En jaksa enää näitä AHDISTUSKOHTAUKSIA! APUJA.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"a p"

Vieras
Olen saanut ahdistuskohtauksia tän vuoden alusta asti, silloin mulla aloitettiin niihin venlafaxin. Se tehosi ihan hyvin ja kohtaukset loppui. kunnes juhannuksena mökillä sain kohtauksen nukkumaan mennessä, siitä muutama viikko ja sain useampana päivänä kohtauksia. sitten oli taas taukoa ja oli muutama kohtaus, kunnes nyt ollut viime perjantaista asti kohtauksia joka päivä. Yleensä yksi päivässä, joskus niin kuin tänään on koko ajan paha olla. kohtauksiin otan opamoxia.

Oma hoitaja vaan sanoo että kohtaukset ohimeneviä, niitä vain opittava kestämään. Nyt on kuulemma niin paljon stressiä ja muutoksia että niistäkin voi kohtauksia tulla. Väitti että muutoksiin turtuu lopulta.

Mutta en jaksa näitä kohtauksia, Olen ihan väsynyt näihin. mutta ei näille muuta voi. käski opetella rentoutumaan ja ajattelemaan hyviä asioita kun ahdistus iskee ja keksimään muuta tekemistä. Mutta kun nuo ei toimi, ja rentoutua en ole ikinä osannu mulla lähtee ajatus aina harhailemaan. Kaveri neuvo että käsillä painaa seinää tai pöytää ja keskittyä siihen ja jos ajatus harhailee painetaan kovemmin, mutta tuokin vaikeaa. Auttakaa, mitä näille voi tehdä. Mua enää vaan itkettää kun kukaan ei osaa auttaa. siskolle puhuin asiasta, sekin sano että hälle oli aikoinaan sanottu noin kanssa, että ei auta kuin kestää ei niille mitään voi.
 
Moikka, itsekin ahdistuksesta kärsivänä tiedän miten raskasta se on!
Mulla lääkityksenä on Escitalopram actavis ja Opamox jos pahempi kohtaus jää päälle.. citalopramin ansiosta ahdistus on enää 1-10 asteikolla pahimmillaankin 3 luokkaa kun se vielä vajaa vuosi sitten oli 10.
Käytkö terapiassa? Minä käyn edelleen säännöllisesti. Hoidan myös itse itseäni Aal:n avulla (alkoholistien aikuiset lapset) ja sieltä sain varsinkin alkuaikoina paljon vertaistukea ja ymmärsin mistä ahdistukseni johtuu.
Usko on ollut apuna suuri myös tottakai.
Oliko sinulla joku selkeä syy mikä laukaisi ahdistuskohtaukset? Oletko missään vaiheessa käynyt terapiassa?
Olisiko lääkityksen vaihto paikallaan?
Jaksamista!
 
Mulla ahdistukseen sepram 40 mg ja opamoxit. Ehkä se lääkitys ei sovi sulle, mikä sulle määrätty. Niihin lääkkeisiinkin kun turtuu. Pyydä että sitä vaihdettaisiin
 
Millä annoksella syöt Venlafaxinia? joskus annostusta joudutaan nostamaan. Itellä nyt 150mg. Ahdistus on pikkuhiljaa lisääntynyt ja psykiatri on sanonut että voi nostaa vielä. Joskus ennen mennyt 225mg. Opamoxia mulla on kans ollut mutta se on ihan tyhjänpäiväinen, Diapam auttaa paremmin.

Nyt tosin mulla ei ole mitään rauhottavia. Mulla ahdistuskohtaukset tulee yleensä sillon pahempina kun on elämässä muutakin stressiä. Venlafaxinin aloittamisen jälkeen kohtaukset ei oo ollut onneks niin pahoja!
 
Mä oon selvinny sillä et oon soittanu miehelle töihin ja sanonu et ahdistaa, eli oon saanu sanottua asian ääneen. Ja sit oon harrastanut jotain fyysistä liikuntaa, mulla toi liikunta, uinti, kova lenkkeily on alkanu tehota noin viikossa. Siis aluks on ollu niin, et se ahdistus on vähentyny tuon liikkumisen ajan vaan, ja sit taas takas. Mutta sit noin viikon jälkeen on alkanut helpottaa kokonaisvaltaisemmin!
Tsemiä kovasti,ahdistuskohtaukset on ihan hirmuisen voimia vievää, tiedän omasta kokemuksesta!
 
