Ën jaksa enää...

[vuodatus]

Vakava masennus päällä..Lääkkeitä on kokeiltu cipralex, efexor ja nyt cymbalta. cipralex ja efexor ei sopineet haittavaikutusten takia, ja nyt viikko cymbaltaa takana.Käyn myös mtt:ssa juttelemassa.
Nuorin lapsista kahden, joka on nyt tarhassa kaksi päivää viikossa, ja isäntä rakentaa taloa, joka pitäiäisi olla kesäkuussa valmis. Masennus on hiipinyt salakavalasti päälle tässä rakennusaikana. Olen niin uupunut etten tiedä miten tästä enee eteenpäin. Yritän jaksaa hoitaa kodin ja ruuanlaiton, ja isompien tappelut selvin. Väliaikaisasuntomme on aivan liian pieni ja ahdas..Ja siivoan vain aamusta iltaan, tai kuopuksen tarhapäivät teen raksalla hullun lailla hommia. Nyt on vain kadonnut mielenkiinto tähän elämään, en halua aamuisin enää edes nousta sängystä.Olen kadottanut tunteet lapsia ja miestä kohtaan. mieskin jos halaa, niin vetäydyn karkuun. en vain yksinkertaisesti kestä läheisyyttä. Seksiä ei ole ollut kuukausiin. Iltaisin yritän esittää hyvää äitiä, leikin kuopuksen kanssa, vaikka ahdistus on päälimmäinen tunne. Nyt olen yksin kotona ja itken vain..Kävi jo mielessä että entä jos vain ottaisi nuo kaikki unilääkkeet ja nukkuisi pois.
En jaksa enää tätä kulissin ylläpitämistä. mihin minun tunteet on kadonneet puolisoa ja lapsia kohtaan?! en voi sairaalaankaan hakeutua, sillä miea ei pärjää oman työn/rakentamisen ja lasten kanssa. heinäkussa alkaa asuntolainan lyhennykset, joten siihen mennessä talokin saatava valmiiksi, sillä vuokraan+lainaan ei rahat riitä. En siis voi lähteä tästä minnekkään lepäämään, vaan miehen rinnalla on jaksettava loppuun asti. en voi jättää häntä yksin tämän kaiken rakennus stressin keskellä.
On vain niin paha olla...

 

[-Jonttu-]

Mene sinne sairaalaan vaan. Kyllä ne siellä neuvoo ja opastaa miten lastenhoito järjestyy. Pilaat vielä miehesi ja lastenkin elämän, jos et tee tilanteellesi mitään.

 

[voi ei]

Eikö miehesi tiedä pahasta olostasi?
Kannattaa puhua hänen kanssaan eikä salata ja pitää kaikkia sisällä. Ja kannattaa hakea ammattiapua, sitä pikimiten saatte asiat raiteilleen kun sinunkin on hyvä olla. Kaikilla on oikeus siihen
Tsemppiä!

 

[mi]

Heippa!
Kuulostaa pahalta, oletko jutellut miehellesi tai läheisillesi asiasta ja olostasi? Se voisi helpottaa. Olen kuullut monilta että rakennusaikana mielenterveys ja parisuhde on tiukilla, jos vaan jaksat mennä päivä kerrallaan eteenpäin niin asiat voivat helpottaa kun pääsette uuteen taloon ja olemaan enemmän yhdessä perheen kanssa. Muuta en voi oikein sanoa, koska en ole samaa kokenut. Yritä jaksaa päivä kerrallaan, voimia sinulle!!!

 

[Ap]

Sairaalaan en mene. Yritän jaksaa siihen asti kun talo on valmis. Sillä mieskin on aivan uupunut. En voi hylätä häntä nyt.
Mies tietää olostani, mutta ei hän osaa oikein sanoa siihen juuta eikä jaata. Aamuisin vain lähtee raksalle, ja jos minun huono olon takia joutuu olla kotona, niin sitten hän lähtee illalla, kun kuopus on nukkumassa, ja kotiutuu aamuyöstä. siksi en siis sano hänelle aamuisin että olo on tosi paha, sillä sääliksi käy jos hän raataa yöllä.

 

[Ap]

Pelkään että menen pýykoosiin tämän uupumukset, stressin ja masennuksen takia.

 

[vieras]

Vakavan tuntuista. Mutta ihan toiseen asiaan, jonka olen huomannut. Tällaiset avaukset ovat kaikki kuin samasta näppäimistöstä päivästä toiseen. Kirjoitus ajatukseton pötkö ilman päätä eikä häntää. Ammattiapua on tässäkin tapauksessa jo haettu, koska on kokeiltu useita eri lääkityksiä. Vaikuttaa pahalta. Miksi ei lääkärit puutu tilanteeseen, koska se on todella vaikean tuntuinen. Ja miksi vastustaa hoitoa.

 

[mrsCullen]

Pelkään että menen pýykoosiin tämän uupumukset, stressin ja masennuksen takia.

:hug: Eiköhän kuule sun hyvinvointi ole tärkeämpää, entä talo? Sun täytyy puhua miehelle kunnolla, ja sitten hakeutua hoitoon. Mä vähän luulen, että kuka tahansa tervejärkinen mies pistää vaimon talonrakennuksen edelle.

 

[Ap]

Vakavan tuntuista. Mutta ihan toiseen asiaan, jonka olen huomannut. Tällaiset avaukset ovat kaikki kuin samasta näppäimistöstä päivästä toiseen. Kirjoitus ajatukseton pötkö ilman päätä eikä häntää. Ammattiapua on tässäkin tapauksessa jo haettu, koska on kokeiltu useita eri lääkityksiä. Vaikuttaa pahalta. Miksi ei lääkärit puutu tilanteeseen, koska se on todella vaikean tuntuinen. Ja miksi vastustaa hoitoa.

No en minä mielestäni hoitoa vastusta, kun suostun lääkärin määräämiä lääkkeitä syömään ja käyn juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.
Asia ei ole aina niin yksioikoinen,että tuosta noin vain hakeudun sairaalaan. Ja kieltämättä minulla sairaalaan menoon liittyy tietty häpeä, sillä silloin koko miehen suku leimaisi mut varmaan hulluksi, kun lapset luultavasti olisi hoidossa siellä täällä miehen sukulaisilla, jos minä sairaalassa. minun sukuni asuu ikävä kyllä niin kaukana, ettei heistä ole apua tässä tilanteessa.