E
"Ellu"
Vieras
Tää syöminen on yhtä tuskaa. 9kk vauva huutaa syöttötuolissa kun en ehdi tarpeeksi nopeasti lappaan sille ruokaa suuhun. Kohta kolmevuotias taas haaveilee vaan eikä syömisestä meinaa tulla mitään. Laitan sille kohta nauhurin toistamaan että "syö, laita sitä ruokaa suuhun". Syö kyllä hyvin jos kyllästyn ja syötän loput. Itse syön ruokani jäähtyneenä tai sit en muista edes miltä se maistui kun keskityn koko ajan johonkin muuhun.
Ainut ruoka jonka saan syödä rauhassa on iltapala kun lapset ovat nukkumassa (tai sitten juoksen kokoajan rauhoittelemassa niitä).
Mies on ilta/yötöissä ja nukkuu kahteentoista päivällä ja lähtee töihin viideltä viimeistään. Eli oon tosi paljon yksin vastuussa kaikesta ja mies ei edes osaa auttaa kun on niin paljon poissa että on vieraantunut jo lasten päivärutiineista.
Päivät menee suunnilleen siihen että käydään kaupassa (minulla ei ole autoa) ja sitten onkin jo töihinlähdön aika. Mies ei ehdi osallistumaan puistoiluihin yms. kun nukkuu.
Lopetan kyllä kohta esimerkin antamisen ja syön ruokani yksin rauhassa kun oon ensin teljennyt kakarat huoneeseensa
Ainut ruoka jonka saan syödä rauhassa on iltapala kun lapset ovat nukkumassa (tai sitten juoksen kokoajan rauhoittelemassa niitä).
Mies on ilta/yötöissä ja nukkuu kahteentoista päivällä ja lähtee töihin viideltä viimeistään. Eli oon tosi paljon yksin vastuussa kaikesta ja mies ei edes osaa auttaa kun on niin paljon poissa että on vieraantunut jo lasten päivärutiineista.
Päivät menee suunnilleen siihen että käydään kaupassa (minulla ei ole autoa) ja sitten onkin jo töihinlähdön aika. Mies ei ehdi osallistumaan puistoiluihin yms. kun nukkuu.
Lopetan kyllä kohta esimerkin antamisen ja syön ruokani yksin rauhassa kun oon ensin teljennyt kakarat huoneeseensa