En jaksa enää tota poikalasten pitämistä arvokkaampina..

[Siis mitä??]

Siis tuo, että lapsella tulee joku vaihe on tietty ihan lapsesta kiinni, mut uskon et monia pieniä tyttöjä vetää puoleensa tv:n ja kauppojen prinsessahärvelit. Olis parempi ku ei niin kauheesti panostettais niihin eikä sit taas pojille kaikkiin raisuihin juttuihin. Mua etoi kun pari vuotta sitte muotia oli poikien (ja ehkä jossain tyttöjenkin) vaatteissa pääkallot. En ostais sellaisia missään nimessä. Ja se mun mielipiteeni et tyttöjen vaatteisiin en halua rusetteja on se kun tuntuu et monet oikein hankkimalla haluaa niitä mahd paljon tytöilleen. Mä en myöskään halua pojalleni mitään hurjimusvaatteita tai jotain työkalupaitaa. Niin kauan kun mä ostan lapsilleni vaatteet ja lapset ei osaa pyytää mitään niin meillä on hyvin simppeleitä, ehkä jopa unisex-vaatteita. Mulla on ehkä vastareaktio kun kaikilla on niin paljon näitä juuri tyttöjen/poikien vaatteita. Mun lapset on niin pieniä et en tiedä mitä kausia heille tulee. Mut meillä tuttavaperheen nelivuotias kommentoi kun pojallamme on v.pun paita. Sanoi sen olevan tyttöjen väri....

 

[minskut]

mä oikeesti luulen nyt sisaret niin et noi poikalasten äidit on niitä idiootteja.

 

[M Y R K K Y]

Mä uskon että iso osa tuosta parjaamisesta on joko kateutta taikka vaan tyhjänpäivästä löpinää.

Ja ap,voimia kovasti ja pahoittelut esikoisesi kuolemasta....
Ehkä tosiaan susta tuntuu niin pahalta juur siks että kaipaat poikaasi.
Mutta uskon että naiset siistisivät suutaan jos tietäsi sun kokemuksestasi.

Meillä on vähän samaa,isovanhemmat miehen puolelta palvoo meidän junnua.
Tyttö on vähän niin ja näin.Mut en välttämättä usko että on sukupuoli kysymys vaan siitä että poika ollut enemmän heillä.
Tyttö oli tissitakiainen ja vierasti ihan kaameesti.

Mulle itelleni kaikki rakkaita.
Mulla 2 tyttöä ja 3 poikaa.
tytöistä toinen on ihan poikatyttö.
pojista 2 todellisia huolehtijoita.
Ei mee sukupuoliroolit meillä ihan uomiinsa,ja musta ok niin.Kaikki saa olla sellasia kuin olevat,eli ei se tarkoita että jos on tyttö,on hiljainen ja kiltti seinäruusu.
Meillä rämäpää ja villi tyttö,ja poika huolehtija ja äidin kulta.
Toinen tyttö on oikee prinsessa,ja pikkupoju tosi äijä,autot,ym peruspoikajutut....

Musta on kurjaa että ajetaan lapset jo pieninä niihin raameihin joissa me odotetaan heidän olevan.Toiset osuu luonnostaan niihin maneereihin joissa me kuvitellaan heidän olevan,toiset taas tarvii enemmän vapautta.

 

[ap.]

Kiitos kaikille vastanneille! Oli mielenkiintoista lukea muiden mielipiteitä ja kokemuksia. Taidan kertoa puistomammoille totuuden..se tosin vaatii itsensä kokoamista, en halua pillahtaa itkuun siellä.

Vielä tosta ihmisten suhtautumisesta tyttö-poikavauvoihin. Mun appivanhemmat ovat myös olleet pettyneitä kun ainoa poika-lapsenlapsi kuoli ja nyt on "vain" tyttöjä. Eivät kyllä kehtaa, onneksi, sitä mulle sanoa. Mutta esim.tyttöjen ristiäiset on jätetty väliin jne. En vaan voi ymmärtää sitä. No, pääasia kuitenkin että itse olemme lapsiimme tyytyväisiä sukupuoleen katsomatta.

 

[mun mielestä]

Mun mielestä kyse ei ole kateudesta aina, jos ei pidä jostakin asiasta. Mä en ainakaan pidä poikalapsista ja en ole kateellinen. En pidä ulkomaanmatkailusta enkä ole kateellinen niille, jotka matkustaa. Inhoan lapin matkailua. En tosiaan ole kateellinen niille, joilla on varaa ja hermoja ajaa lappiin talvilomalla. Minä pidän omasta elämästäni. Siihen ei kuulu poikalapsia, mistä olen ihan vain iloinen. Toki jos olisin pojan synnyttänyt, asennoituisin toisin. Mutta nyt kun minulla on tyttö, olen siitä ikionnellinen. Aina olen halunnut tytön ja mielellään neljä tyttöä. Poikaa en ole koskaan aktiivisesti halunnut. Jos nyt mahassa oleva lapsi on poika, se on sitten poika. Varmaan ihan jees juttu kun syntyy.

Ahistaa vaan murrosikäinen finninaamainen pojan hujoppi ruokapöydässä näin ajatuksena. Mut on kai ne pojatkin ihan jees. Pitäähän niitäkin syntyä