En jaksaisi enää tota narsistimiestä, pahan olon tilitystä

[vieras]

Pelkuruus?

 

[?]

Pelkuruus?

Mitä tarkoitat?

 

[vieras]

Pelkuruus?

Mitä tarkoitat?

Kaikki (uhrit) kertoo olevansa vahvoja ihmisiä. Vahvalla ihmisellä on oma tahto, hänen ylitseen ei kävellä. Minusta taustalla on pelkuruus.

 

[vieras]

Tästä ketjusta taas näkee, että ihmiset eivät edes tiedä, mikä on narsisti. Narsisimille on täällä annettu kuva, että narsismi on lähes kaikkia MIEHIÄ vaivaava sairaus. Naiset eivät ole koskaan narsisteja ja sellainen mies, joka ei ole naiseensa tyytyväinen on automaattisesti narsisti. Narsisti sanasta onn tullut jonkinlainen lyömäase palstalla.

 

[vieras n]

Täytyy olla ihan joku tietty ihmistyyppi, joka tuollaiseen manipulointiin suostuu.
Miksi ihminen jää vaikka kiusataan? Pohditaan miksi narsisti ei tajua tekevänsä väärin. Väliäkö sillä on? Sulkekaa korvanne, ei ole pakko kuunnella. Miksi suunnata kaikki huomio siihen narsistiin, vaikka itseään pitäisi auttaa ja varsinkin lapsia. Lasten henkiseen pahoinpitelyyn osallistuu kumpikin osapuoli.

Narsisti on tärkein, luetellaan vain törkeyksiä mitä on kestetty ja vatvotaan niitä.

Siinäkö se juju piileekin.

Kärsi, saat kirkkaamman kruunun?

Niinkö?

Sitä olisi varmasti kiva ymmärtää, niin "uhrin" kuin ulkopuolisenkin. Ja jollain tapaa samaa ymmärtämisen tarvetta on sekin, että yrittää ymmärtää sitä narsistia. Useimilla kun ei kuitenkaan ole sellainen suhdemalli päässä, että heti ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen luovutettaisiin, sitä voi olla jo aika syvällä siinä vaiheessa kun tajuaa, että kuinka erilainen toinen lopulta on. Yksikään narsisti ei kuitenkaan ole yksistään törkeä, vaan myös niitä huippuhetkiä löytyy. Itse olen kyllä luopunut / luopumassa moraalisen ylemmyyden pyrkimyksestä.

 

[ap]

ihan oikeasti minuakin kiinnostaa, että MIKSI on niin vaikea vaan pakata kassinsa ja häipyä? Siis ihan kirjaimellisesti, esim. miehen ollessa töissä pakata kamat ja lapset ja jättää lappu, että nyt riitti, jos sitä ei pysty päin naamaa sanomaan? Kaikki aina toitottaa, että ei se ole niin helppoa, enkä väitä, että olisikaan, kysyn vaan että MIKÄ siitä tekee niin vaikeaa?

Oletko sä ikinä joutunu tekeen sitä ite?? Puhu vasta kun tiedät mitä se on!

Tässähän on jo tullut esiin syitä.
En edes rauhassa voi syödä miehen seurassa. Kuulemma maiskutan ja mässytän tahalleni ärsyttääkseni, suussani on vikaa ja mun pitäisi tutkituttaa asia lääkärillä. Pelkään niistää nenää, pestä hampaita hänen seurassaan samasta syystä. Pelkään sitä helvetillistä sirkusta. Toivon, että hän ei olisi niin hankala, mitä olisi jos lähtisin. En tiedä pääsenkö helpommalla n äin, että yritän kelvata ja riittää.
En tiedä. Jos tietäisin, en varmaan tässä tilittäisi.




Niin AP, en tarkoittanut tällä (Oletko sä ikinä joutunu tekeen sitä ite?? Puhu vasta kun tiedät mitä se on!) lauseella sua vaan tuota joka ihmetteli miksi lähteminen vaikeaa. Minä olen tuollaisesta tilanteesta lähtenyt ja tiedän kuinka helvettiä se on. Mutta kannattaa!

