en jaksa yksinäistä arjen pyöritystä

[harmaita hiuksia]

Ollaan oltu avomiehen kanssa yhdessä 6 vuotta, joista 5 asuttu yhdessä. Mies on kotona aina sohvalla läppärinsä kanssa, mussuttaa sipsejä ja lipittää kaljaa. Koneella ollessaan (arkena kaikki illat ja viikonloppuisin koko valveillaoloajan) hän surffailee netissä tai pelaa kavereiden kanssa netissä. Minä olen 35v, mies 42v.

Mies ei hoida juuri mitään käytännön asioita, arjen pyöritys on kokonaan minun harteillani. On kyse sitten auton öljyjen vaihdosta, lampun vaihdosta tai roskien viemisestä, ja sovimme niistä mitä tahansa, minä ne loppujen lopuksi aina teen. Jos sovitaan, että mies tekee, niin saattaa vierähtää 2-3 kk eikä mitään tapahdu, ennen kuin minä joko saan hepulin ja sitten mies (hyyyvin marttyyrimaisesti) liikauttaa eväänsä tai minä hoidan hommat kaikessa hiljaisuudessa. Pyykkikoneen mies sentään käynnistää säännöllisesti, mutta silloin koneessa pyörii vain hänen pyykkinsä, vaikka pyykkikorissa olisi minunkin pyykkejä odottamassa pesua.

Olen vuosien mittaan sanonut, räyhännyt, pyytänyt, anonut ja toivonut, että mies olisi aktiivisempi. Olisi juhlaa, jos hän joku päivä vaikka ihan oma-aloitteisesti tekisi jonkin arki-askareen, ilman, että minun "pitää" siitä ensin huomauttaa (esim. eteisen palanut kattolamppu vaihtuisi ilman sen kummempia näytelmiä).

Olen myös yrittänyt olla välittämättä asioista, jotka tulisi hoitaa. Huonoin tuloksin. Koska asumme saman katon alla, en jaksa loputtomiin katsella sohvapöydälle keräytyviä mehulaseja, cokis-tölkkejä tai tahmaisia pikkulautasia, joita mies siihen on kasannut. Jos ne eivät viikossa siirry miehen toimesta pesuun/roskikseen, minä siirrän ne.

Kumpa emme olisi koskaan muuttaneet yhteen.

 

[no]

Ilmoitat miehelle tämän kaikki ja sanot, että et jaksa enää. Mies todennäköisesti ryhdistäytyy, mutta sama peli jatkuu hetken kuluttua. Sanot, että muutoksen on oltava pysyvä. Jos mies ei muutu, niin eroa, et voi olla tuollaisen teinin huoltaja loppuikääsi. tsemppiä, ole kuitenkin varovainen.

 

[ryhdistäydy]

Anteeksi vain, mutta mikä ihme teitä pitää yhdessä?
Rakkaus on tainnut hävitä aikaa sitten.
Mies on pahasti riippuvainen koneestaan, tuollaiseenkin saa kyllä apua jos haluaa.
Mutta jos ei halua, niin ulkopuolisena on vaikea nähdä mitään syytä pysyä yhdessä.
Sitä ei kannata jossitella, että miksi muutitte yhteen. Se on korjattavissa muuttamalla erilleen. Jos teillä ei vielä ole lapsia, niin asia on aika yksinkertainen. Ja jos niitä tulisi, niin tuollaisesta miehestä ei juuri apua niiden lasten kanssa olisi, olisi vain yksi lapsi lisää. Ryhdistäydy, kyllä ihmissuhteesta pääsee kohtuullisen helposti eroon, jos ei toinen ole väkivaltainen tai psykopaatti.