Niin ja tosiaan, ite oon yrittänyt tehdä jotain muuta. Mulla on yks ystävä, joka saa mun ajatukset käännettyä toisaalle. Ite oon huomannut että mulla ei auta se ahdistuksesta puhuminen - ahdistun vaan lisää. Aina kun soitin tälle ystävälle ja halusin puhua niin mua aluksi ärsytti kun hän ikäänkuin sivuutti mun pahan olon. Mutta lopulta huomasin että hei, sehän auttaakin, kun yrittää keskittyä ja puhua ihan muista asioista. Mulla se ahdistus tosiaan meinaa vaan pahentua ja menee ihan yli jos jauhan ja jauhan siitä.
 
Hoitaja on mielenterveystoimistolta, käyn hänen luona kuukauden välein. Minulla kohtauksissa tulee sellainen tukala, levoton olo. mihinkään ei pysty keskittymään, hermostuttaa kaikki ihan hirveästi.

Sitä en osaa sen paremmin sanoa mistä kohtaukset tulee, tänään ahdistanut se kun mies kolme päivää reissussa ja olen pojan kanssa kaksin kotona. Kotona olo jotenkin saa olon ahdistumaan kun en keksi tekemistä, ja vaikka tekemistä olisi en saa ajatusta käännettyä pois. Minulle vain sanottu että ahdistuskohtaukset saattaa tulla menneisyyden traumoistakin joita ei välttämättä edes osaa ajatella.

Lääkityksen vaihdosta en osaa sanoa. venlafaxinia söin kroonisiin kipuihin viime vuoden ja kun se lopetettiin alkoi hirveät ahdistuskohtaukset. kevät meni ihan hyvin ja olin jo onnellinen kun kohtaukset loppui. nyt kesä ollu ihan painajaista, pari viikkoa saattaa mennä hyvin ja sitten saan kohtauksia monena päivänä peräkkäin. sitten alan pelätä jo kohtausten saamista. Mulla edes auta tuo puhuminenkaan, miehelle puhunu, menny kainaloon, mutta kohtaus loppuu vasta kun lääke alkaa vaikuttaa.
Hoitaja sanoi että sellaista lääkettä ei kuulemma ole edes olemassa jolla kohtaukset sais loppumaan, että tuskin lääkeen vaihtoon suostuvat ja venlafaxinin lopettaminen pelottaa jo muutenkin. Yhden lääkkeenkin jos unohdat ottaa saat iltapäivällä kohtauksen. venlafaxin on 150mg.
 
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto;26952112:
Mua ainakin auttaa se, että keskityn ajattelemaan sitä, että nyt mulla on ahdistuskohtaus. Joskus niin, että tarkkailen omaa fyysistä vointia, joskus vaan niin että ajattelen siinä että kohta tää menee ohi.

Mitään lääkitystä mulla ei ole. Lääke itsessään aiheutti niin voimakkaat ja haitalliset oireet, että se oli parin päivän jälkeen lopetettava.

Mä en muutenkaan usko, että se lääkitys voi viedä sitä perusongelmaa pois, täytyy vaan opetella kestämään niitä tilanteita tai opetella muita tapoja selvitä niistä kohtauksista. Uuvuttaviahan ne on.

Miten näitä oppii sietämään? Olen yrittänyt ja yrittänyt mutta en vain osaa. miten... En minä enää tiedä. sanotaan että pitää oppia sietämään, mutta miten se tapahtuu? olen tuotakin yrittänyt että keskittyisin oireisiin ja niiden kuunteluun, mutta minulla aina silloin niin levoton ja pakokauhu olotila että en minä pysty keskittymään mihinkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto;26952335:
Mun mielestä yksi auttava asia on juuri se, että ei odota että koska tää menee ohi. Keskittyy ajattelemaan sitä, että mulla on nyt sellainen olo siksi, että mulla ahdistuneisuuskohtaus. Oikeasti ei ole mikään hätänä, ja se kohtaus menee ohi jossain välissä.