Hei!
Vastasin edelliseen viestiin, en vaan osannut ottaa pois sinun tekstiäsi lainauksesta.

 

[ap]

Ehkä se "diagnoosi" pitää maallikon/uhrin tehdä jotta on jokin termi mitä käyttää esim tällaisessa keskustelussa. Ei siitä kannata ammattilaisen herneitä vetää!

Juuri näin. Tiedän että kotikutoiset diagnoosit voivat olla vaarallisia. Tiedän myös että saatan itse olla läheisriippuvainen jne.

 

[Peppari]

Sitä mä ihmettelen että miten yksin naiset ovat? Ettei heillä ole perhettä, isää, äitiä, siskoa jolle kertoa vaikeuksista.
Ettei ole yhtään ystävää, jolle kertoa huolia ja jolta kysyä neuvoa tai mielipidettä.
Vai hävettääkö että on tullut mentyä yhteen hullun kanssa? Ettei ilkeä muille myöntää että arviointi on pettänyt pahasti, eikä kehtaa pyytää apua.

Mulla on aika paskamaisia kokemuksia mutta aina olen pystynyt kertomaan siskolle ja kaverille, ja jos tiukka paikka tulee niin tiedän saavani apua, oli tilanne mikä tahansa.
Kenenkään ei pidä laittaa lapsia kärsimään huonosta liitosta.

 

[ap]

Äsken tuumasi, että kuka tahansa muu hakkaisi minut. Henkinen väkivalta tässä tuntuukin pahimmalta. Olen tyhmä, apina, idiootti, piru, paholainen, hullu, mielisairas, pyrkyri ja vaikka mitä muuta.
Eroon en tunnu pääsevän. Mitään tehoa ei ole pariterapiasta, miehen mielestä olen ainoa joka terapiaa tarvitsee. Hän mulkoilee minua ja tekee lasten selän takana eleilyjä jotka antavat ymmärtää, että olen läski ja epämiellyttävä.
Olen henkisesti aika rikki. 4 vuotta sitten esikoisen synnyttyä tämä alkoi ja paheni kohta 3 vuotiaan syntymän jälkeen. En riitä vaikka tekisin mitä. Mun kanssa ei edes voi mennä elokuviin tai minua ei voi esitellä työpaikan porukassa kun olen kuulemma niin nolo tyyppi.

oletko loukannut miestäsi syvästi, esim. haluttomuudella?pettämisellä? nukkuuko miehesi kunnolla? onko hän masentunut ja sinä et ole tukenut häntä? mitä sinä teet?

ei kaikki ole niin yksselitteistä että mies on vaan paska(no saattaa tietysti olla niinkin) mutta ehkä sen käytöksen takana on jotakin? miksi sanoo hulluksi/mielisairaaksi, onko sulla joku dg? jotain oireita?

Jossain vastauksessa mainitsinkin, että mulla oli masennus yli 10 vuotta sitten. Lisäksi mulla on eräs fyysinen sairaus. Näistä ehkä johtuvat nuo hullu/mielisairas-heitot. Ehkä se sairastuminen oli tämä rikos, jonka miehelleni tein. Sairauden jälkeen ehkä ne vaaleanpunaiset lasit jäivät hänen silmiltään sivuun. Minussa on paljon vikaa, mutta mielestäni mitään en ole, varsinkaan sairastumista tehnyt tahalleen. 10 vuotta on liian pitkä aika saada siitä rangaistusta. Sairauden jälkeen pikkuhiljaa suhde muuttui. Paheni lapsien jälkeen.

 

[vieras n]

Hah. Mikään todellinen mielisairaus tai sen puute ei ole syy sanoa toista mielisairaaksi. Vaan se, että toinen käyttäytyy tavalla, jota ei odota tai joka ei sovi omiin pyrkimyksiin. Itse olen ainakin saanut kuulla kaikenlaisia diagnooseja, mitä netistä vain on löytynyt.

