en jaksa enää näitä vastoinkäymisiä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kuolisimpa pois
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kuolisimpa pois

Vieras
Nyt riitti. Viimeinen 6kk on ollu yhtä helvettiä enkä parikymppisenä jaksa tällaista. Minulla on kaksi ihanaa lasta mutta jotenkin sekään ei nyt jaksa kiinnostaa. Onhan heillä isä.

On ollut pieniä ja isompia asioita, pieniä asioita jotka tuntuvat hirveän pahalta ja isoja jotka ei niinkään. Kaikkea siltä väliltäkin. En usko enää huomiseen! !

Kerronta Ei ehkä ole Valitettavasti kovin Looginen. Edellisessä asunnossamme oli jotain helvetin tekstiilikirppuja ja kauhea rumba sen takia! Siskoon meni välit samoihin aikoihin ihan oudosta asiasta. Sentään lähipiiri oli puolellani. Sain asiat kuntoon kyllä 3kk päästä mutta mm anteeksipyyntö jäi yksipuoliseksi vaikka riitaan tarvii aina kaksi. Nyt meni välit lapsuuden kaveriin. Hän siis oli se tällä kertaa joka halusi niin. Kyseessä myös ihan käsittämätön juttu, väärinymmärrystä ym.yritin selvittää jälleen asiaa mutta ei auttanut.Ja ihan nöyrä olin. :(

Ero on myös yllätys yllätys ollut rankkaa vaikka minun päätös olikin. Exä on ihan sekopäinen, syyttelee , kyttää, haukkuu, uhkailee itsemurhalla kuukausittain ja olen joutunut poliisitkin soittamaan hänen luo ja sitten meistä tuli lasun asiakkaita ja se pelko lasten menettämisestä on kamalaa! No en ole ainakaan vielä menettänyt. Mutta kokoajan tuntuu että kytätään.

Exä siis jaksaa riidellä kokoajan ja vaikea suhtautua siihen. Ja satuttaa toisen tuska. :( exä myös kiristi ettei ota lapsia kun mulla vuorotyö ja vanhat isovanhemmat. Onneksi tuli järkiin mutta kokoajan saa pelätä.

Saan myös kokoajan laskuja. Oli pakko ostaa kone, lasit,oli hammaslääkäri, netti,osa huonekaluista asuntoon, meinaan hukkua siihen laskuvuoreen henkisesti! Oli myös hirveä säätö muutossa kun rahat jääty hetkeks kun piti kaikkee selvittää.

Myös asunto mihin muutin oli huono. Remppa osoittautui surkeaksi huhhuh mitä virityksiä, tiskikone olikin rikki, kaapit täynnä niitä SAMOJA kirppuja mitä häädin juuri edellisestä asunnosta! ! Taas tuholaistorjuja paikalle, ei minun laskuun mutta se siivous ym! Eikä voinut tulla multa kun en ollut tuonut vielä tavaraa. Tuli myös lappu luukusta että tslossamme on muitakin tuholaisia joita tullaan torjumaan ja ne levittävät vielä tauteja! :/kauhea työ kun olisi halunnut vaan asettua niin ei voinut kk purkaa tavaroita kun halusin ensin kirput pois :/

Myös laina vuokravakuuteen piti olla työssäkäyvälle ok, se peruuntuikin edellisenä päivänä kun en liian ison vanhan opintolainan takia saanutkaan uutta lainaa.. Lainasin isältäni hänen juuri kuolleen äitinsä eli mummoni perintörahat takuuseen. . :/ kyllä tuli jotenkin nolo olo mitta oli pakko muuttaa.. :(

Sitten ollaan oltu kipeenä vähän väliä. Esikon synttärit mm peruuntui noron takia. Taas siivotaan kaikki uusia synttäreitä varten kun kipeenä ei saanut mitään hoidettua. On myös monia kuumeita jatkuvasti ja 2vk ripuli ym. Olen silti terveydestä kiitollinen en sitä tarkoita vähätellä.