 

[6663]

Olen myös yrittänyt olla välittämättä asioista, jotka tulisi hoitaa. Huonoin tuloksin. Koska asumme saman katon alla, en jaksa loputtomiin katsella sohvapöydälle keräytyviä mehulaseja, cokis-tölkkejä tai tahmaisia pikkulautasia, joita mies siihen on kasannut. Jos ne eivät viikossa siirry miehen toimesta pesuun/roskikseen, minä siirrän ne.[/QUOTE]

No mitäpä tähän nyt voi sanoa muuta kuin katso peiliin... Jos et tee asialle mitään (anna sikalan kasvaa mahdottomaksi) niin sitten vaan kestät sen tilanteen mikä siellä on. Ja jos et kestä niin tee sellaisen muutoksen että tilanne muuttuu! Joku tahto sitä pitää ihmisellä olla, sinulla sitä ei tällä hetkellä ole ja jos et sitä jostain löydä, saat toimia aikuisen miehen kotipiikanaa for ever and ever... Mutta tässä kohtaa voisi sanoa niin makaa kuin petaa, ei varmaan ole yllätyksenä tullut sinulle tuo miehesi naurettava lusmuaminen mutta olet vaan tehnyt valinnan sitä kestää ja siinä olet vetänyt maton itsesi alta ja nyt maksat seurauksia...

 

[taas näitä]

Mistä ihmeestä tuollaisia "miehiä" oikein onnistuu löytämään?! Ei herran jestas sentään. Nyt ala pitämään puoliasi. En usko että teini tuosta miksikään muuttuu. Jos eroat, olen aika varma että ainoa asia, mikä sinua myöhemmin harmittaa on se, ettet eronnut jo aiemmin.

Minä en mokomaa katselisi enää päivääkään. Joskus nuorempana oli eräs vähän tuonnepäin, siksi onkin ollut jo vuosia entinen. Kenenkähän riesana lienee nykyään, ei käy kateeksi.

 

[ghdr]

Sulla on huono mies.

 

[harmaita hiuksia (ap)]

Kiitos vastauksista.

Muutosta olenkin hakemassa lähinnä omaan asenteeseeni ja käytökseeni. Eli että en enää kiltisti nielisi kaikkea kuvailemaani. Enkä sitä ole tähänkään päivään mennessä niellyt ns. kiltisti, eli olen nostanut kissan pöydälle aina uudestaan ja uudestaan, mutta mies "parantaa tapansa" vain vähäksi aikaa ja luisuu sitten taas samaan lusmuiluun. Eli summasummarum lopputulos on sama kuin mitään muutosta ei olisi tapahtunut.

Yhdessä ollaan oltu näinkin pitkään, koska mies ei ole _pelkästään_ kuin teini. Hänellä on omat hyvät puolensa. Nyt vain vaaka on painunut niiden huonojen puolien puolelle, ja oma kamelinselkäni, joka on taipunut jo vuosia, on katkeamispisteessä. Mitta on tullut täyteen viimeisen kerran.

 

[myös harmaantuva]

Kiitos vastauksista.

Muutosta olenkin hakemassa lähinnä omaan asenteeseeni ja käytökseeni. Eli että en enää kiltisti nielisi kaikkea kuvailemaani. Enkä sitä ole tähänkään päivään mennessä niellyt ns. kiltisti, eli olen nostanut kissan pöydälle aina uudestaan ja uudestaan, mutta mies "parantaa tapansa" vain vähäksi aikaa ja luisuu sitten taas samaan lusmuiluun. Eli summasummarum lopputulos on sama kuin mitään muutosta ei olisi tapahtunut.

Yhdessä ollaan oltu näinkin pitkään, koska mies ei ole _pelkästään_ kuin teini. Hänellä on omat hyvät puolensa. Nyt vain vaaka on painunut niiden huonojen puolien puolelle, ja oma kamelinselkäni, joka on taipunut jo vuosia, on katkeamispisteessä. Mitta on tullut täyteen viimeisen kerran.

Ai hitsi kun kuulostaa niin tutulta tuo sinun tarinasi. Itse asun ihan hirveän sottapytyn kanssa. Avioero tässä pyörii vähän väliä mielessä. Mutta eihän se ole niin yksinkertaista. :/

 

[Kaksi vaihtoehtoa]

Kiitos vastauksista.

Eli summasummarum lopputulos on sama kuin mitään muutosta ei olisi tapahtunut.

Toista ihmistä et voi muuttaa, voit muuttaa vain itseäsi. Joko muutat itseäsi kestämään asian ja unohdat jatkuvat nalkutukset, se vaan syö itseäsikin ja saa pahalle tuulelle kun stressaat ja raivoat. Siivoat ja korjaat jäljet ja hoidat hommat nurisematta ja hyväksyt miehesi sellaisena kuin hän on.