 

[h]

Aivan samaa paskaa saan kuulla minun vanhemmistani ja sisaruksistani.Osa heistä on todella menestyneitä elämässä ja niitä hän haukkuu kahta kauheammin.Isääni sanoo jeesukseksi kun hänen puoleensa moni kääntyy huolineen ja hän on mahtava ihminen kaikkien mielestä.Mieheni mielestä täysi paska!!Ajettiin mummolaan tässä lähiaikoina ja lapset takana sanoivat et kiva päästä mummolaan siel on aina kivaa.mä sanoin sit myös et niin todella on.Mies siihen halveksivasti sanoi et ei todellakaan ole.

Meilläkin tuntuu, että lomilla tai muutenkaan ei koskaan kelpaa tulla mun sukulaisten luo. Juhannukset, uudetvuodet jne vain hänen perheensä kanssa. Nytkin lähdetään kummipoikani synttäreille huomenna lasten kanssa. Hän ei sen "liimanhaistelijaporukan" luokse halua lähteä. Mies ei edes tunne/halua tuntea mun ystäväperheen isää ja äiti on ihan normaalisti työssä käyvä kaupan kassa. Alempaa sakkia kaikki muut paitsi hän itse ja sukunsa.

.o

 

[v]

Objektiivisesti asiaa katottuna tää on järjenvastaista.
Itse suosittelisin vastaavassa tilanteessa olevalle lähtemistä.
Sairastunut olen kai tässä itsekkin. Toivon ja odotan hetkittäin
vieläkin, että se upea tyyppi, paras ystäväni ja tukeni johon rakastuin, palaisi.
Hän osaa olla hyvä tyyppi ja valloittava, töissä harrastuksissa jne.
Minä en sovi kuvaan. En ole edustuskelpoinen, hajuton, väritön ja mauton. Miksi hän on kanssani, miksi minä hänen kanssaan. Kumpikaan ei enää edes pidä toisistaan.
Tämä on järjenvastaista!

Sano tosiaan sopivan tilaisuuden tullen miehelles, että eipä osannu hyvin valita muijaansa. Kun tällaisen hullun ja mielisairaan sai riesoiksensa.

 

[vieras]

Tästä ketjusta taas näkee, että ihmiset eivät edes tiedä, mikä on narsisti. Narsisimille on täällä annettu kuva, että narsismi on lähes kaikkia MIEHIÄ vaivaava sairaus. Naiset eivät ole koskaan narsisteja ja sellainen mies, joka ei ole naiseensa tyytyväinen on automaattisesti narsisti. Narsisti sanasta onn tullut jonkinlainen lyömäase palstalla.

Mun tapauksessa tämä sinun "diagnoosisi" lyömäaseesta menee kyllä ihan täysin metsään. Henkilö jonka narsismista kärsin sen kolme vuotta on todellakin NAINEN. Enkä tosiaankaan ollut hänen kanssaan missään suhteessa vaan oli samassa työpaikassa kanssani. Tietynlainen pakko oli kestää ja katsella häntä joka päivä koska samassa työryhmässä olimme. Kaikki muutkin kärsivät hänen tempauksistaan, mutta minä olin se jonka otti silmätikukseen koska en missään vaiheessa ollut "joo-joo-mies" hänelle. Aikaisemminkin olisin kyllä lähtenyt tilanteesta pois, mutta miksi minun olisi pitänyt yhden ihmisen takia lähteä työstä, jossa ilman tätä henkilöä, olisin viihtynyt pidempääkin. Onneksi asiani järjestyivät niin, että pääsin pois ja sain näin hänet lopullisesti ulos elämästäni. Itse pääsin helpolla koska oli vain työkaverista kyse. Mutta kyllä tämä ihminen sai oman elämän niin kamalaksi, että ei tottakaan. Sai jopa kieroiltua niin, että oma miehenikin alkoi jo jossain vaiheessa uskomaan tätä narsistia ja epäilemään minua...

 

[näe minut]

Jotenkin kyllä tosi kuvaavaa.