Myös opintojeni kanssa oli hirveä säätö. Piti itse tehdä hyväksiluvut, siis yksittäin etsiä uusi kurssi vanhan tilalle,llukea kurssin ympäripyöreä sisältö ja katsoa mätsääkö opintopisteet sisällön kanssa, kirjata koodit ja blaa blaa hirveä työ! Opettaja ei osannut yhtään auttaa, siis yhtään ja kävin viemässä virheellisiä versioita koululle kymmeniä kertoja kunnes alkoi olla kiire ja juuri ja Juuri sain hyväksiluvut hoidettua. Mutta sekin tehtiin todella monimutkaiseksi. Todistuskin tuli postissa 3vk koululta... Kun sitten pääsin kouluun eivät tunnukseni toimineet enkä saanut asioita tehtyä ja eräpäivät kuumottaa, kukaan ei osaa auttaa ja kun ne vihdoin toimii, saan kuulla että kaikki harkkapaikat meni jo! En saa siis opintopisteitä kokoon ja joudun maksamaan Kelalle takaisin! :/ sitten löytyi harkkapaikka korvesta. Sanottiin että bussi menee vierestä, no varasin sen Mutta busseja sinne ei mene. Joudun kävelemään puoli tuntia pysäkille. Koulua käyn samalla ja välillä palkka töitä +lasten hoito ja hullu ex sekä yksittäiset ongelmat :( kaikenlisäksi yksi kaverini käski hymyillä enemmän kun olen nykyään harvinaisen myrtsi ja pilaan tunnelman :( meinasin ruveta itkemään kun luulin että kaverit haluaa auttaa mun takia et mul ois helpompaa, eikä siksi ettei ne jaksa enää kuunnella :( kyllä mäkin niitä kuuntelen :(

olen myös ihan kokeilumielessä käynyt tässä kuussa parilla treffeillä. Miehet ensin ok, en tosiaan ole nirso mutta todella loukkaaviksi tai oudoiksi muuttuneet . En tarvi suhdetta mutta halusin monen vuoden jälkeen kokeilla markkina arvoni. No se on todistetusti nolla ja kuolen yksin! Alan siihenkin jo tottua että ostan niitä kissoja sitten. Yksikin mies kutsui minua tyttöystäväkseen ensitapaamisen jälkeen, yksi antoi ymmärtää että meillä on jotain jatkoa luvassa kun oltiin muutamakin krt nähty ja tosi herrasmies. No sitten hän pani ja häipyi kokonaan. Ja ei, seksi ei ollut kamalaa. Mutta näin on hyvä mutta loukkaahan nuo.

Vaikka osa ongelmista on ratkennut niin usko elämän hyvyyteen on mennyt ja en jaksa vaikka hengissä vielä olenkin. Kamalaa jatkuva stressi! En kestä enää yhtään asiaa :( ehkä tämä ei kuulosta niin kamalalta mutta kaikki tuo puolessa vuodessa nuorena :(
 
No kyllä kuulostaa raskaalta sun elämä... ja mennyt elämä. :( Vastoinkäymisiä on sulla riittänyt. Ota nyt vaan asenteeksi että suunta on vain ylöspäin, asia kerrallaan. Voimia kovasti ja rohkeutta ja uskoa itseesi ja siihen että löydät vielä hyvän parisuhteen. Nuori olet ja elämä on edessä. :)
 
Nyt nokka pystyyn! Mikään luettelemistasi ei tapa, vain vahvistaa. Tai no, ehkä se eksä on jopa uhkailuineen tappava, mutta muuten.

Ja ne treffit... jos on epätoivolla liikenteessä, ei taatusti löydä mitään eikä kukaan halua.

Sun pitää nyt oikeasti etsiä elämästä positiivisiakin juttuja. Ja pian vaikeudet ovat muisto vain. Lupaan!
 
Ai kamala anteeksi mutta tuo vuodatus sai mut räjähtämään nauruun! :D Ethän se perkele mene mihinkän kuolemaan, parikymppinen nuori likka. siitä vaan sitkistyt kuin sitkein kataja. Kyllä ne asiat siitä vielä järkkääntyy mutta aikamoiselta härdelliltä sun elämä kuulostaa nyt!
 
Pelko tästä kaikesta että menetän lapset jonkun väärän huostaanoton takia mun tuurilla, kaikki kaverit kaikkoaa, olen pian rahaton, elän kirppujen keskellä taas kohta kun ne usein asuu rakenteissa, menetän helvetinmoisella vaivalla saamani opiskelupaikan, exä vie loputkin elämän rippeistä, ja sairastelu ei ikinä lopu. :( ei kai tuollaista määrää pelkoa voi enää ottaa vahvistuksena vaan hiljaisena tappajana :(
 

Yhteistyössä