Toinen vaihtoehto on erota tai muuttaa eri osoitteisiin ja jatkaa yhdessäoloa seurusteluna.

Ihanaa olla eronnut/sinkku, kiva käydä lukemassa näitä aina välillä niin saa taputtaa taas itseään, että hyvä minä kun tuli aikanaan erottua huonosta suhteesta.

 

[no]

Toista ihmistä et voi muuttaa, voit muuttaa vain itseäsi. Joko muutat itseäsi kestämään asian ja unohdat jatkuvat nalkutukset, se vaan syö itseäsikin ja saa pahalle tuulelle kun stressaat ja raivoat. Siivoat ja korjaat jäljet ja hoidat hommat nurisematta ja hyväksyt miehesi sellaisena kuin hän on.

Toinen vaihtoehto on erota tai muuttaa eri osoitteisiin ja jatkaa yhdessäoloa seurusteluna.

Ihanaa olla eronnut/sinkku, kiva käydä lukemassa näitä aina välillä niin saa taputtaa taas itseään, että hyvä minä kun tuli aikanaan erottua huonosta suhteesta.

Mutta voisiko joku viisaampi kertoa minulle sen, miksi sinkku jaksaa ja tekee enemmän töitä, kuin huonossa suhteessa oleva? Siis on aivan raivostuttavaa tehdä asioita toisen puolesta, jos toinen on laiska ja saamaton, mutta sinkku tekee samat asiat, ja vähän enemmänkin, hyvillä mielin.

Mistä se johtuu?

Onko pettymys ja viha toista kohtaan se joka syö omatkin voimat?

Jos kysymyksessä on oma lapsi, niin häntä pystyy passaamaan ja auttamaan, mutta ei vierasta ihmistä.

 

[Pieksu]

^

Parisuhde on nimensä mukaisesti PARISUHDE. Siinä puhalletaan yhteen hiileen ja tehdään tasapuolisesti ne ikävimmätkin hommat. Ajatusmaailmassa jotain vikaa jos kumppanin käytöstä vertaa lasten käytökseen. Lapset oppivat pikkuhiljaa tekemään, mutta mammansa helmoista vierottuneen miehen olettaisi osaavan huolehtia omat jälkensä. Asutko sinä vielä äitisi huushollissa passattavana jos et tätä ymmärrä?

Sinkut tietysti vastaavat yksin omista kodeistaan. Sinäkö silmät ymmyrkäisenä ihmettelisit parisuhteessa yhteenmuuton hetkillä, että "ei kai mun tartte mitään täällä tehdä, yksinhän sä olet tähänkin asti selvinnyt" ja jatkasit sohvalla loisimista ja elleissä roikkumista.

 

[no]

^

Parisuhde on nimensä mukaisesti PARISUHDE. Siinä puhalletaan yhteen hiileen ja tehdään tasapuolisesti ne ikävimmätkin hommat. Ajatusmaailmassa jotain vikaa jos kumppanin käytöstä vertaa lasten käytökseen.

En minä kumppanin käytöstä verrannut lasten käytökseen, vaan vertasin omaa käytöstäni lapsiin ja kumppaniin. En minä ainakaan alkaisi passaamaan ja elättämään aikuista sohvalla makaavaa vierasta ihmistä.

 

[ei niin vaikeaa]

Mutta voisiko joku viisaampi kertoa minulle sen, miksi sinkku jaksaa ja tekee enemmän töitä, kuin huonossa suhteessa oleva? Siis on aivan raivostuttavaa tehdä asioita toisen puolesta, jos toinen on laiska ja saamaton, mutta sinkku tekee samat asiat, ja vähän enemmänkin, hyvillä mielin.

Mistä se johtuu?

Onko pettymys ja viha toista kohtaan se joka syö omatkin voimat?

Jos kysymyksessä on oma lapsi, niin häntä pystyy passaamaan ja auttamaan, mutta ei vierasta ihmistä.

