En jaksa kiinnostua lasten kanssa tekemisestä enkä paljon muustakaan...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmeissään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ihmeissään

Vieras
Mikähän mulla on? Mulla on pinna kireellä ja ei vaan jaksa hommata juuri mitään lasten kanssa. Menee hermot, kun ne ei tottele kaikkea. Ruuan yritän joka pvä tehdä, mut kaikki muu tuntuu jotenkin niin vaikeelta/vastenmieliseltä.

Illat on mulle luksusta, kun saa lapset nukkumaan ja saa olla itsekseen tai miehen kanssa kaksin ja on hiljaista. Kavereita mulla ei pahemmin ole enää enkä vaan jaksa innostua juuri mistään. Mua ei vaan kiinnosta. Harrastuksia ei oikeestaan ole, kun harrastuksesta tuli mun työ. Siitä sentään nautin. Mutta kyllä tässä jotain muutakin kaipais. Aika tasapaksua koko elämä. En tiedä..

Lapset 2v ja 4,5v. Oonko vaan väsynyt vai onko tää joku kolmenkympinkriisi vai mitä ihmettä? Surullista, ettei omat lapset jaksa innostaa, mutta niin totta.
 
just tänään mieitin,että saiskohan jostain tilattua lomaa äitiydestä..Neiti kränäs aamusella ja itsellä pinna kireällä..ei vaan olis jaksanut millään..
 
Mulla on edes se työ ja onneksi mieluisa onkin. Eli jotain hyvää sentään.

Ressaa vaan koko helvatan tilanne ja tulevaisuus auki osin, kun ei tiedä pääseekö tekeen opintoja lisää, joka tois mulle vakipaikan. Ois ihana, kun ois edes vakipaikka eikä aina näitä prkleen määräaikaisuuksia.
 
Mulla on saman ikäiset lapset ja tosiaan hermot kireänä, kun ne tappelee vastaan koko ajan eikä tottele mitään. Etenkin nuorempi on nykyään kauhea pässi.

Palasin töihin vuodenvaihteesta ja se oli kyllä mulle paras ratkaisu. Jostain syystä en jaksanut olla kotiäitinä ja hermot oli tosiaan koko ajan ihan piukalla ja tuli oltua tosi kärtty äiti :( Ei tämäkään kivaa ole, kun lapsia näkee niin vähän päivässä mutta toisaalta tämä oli tähän väliin se, mitä tarvitsin. Huomaan, että hiljalleen alkaa vauvakuume taas nousta eli kai tästä kohta voisi jäädä taas kotiin pariksi vuodeksi :D
 
Niin ja lisään viel et mul tää tila jatkunut jo kauan. Joka päivä joutuu pakottaa itsensä ylös. Lapset (4kpl) tappelee koko ajan ja aivan kaikesta. Miestä, kavereita eikä harrastuksiakaan ole. Mikään ei vain kiinnosta. Joskus haaveilee parisuhteesta, mut ei mul voimia siihen eikä mielenkiintoni riitä kaikki voimat menee lapsiin ja arjen pyörittämiseen ja siihen yritykseen et lapsilla olisi kaikki hyvin ja et niillä olisi hyvä olla. Tilannetta pahentaa vielä yksi lapsista joka ollut syntymästään saakka äärettömän vaativa ja tänä päivänä on se joka kylvää riitaa. En muista koska olisin aidosti ollut iloinen ja nauranut aidosti ja tunteella :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja samankaltainen:
Kirjoitus oli kuin omani :( Tosin mulla ei edes työtä :(

Mulla sama homma eikä työtä. Koulutus sentään on...
Lisäksi rasitteena miehen lapset joka toinen viikonloppu ja lomilla kiukuttelemassa, vaikka omiakaan ei jaksais.... Huoh....
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräs:
Vois palkata lastenhoitajan ulkoiluttamaan lapsia, hoitamaan ilta- ja aamutoimet ja päiväkotiin/kouluunviennit yms :D

Mun naapuri itseasiassa on palkannut hoitajan ulkoilemaan lastensa kanssa viikoittain joku 3-4päivänä. Pitäisköhän itekin?
 
Mä oon yrittänyt pitää itseni erossa passivoivista asioista, kuten mm. tietokoneesta ja pysyä sen sijaan liikkeessä. Ulkoilu varmaan kohentaisi mielialaa, mutta sekään ei oikein huvita. Aion ottaa koiran, jolloin on pakko ulkoilla, samoin olen yrittänyt miettiä mikä elämässäni aiheuttaa yleistä haluttomuutta, ja muuttaa niitä asioita.

E-epaahan täällä palstallakin on kehuttu, ajattelin myös kokeilla. Kevät näyttää nousenko omasta suostani omin voimin vai täytyykö keksiä jotain muuta! Tsemppiä samassa tilanteessa oleville!
 

Yhteistyössä