en jaksa kun mun mies ei oo mies vaan hiiri

["margaret"]

vähän provosoiva otsikko,mutta ehkä siten saa mielipiteitä. Eli jos mies satuttaa mua(niinku tänä aamuna) , yleensä joko itken tai jos asia loukkaa paljon suutun.

No mies satuttaa, jolloin alan itkee,tai niinku tänä aamuna puhumaan kiukkuisella äänensävyllä, mitä tekee mies? katkaisee yhteydenpidon->pakenee, niin psyykkisesti kuin fyysisestikkin. Mikä tuntuu pahalta ja mies tietää sen.

Musta tuntuu että en voi arvostaa sellasta ihmistä joka ei ota mitään vastuuta teoistaan/sanoistaan vaan pakenee jättää minut yksin, ei kestä seurauksia(suuttumista tai itkua). En voi ymmärtää miten joku voi olla niin "hiiri" että pakenee. Tulee sellanen tunne että hän hylkää minut tunnetasolla ja sulkeutuu ulottumattomiin. Miksi?

lisätietoja:Olen kyllä kertonut miehelle että välillä suutun kun minuun sattuu,olen selittänyt mikä tuntuu pahalta ja miksi etc. Eli en odota mieheltä ajatusten lukua

 

["margaret"]

oho,anteeksi hymiö,siinä pitäisi olla tupla pisteet ja O

 

["pii"]

sattuu henkisesti vai fyysisesti?

 

["vieras"]

Vai oletkohan itse vähän yliherkkä, kun noin kokoajan "sattuu"..??

Eikä mun mielestä hiiri satuta muita.

 

["vieras"]

Satutti oikeasti vai onko sinulla taipumusta draamailuun?

 

["vieras"]

Miehelläsi voi olla vastaavanlaisia kokemuksia ennen sinuakin, eikä niinkään onnistuneita. Ettei häntäkään ole haluttu kohdata vaikeassa tilanteessa ja jätetty yksin? Tai vahva tunteiden ilmaisu vain tuntuu hänestä sellaiselta, ettei tiedä mitä tekisi tai sanoisi.

Parisuhteessa aika moni keskittyy vain siihen omaan asiaansa ja ihmettelee kun toinen "ei ymmärrä". Ehdotan, että mieti voisitko löytää toisen tavan ilmaista pahaa mieltäsi? Meillä oli vähän sama tilanne alkuun, mutta tajusin kun sanon miehelle aivan asiallisesti ja rauhassa hänen pahoittaneen mieleni saimme kontaktin. Siiitä hänkin sitten tajusi, että käytöstään pitäisi muuttaa ja joitakin ikäviä tapoja ilmaista itseään rajoittaa. Edistystä on tapahtunut.

Ja se sana hiiri kuvastaa sinua, ettet ilmeisesti itsekään sanojas säästele miehesi suhteen. Minäkin painaltaisin toiseen huoneeseen moisen nimittelyn jälkeen.

 

["margaret"]

no mun taipumuksistahan tässä piti keskustella.

teidänkö mielestä tollanen vetäytyminen psyykkisesti ja fyysisesti on ok? hän ei koskaan,ei koskaan vuosien aikana oo ottanu vastuuta, vaan aina vetäytyy. ja se on ok. ja normaalia? Minusta ei ole! vaan loukkaa sillä lisää.

 

["vieras"]

Toista et voi muuttaa, itseäsi voit.

Ei ole kivaa vetäytyminen, mutta ota huomioon myös se mahdollisuus, että itse olet liian päällekäyvä vaatimuksissasi, loukkaantumisissasi, syyttelyssä että toinen ei ota vastuuta.

 

[Vierasmies]

Itkeminen aikuiselta on melko väsynyttä. Varsinkin jos sellaista tapahtuu usein.

 

["vieras"]

Jos vastapuoli leikkii säännöllisesti marttyyriä, loukkaantuu jokaisesta katseestakin ja käy sen seurauksena itkemään ja huutamaan, niin kyllä siinä vaiheessa jokainen itseään kunnioittava ihminen poistuu takavasemmalle.

 

["margaret"]

[QUOTE="vieras";28706580]Miehelläsi voi olla vastaavanlaisia kokemuksia ennen sinuakin, eikä niinkään onnistuneita. Ettei häntäkään ole haluttu kohdata vaikeassa tilanteessa ja jätetty yksin? Tai vahva tunteiden ilmaisu vain tuntuu hänestä sellaiselta, ettei tiedä mitä tekisi tai sanoisi.

Parisuhteessa aika moni keskittyy vain siihen omaan asiaansa ja ihmettelee kun toinen "ei ymmärrä". Ehdotan, että mieti voisitko löytää toisen tavan ilmaista pahaa mieltäsi? Meillä oli vähän sama tilanne alkuun, mutta tajusin kun sanon miehelle aivan asiallisesti ja rauhassa hänen pahoittaneen mieleni saimme kontaktin. Siiitä hänkin sitten tajusi, että käytöstään pitäisi muuttaa ja joitakin ikäviä tapoja ilmaista itseään rajoittaa. Edistystä on tapahtunut.