Sinkkuna tietysti itse hoitaa omat asiansa. Ei siitä auta kiukutella kenellekään, kukas muu sen auton huoltaisi. Ja jos ei sinkku autoa halua huoltaa, niin sitten hankkiutuu siitä eroon. Mutta parisuhteessa tottakai ketuttaa jos toinen ei tee mitään ja itse joutuu tekemään kaiken. Esim. tiskattavaa on kuitenkin parisuhteessa kahden edestä, ja jos yksinään sen joutuu tekemään jatkuvasti niin kai se nyt harmittaa. Mielelläni kyllä hoidan esim. koiran ulkoiluttamisen kun olen sellaisen itse halunnut ja hankkinut, samoin lapsenhoito vaan tulee tehtyä kun sellaisen on kerran halunnut ja hankkinut, ja tietysti (pieni) lapsi tarvitsee hoitamista ja jonkun siivoamaan jälkiä. Mutta jos aikuinen mies ei tee mitään niin sitä en kauaa katselisi, samoin tietysti vanhemman lapsen täytyy osallistua esim. siivoukseen. Ei kai sitä nyt voi olla vaikea ymmärtää?

Ei pitäisi alunperinkään totuttaa toista siihen, ettei mitään tarvitse tehdä. Yleensähän naiset haluavat lelliä miestä suhteen alussa ja sitten mies tottuu siihen ja luulee että näin jatkuu aina. Sitten kun alkuhuuma haihtuu, alkaa naista ärsyttää kun mies ei tee mitään. Olen minäkin saanut silloin tällöin aamiaisen vuoteeseen, mutta en silti ensimmäisen kerran jälkeen jäänyt joka aamu vuoteen pohjalle odottamaan että seuraavanakin aamuna se aamiainen ilmestyy sinne. Eli hemmottelu toisinaan on ihan ok, mutta sen pitää olla molemminpuolista kuten myös kotityöt.

 

[niinhän]

Ei pitäisi alunperinkään totuttaa toista siihen, ettei mitään tarvitse tehdä. Yleensähän naiset haluavat lelliä miestä suhteen alussa ja sitten mies tottuu siihen ja luulee että näin jatkuu aina. Sitten kun alkuhuuma haihtuu, alkaa naista ärsyttää kun mies ei tee mitään.

Hyvä huomio! Joku siis totuttaa toisen johonkin, mihin sitten totutaan ja siitä tulee pinttynyt tapa!
Tuloksia lähes poikkeuksetta saavutetaan paljon ja nopeasti. Tämä johtuu siitä että menetelmä on hyvin motivoiva ja siksi tehokas. LELLIMINEN! Palkintona paljon mielihyvää.

Järjetöntä ei ole se että luulee niin jatkuvan aina. Maailma on looginen ja jatkuvuus on todennäköistä, odotettavaa. Järjetöntä on luulla muutoksen takaisin tapahtuvan itsestään, helposti, näkemättä vaivaa, tekemättä muutoksen edellyttämää oikeata työtä.

Jos oma moka ärsyttää ja kiukuttelu alkaa, saa kaiken toivon heittää, niinkuin näistä supernova-ketjuista hyvin näkee. Tuloksen vahvistuksena tässä vaikka nimim: "ghdr" Sulla on huono mies. (vihataan, erotaan).

Sinkkuna tietysti itse hoitaa omat asiansa:
Mutta ei parisuhteessa? Muuttuuko OMA siisteyskäsitys, oma asia yhteiseksi asiaksi?

Ei siitä auta kiukutella kenellekään:
Kun on yksin, ei kukaan kuuntele, niinkuin ei parisuhteessakaan kukaan halua kuunnella.
Kiukuttelu ei auta muutokseen. Se estää muutosta. Jää yksin asiansa kanssa.

Mutta parisuhteessa tottakai ketuttaa jos toinen ei tee mitään ja itse joutuu tekemään kaiken:
Toinen asia mikä estää muutosta liittyy tähän. Siistimpi kuvittelee omiaan. Hänellä on totuttuja tapoja. Tapa asettaa siisteystaso, sen ylläpitotapa, tapa tehdä ja toteuttaa totutulla nopeudella, ihan kaikkiaan omat siisteystavat.

Kun toisellakin on näitä tapoja eikä kumpikaan takuulla muuta helposti mitään tapojaan, on järjetöntä kuvitella toisen omaksuvan välittömästi suuren määrän hänelle uusia tapoja. Kuvitella että maailma muuttuu kun vain sanoo tai pyytää muutaman kerran. Raivo ei auta, ellei halua toisen oppivan että raivoaminen on sitten tapana ja silloin on odotettavissa sen olevan jatkuvaakin (loogista).