Toinen mikä auttaa on se, etten edes oleta, että olisi mitään poppakonstia joka veisi sen olon pois tuosta vaan.

Omien tunteiden ja tuntemusten tunnistaminen auttaa myös jonkin verran, se että sanottaa itselleen että mistä tässä on nyt kysymys, miettii ehkä mistä se alkoi.

Jonkin verran auttaa sekin, jos voi ajatella että vaikka tuntuu että pyörryn, niin en pyörry.

Mielikuvaharjoituksia jonkin verran suositellaan, sitä että on joku ankkuri mihin kiinnittyy, kuvittelee vaikka seinät ympärilleen tai mikä sitten itsestä tuntuukin helpottavalta.

Ja siis korostan, että en väitä että yksikään näistä keinoista auttaisi täysin. Useimmiten riittää, että pääsee sen pahimman yli.

Joskus oon joutunut lähtemään tentistä kesken, kun sen verran sain kasattua itseni että pääsin lähtemään pois. Joskus oon joutunut etsimään jonkun rauhallisen paikan kaupungilla, kun on tuntunu etten pysty menemään edes omalle pysäkille.

Ja sekin on mun mielestä ihan hyvä pointti, että vaikka itsestä tuntuu kamalalta, se ei näy samalla tavalla muille. Ja toisaalta, vaikka näkyisikin, niin sille ei voi mitään.

Musta vaan tuntuu, että mulla ei itsellä ole oikein mitään muuta vaihtoehtoa, kun jotenkin hyväksyä se kohtaus ja opetella sietämään sitä, että se olo tulee joskus. Koska en taida suostua enää lääkekokeiluun, eikä sitä pidetty edes hyvänä ajatuksena kun olen ilm vähän liian herkkä sen tyyppisille lääkkeille. Kesä on ollut aika helppo, kun on paljon saanut mennä oman mielen mukaan.

Itsellä pakko olla kohtaukseen lääkkeet, muuten saattaa kestää parikin vuorokautta ennen kuin kohtaus loppuu.
 
Mun mielestä sun hoitaja kuulostaa ammattitaidottomalta! Joo, totta että itseään on opittava rentouttamaan ja rauhoittamaan mutta jos on PAHA ahdistus niin se ei todellakaan tuosta vaan onnistu. Kävin parivuotta epäsäännöllisesti kunnallisella psykologilla, nyt käyn traumaterapiassa ja tässä on täytynyt ensinnäkinoppia ymmärtämään miksi tuntee niin, mistä olo tulee jne ennen kuin olen voinut edes kokeilla itseni rauhoittamista ja ymmärtämistä...
 
[QUOTE="vieras";26952414]Mun mielestä sun hoitaja kuulostaa ammattitaidottomalta! Joo, totta että itseään on opittava rentouttamaan ja rauhoittamaan mutta jos on PAHA ahdistus niin se ei todellakaan tuosta vaan onnistu. Kävin parivuotta epäsäännöllisesti kunnallisella psykologilla, nyt käyn traumaterapiassa ja tässä on täytynyt ensinnäkinoppia ymmärtämään miksi tuntee niin, mistä olo tulee jne ennen kuin olen voinut edes kokeilla itseni rauhoittamista ja ymmärtämistä...[/QUOTE]

Mulle vaan se sanoo että mulla niin rankka menneisyys että ei voi tietää mistä ahdistus tulee tai mikä sen aiheuttaa. minun pitäisi se kuulemma itse tietää. Sellaista lääkitystä ei kuulemma ole joka veisi kohtaukset pois että niitä ei enää tulisi, minun on kuulemma vain opittava sietämään näitä. opamoxia voi kuulemma syödä 2viikkoa ilman että jää riippuvaiseksi.

olen yrittänyt sanoa että haluan näistä kohtauksista kokonaan eroon, yrittänyt kysyä mitä näille voi tehdä. tuntuu turhauttavalta käydä tuolla hoitajalla kun tuntuu että kaikki on vain minun syytä. En osaa sitten eritelläkkään että mitä apua haluaisin, haluan vain näistä kohtauksista eroon.
 

Yhteistyössä