Ja se sana hiiri kuvastaa sinua, ettet ilmeisesti itsekään sanojas säästele miehesi suhteen. Minäkin painaltaisin toiseen huoneeseen moisen nimittelyn jälkeen.[/QUOTE]


No millähän sanalla sä kuvaisit paremmin ihmistä joka ei ota mitään vastuuta omista teoistaan/valinnoista/sanoista vaan jättää toisen yksin vaikka olisi kuinka aiheuttanut ahdistusta? Minusta se ei ole miehen toimintaa paeta!

Mies pakenee vaikka kertoisin asiasta näin:kulta tämä asia tuntuu minusta pahalta,koska ...
*mies vaikenee,ei tee mitään ei sano mitään ja mielummin pakenee koko tilanteesta, kaikki pitäs lakasta maton alle ja leikkiä että ongelmia ei ole.

olen vihainen ja kyllä olet oikeassa laitoin miehelle viestin sen jälkeen kun hän ei vastannut puheluihin että minusta hän ei toimi kuin mies koska aina pakenee. Aluksi kyllä puhuin ihan nätisti mutta kun toinen on vaan hiljaa!!! tekis jotain sanois jotain.. ihan mitä vaan..mut ei ku pakenee ja viestittää mulle että ei mulla ole mitään väliä!

 

["vieras"]

no kerro nyt vähän, miten hän loukkaa ja satuttaa, koska muuten on tosi vaikea sanoa tilanteesta yhtään mitään.

 

["vieras"]

Kauanko teidän erosta nyt jo on? Puoli vuotta? Miten sä jaksat edelleen ahdistella sitä miestä, antaisit jo olla ja siirry itsekin eteenpäin.

 

["vieras"]

Ex-miehen kans kun tuli jotain riitaa niin se häipy aina johonkin ja se tuntu musta tosi pahalta ja tulkitsin sen niin että se ei välitä minusta. Kerran sitten keskusteltiin siitä, niin kävikin ilmi, että se halua vaan rauhottua ja kasata vähän aikaa ajatuksiaan, että ei oo kyse siitä ettei se välittäs musta tai ei haluais selvittää mitään. Sen jälkeen mua helpotti ja annoin sen käydä rauhottumassa ja itekin rauhotuin.

 

["margaret"]

[QUOTE="vieras";28706592]Toista et voi muuttaa, itseäsi voit.

Ei ole kivaa vetäytyminen, mutta ota huomioon myös se mahdollisuus, että itse olet liian päällekäyvä vaatimuksissasi, loukkaantumisissasi, syyttelyssä että toinen ei ota vastuuta.[/QUOTE]

kuule otatko huomioon sen että mä yritän aina nätisti..mutta kun sulla on 6vuotta edessäsi ihminen joka ei koskaan pysty mitenkään toimimaan siinä tilanteessa kun loukkaa toista,niin luuletko että siinä vaan hymyilyttää?

kaikki pakenijat siis käy kimppuuni täällä, no miettikää ensi kerralla ku jätätte miehenne yksin aiheuttamanne ahdistuksen kanssa,niin miettikää miltä se tuntuu!

mies ottaa vastuun.



mä muutun hyökkääväksi siinä vaiheessa kun mua ensin satuttaa,puhun asiasta, mies vaikenee,se tuntuu pahalta, siinä vaiheessa mä muutun hyökkääväksi. mtuta ehkä mun täytyy vaane tsiä toisenlainen mies sellanen joka pystyy siinä tilanteessa sanomaan että anteeksi,puhutaan asiasta! ei ole vaikeaa eikä ole paljon pyydetty,vaan käsittääkseni ihan normaalia toimintaa.

jos miehellä on peikkoja jostain edellisistä suhteista tai lapsuudesta tms. niin mies voi varmaankin sitten kun tilanne on rauhallinen kertoa niistä kokemuksista,koska minähän en voi niistä tietää jos minulle ei puhuta. mikään ongelmta/tilanne ei ratkea pakenemalla. ja mä en kestä sitä että tilanteesta paetaan AINA! kun se olis vaikka 1kerta kymmenestä.. mutta se on aina! aina.

vaikka kyse olis siitä että mies ei siivoa omia jälkiään,niin hän vaikenee. tarkotian siis että jos hän jättää likaiset astiat pöydälle vaikka kuukauden ajan ja sitten sanon että ei tunnu kivalta kun tunnen itteni taloudenhoitajaksi, niin mies on hiljaa ja lähtee pois paikalta! kun vois vaan sanoa että sori olin ajattelematon.

ymmärrättekö,kyse on pikkusista asioista sekä isoista..se on ihan sama mikä asia on mutta jos se liittyy millään tavalla ns.negatiivisiin tunteisiin niin mies pakenee ja sulkeutuu. Samanlailla kuin oma äitini teki ja mä en todellakaan kestä sitä.