Esim. tiskattavaa on kuitenkin parisuhteessa kahden edestä:
Toinen voi olla hyvinkin kohtuullisen siisti, mutta se ei riitä. Siistimpi haluaa siistinkin olevan siistimpi, koska muuten ei siedä. Siksi hän ei siedä sitäkään jos ei ole siistimpää nopeammin. Siistin ja siistimmän ristiriita ahdistaa (vrt. neuroosi). Kun stressi ylittää siistimmän sietokyvyn, tulee tunne että on jo pakko tehdä (omalle) asialle jotain, esim. tiskattava (vrt. pakkoneuroosi).

Niin hän tekee 'toisen puolesta' sen mitä toisen ei ole enää mahdollistakaan aloittaa, tehdä. Kaikki on jo tehty ja estetty tekemästä. Vastustetaan itse muutosta, tehdään se mahdottomaksi. Varmistetaan siis TOISEN epäonnistuminen ja ajatellaan saatavan pätevä syy kiukutteluun (loogisesti jatkuvaan).

Jos yksinään sen joutuu tekemään jatkuvasti niin kai se nyt harmittaa:
En vänkää vastaan, aivan oikein, ihan oikeasti oikeassa. Kolmas asia mikä heikentää tuloksia onkin, että asennoidutaan JAKAMAAN yhteistä kahdelle yksinäiselle. Joku on vuosien mittaan sanonut, räyhännyt, pyytänyt, anonut ja toivonut jne. yms. Tuhannet tekevät niin ja toteavat sen turhaksi. Se on turhaa. Yhtä yksinäistä kummallekin. Ei haluttua muutosta.

Mielelläni kyllä hoidan esim. koiran ulkoiluttamisen kun olen sellaisen itse halunnut ja hankkinut, samoin lapsenhoito vaan tulee tehtyä kun sellaisen on kerran halunnut ja hankkinut, ja tietysti (pieni) lapsi tarvitsee hoitamista ja jonkun siivoamaan jälkiä.

Korvamerkittyä sotkua saman katon alla. Jospa on niin että siistimpi sotkee tehokkaasti, mutta siivoaa myös salamana suurteholla. Siisti ei juuri sotke ja siivoaakin laiskasti (loogista kumpikin).

Jos nostetaan vain siivoustehoa ja tasoa, eikä lasketa sottaustehoa, se helposti moninkertaistaa vähemmän aktiivisen suoritetta, eli joutuu siivoamaan jonkun jälkiä. Ei ehkä innostavaa.

Mutta jos aikuinen mies ei tee mitään niin sitä en kauaa katselisi:
Otollisissa oloissa sellainen liioiteltu leima on mahdollinen. Yksi asia voidaan siitäkin päätellä. Mies ei vastusta siisteyttä. Ei ilmaise tahtoaan vähemmästä vaatimustasosta. Saattaa kyllä sanoa ettei tarvitsisi olla siistimpää, mutta sietää ylisiisteyttä ja huomaa muutosvastuksen olevan tosi ankaran tason laskemiseen.

Mietin mitä mies voisi tehdä jos…
Siistimpi aktiivisempana määrää elämisen normit:
1. Miehenkin esitykset ovat turhia, koska ovat yhtä perusteettomia kuin siistimmän.
2. Hän voi elää toisen normien mukaan tai hyväksyä ettei häntä arvosteta sellaisenaan.
3. Hän joutuu miettimään kannattaako tehdäkään mitään, ostaa arvonsa työsuorituksilla.

Vaikutusmahdollisuudet oman elämän ympäristöön on käytännössä menetetty. Jos ensin toiselta niin myöhemmin molemmilta.

Eli hemmottelu toisinaan on ihan ok, mutta sen pitää olla molemminpuolista kuten myös kotityöt.

Hemmottelulla ja lellimisellä näitä muutoksia saisi aikaan, mutta on yleensä jo tapahtunut jotain. Ei käy. Pelkkä ajatuskin raivostuttaa: "Pitäisikö tässä muka vielä alkaa… HAH! Jos ei aikuinen tajua mitä pitäisi, niin antaa olla!". Supernova on paljon paljon helpompi ja yksinkertaisena varma.