 

["vieras"]

No eikö se ole sitten hyvä asia että erositte?

 

["margaret"]

[QUOTE="vieras";28706632]Ex-miehen kans kun tuli jotain riitaa niin se häipy aina johonkin ja se tuntu musta tosi pahalta ja tulkitsin sen niin että se ei välitä minusta. Kerran sitten keskusteltiin siitä, niin kävikin ilmi, että se halua vaan rauhottua ja kasata vähän aikaa ajatuksiaan, että ei oo kyse siitä ettei se välittäs musta tai ei haluais selvittää mitään. Sen jälkeen mua helpotti ja annoin sen käydä rauhottumassa ja itekin rauhotuin.[/QUOTE]

mun mies ei pysty puhumaan tolla tavalla asiasta,tai voi olla että ei halua! mutta jokatapauskessa,mitään selitystä en ole saanut ko.käytökseen,eikä hän pysty missään vaiheessa mistään asiasta puhumaan. ymmärrätkö? mä tunnen itseni yksinäiseksi. enkä ole ikinä ennen elänyt ihmisen kanssa joka ei pysty ottamaan mitään vastuuta mistään.

mut se onkin palstan mielestä ok. eli mä voin käydä vaikka panee naapurin penttiä, jos se loukkaa miestä voi voi oma vika. tällä logiikalla

 

["margaret"]

[QUOTE="vieras";28706651]No eikö se ole sitten hyvä asia että erositte?[/QUOTE]

ootko sä jotenkin vajaa? ei olla erottu.

 

["vieras"]

[QUOTE="margaret";28706654]ootko sä jotenkin vajaa? ei olla erottu.[/QUOTE]

Hakemus vielä käsittelyssä? Mutta onhan se jo käytännössä ero, kun mies on muuttanut pois jo kuukausia sitten.

 

["vieras"]

Kaikkiaan kuulostaa siltä, että sä olet ihan pyhän vihan vallassa, jollei kaikki ole heti samaa mieltä sun kanssa tai osaa lukea ajatuksia. Sitten syytellään, nimitellään, haukutaan, ahdistetaan nurkkaan. Väitetään, että toinen AINA tekee jotain vaikka se ei olisi totta.

Tai mitä jollet alkais piipittää "sinä niin satutat minua kun et ole kuukauteen laittanut astioita pois pöydältä", mitä jos sanoisit ihan, että laitatkos nuo astiat koneeseen niin saan laittaa ruuan pöytään.

Joo ei toi varmaan ole mitään harvinaista, että tulee perheessä riitaa tuollaisist asioista, kun ei toinen huomaa siivota jälkiään, ja kommunikaatiokin on vaikea laji.

Mutta ota huomioon se, että ehkä ei ole korjaamisen varaa vain hänen kommunikaatiossaan, vaan myös sinun. Kommunikaatio, ja parisuhde kun on aina kaksisuuntaista. Vaadit anteeksipyyntöjä, vaikka tuskin itsekään olet niin täydellinen.

 

["miäs"]

[QUOTE="vieras";28706602]Jos vastapuoli leikkii säännöllisesti marttyyriä, loukkaantuu jokaisesta katseestakin ja käy sen seurauksena itkemään ja huutamaan, niin kyllä siinä vaiheessa jokainen itseään kunnioittava ihminen poistuu takavasemmalle.[/QUOTE]

Komppaan. Itse en jaksaisi yrittää aikuista ihmistä tyynnytellä vaan mieluummin odottaisin, että itku-potku raivari menee ohi.

 

["Vieras"]

Näin. Itkuraivarit ovat lastenjuttu ja kun niistä on päästä ohitse niin aikuinen haluaa aikuisen seuraa, vaikka sitten vittu niitä mökötyskausia. Mutta että itkemistä ja loukatuksi tulemisen kyyneleitä aina vaan. Sellainen ahdistaa aikuisen pois ja hakemaan kestävempää seuraa.

[QUOTE="miäs";28706715]Komppaan. Itse en jaksaisi yrittää aikuista ihmistä tyynnytellä vaan mieluummin odottaisin, että itku-potku raivari menee ohi.[/QUOTE]

 

["Jeejee"]

[QUOTE="vieras";28706673]Hakemus vielä käsittelyssä? Mutta onhan se jo käytännössä ero, kun mies on muuttanut pois jo kuukausia sitten.[/QUOTE]

Missä niin lukee?

 

[jnfd]

Noh, se itkupurkaus monesti saa miehen hämilleen. Minä en ole koskaan itkenyt varsinaisesti mieheni edessä, nyyhkyttänyt ehkä jos oikeasti riitaa on ollut. Tiedän, että se saisi miehen hämilleen, itken mielummin sitten yksin ja asiat puhutaan halki kun molemmat ovat "täysissä sielun voimissaan".

 

[dddd]

Kyllä muakin ärsyttäisi jatkuva vetäytyminen.