 

[* gerbera *]

Jos vain rahaa riittää, niin voisi olla ihan hyvä, että kävisit juttelemassa jollekin ammattilaiselle. Hänen kanssaan keskustelemalla saat objektiivisen käsityksen siitä, oletko liian kiltti vai et. Hänen avullaan ehkä saisit lisää itseluottamusta, jotta oppisit itsekin näkemään sen, että sinun tehtävänäsi ei ole olla kotiapulainen.

Minä tunnistan itsestänikin tietyn kiltteyden ja miellyttämisen halun. En minä ainakaan tahdo olla nalkuttava, kiukkuinen ja äkäinen ämmä, vaan oman luonteeni mukaisesti rauhaarakastava ja kiltti tavallinen nainen. Ensimmäisessä parisuhteessani kävi juuri niin, että halusin miellyttää miestä ja saada itseni näyttämään hyvältä vaimoehdokkaalta. Juttu lipsahtikin sille linjalle, että mies rupesi ihmettelemään, että miksi marmatan tekemättömistä kotitöistä, kun suhteen alussa olin niin kiltti, nauravainen ja mukautuvainen. Ehkä siis kumpikin teki virheen: minä palvoin miestä alussa liikaa ja mies kuvitteli, että "kuninkaallinen" kohtelu kestäisi ikuisesti ilman, että hänen tarvitsee uhrata ajatustakaan siivoamiselle, ruoanlaitolle ja pyykinhuollolle.

Luulenpa, ettei auta mikään muu kuin sanoa miehelle, että olet niin kyllästynyt miehen pelaamiseen ja kotitöiden tekemättä jättämiseen, että olet todella vakavissasi harkinnut eroa. Kysäisepä mieheltä, että kumpaa hän haluaa: pitää sinut vai pelaamisen?

Miehesi on selvästi niin riippuvainen pelaamisesta, että hän ei joko enää edes tajua, miten riippuvainen hän on tai sitten hän häpeilee asiaa niin paljon, ettei suostu puhumaan siitä. Itse hän ei ilmeisesti enää pääse eroon pelaamisesta. Kun on oikein riippuvainen, niin enää ei esim. saa ulos kävelemään kauniilla säällä, koska pelaaminen vie voiton kaikesta. Haluaako hän itse elää pelkkää virtuaalimaailmaa vai alkaa elää ihan omaa elämäänsä??? Voisiko hän kuvitella viettävänsä esim. yhden päivän viikosta ilman koneella olemista? Jos yhden päivän koneettomuus aiheuttaa vierotusoireita (kiukkuisuus, ärtyneisyys), hänen riippvuuutensa on jo pahaa laatua.

Sinä et ole syyllinen miehen pelaamiseen. Toisaalta pelaaminenkin on sairaus - riippuvuus - josta ei välttämättä pääse eroon. Sinun pitää itse miettiä, että oletko valmis jatkamaan parisuhdetta, jossa mies ei joko pääse tai ei edes halua päästä pelaamisesta eroon. Minä itse olen antanut itselleni lupauksen, että en halua elämääni ketään miestä, jolla on joku riippuvuus. Tämän lupauksen annoin itselleni sen jälkeen, kun heitin ihanan miehen pois elämästäni, mutta jolla oli alkoholiongelma. Minä haluan olla miehen ykkönen, en kakkonen.

Yksi juttu on myös se, että usein kiltti ihminen on kiltti siksi, että hän pelkää jäävänsä yksin. Onko sinunkin tapauksessasi kyse siitä, että mielummin siedät huonoa miestä kuin jos toinen vaihtoehto on se, että pelkäät, että mies lähtee ja sinun pitää olla yksin?

 

[Sari]

Hommatkaa siivoja

 

[Sari]

Hommatkaa siivoja

siis siivooja

 

[Luomu Kaura]

Mietin. Tai kävi mielessä. Että. Voiko oikeasti olla noin tyhmää miestä. Vai onko yksinkertainen oikea sana?

 

[Kimmo]

Hommatkaa siivoja

Joo Jooooo jooo jooo mäkin rakastan sua

 

[niinhän]

siis siivooja

Muuten kävis mutta kun ei käy! Kyse ei ole siisteydestä ollenkaan. Ennemmin muka rakkaudesta tai jostain utuisista arvostuksista, niinkus näät ja supernova rulettaa sittenkin!