Purin itseäin kieleen
En voinut tehdä muutakaan
Ajatus sopimaton
Piti tukahduttaa edes jotenkin
Pahoittelut ei auttaisi jälkeenpäin
Sun ymmärrys ei riittäis kuitenkaan

Erittäin hyvin tiedän
Sun on aina oltava oikeessa
Useimmiten en jaksa
Väitellä sua vastaan vaikka haluisin
Sä et oppisi virheistäsi kuitenkaan
Etenkään kun et niitä huomaa

Näe minut tässä, sitä toivoisin
Samat tarpeet lienee muillakin
Teet minusta liian pelokkaan
Vaikka se on täysin turhaa
Sinun tahtosi ei oo yhteinen
Oon vielä toistaiseksi eri ihminen
Teet minusta liian varovaisen
Jotenkin lamaantuneen

Miten tasoihin tullaan
Miten pidetään puoliaan
Jos toinen on ilmaa
Ja toinen mielestään aina oikeessa
Sä et kuule minua kuitenkaan
Vaikka minussa kaikki sinulle huutaa

Näe minut tässä, sitä toivoisin
Samat tarpeet lienee muillakin
Teet minusta liian pelokkaan
Se on jotenkin halpaa
Sinun tahtosi ei oo yhteinen
Oon vielä toistaiseksi eri ihminen
Teet minusta liian varovaisen
Jotenkin lamaantuneen

Näe minut tässä, sitä toivoisin
Samat tarpeet lienee muillakin
Teet minusta liian pelokkaan
Vaikka se on täysin turhaa
Sinun tahtosi ei oo yhteinen
Oon vielä toistaiseksi eri ihminen
Teet minusta liian varovaisen
Jotenkin lamaantuneen

Jotenkin lamaantuneen

Jotenkin lamaantuneen

 

[kielletty]

Pitänee olla tarpeeksi kypsä ja vihainen lähteäkseen. Mutta kun se päätöksen on tehnyt niin helpottaa, vaikka toinen yrittäisikin tehdä asiat vaikeiksi. Ainakin tietää siinä vaiheessa tehneensä oikean päätöksen.

 

[xx]

Pitänee olla tarpeeksi kypsä ja vihainen lähteäkseen. Mutta kun se päätöksen on tehnyt niin helpottaa, vaikka toinen yrittäisikin tehdä asiat vaikeiksi. Ainakin tietää siinä vaiheessa tehneensä oikean päätöksen.

Kypsymistä se tosiaan vaatii - ja voimaa!

 

[ap]

Ja on kai niitä hyviäkin hetkiä aina välillä. En voi sanoa kenenkään varmuudella narsistista persoonallisuushäiriötä omaavan. Kuitenkin melkolailla kaikki kuvaukset ja piirteet löydän miehestä. Pahottelen, jos "diagnosointini" on lyömäase, tosin en tätä ole sellaisena käyttänyt. Lähinnä se on keino yrittää ymmärtää tilannetta.
Olen ahdistunut tilanteessani. Vahvaksi itseäni en kuvaa, päin vastoin.

 

[xx]

No, mä olen kyllä ymmärtänyt että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ei monikaan parannut. Ja mä en nyt tiedä millaisia "narsisteja" tunnet, mutta jos ihmisellä on usko, että hän on täydellinen, kaikki vika tulee ulkopuolelta, ei tällaista ihmistä kovin helposti saa hakemaan apua. Koska hänessähän ei ole mitään vikaa.Juu meni mun exäkin lääkäriin ja valitti, että on masentunut, sai pitkän saikun ja oli tyytyväinen.Sai lääkkeetkin mutta niitä ei syö, koska ei hänessä mitää vikaa oo.

Narsistinen luonnehäiriöhän saa alkunsa useimmiten varhaislapsuudessa. Eli aika syvälle täytyy mennä. Miten luotettavia haastattelut ovat, jos narsisti valehtelee tai kertoo omia "totuuksiaan"?

Olet maallikko, muuta sanottavaa minulla ei ole.
Jos kerron että tunnen narsisteja, niin tarkoitan sillä niitä ihan ihka-aitoja narsisteja, enkä pelkkiä kusipäitä.

Kuule...huoh... tiedäthän millaisia ihmisiä tässäkin maassa tutkitaan ja ketkä heitä tutkii, menetelmät...

 

[xx]

Ehkä se "diagnoosi" pitää maallikon/uhrin tehdä jotta on jokin termi mitä käyttää esim tällaisessa keskustelussa. Ei siitä kannata ammattilaisen herneitä vetää!

Juuri näin. Tiedän että kotikutoiset diagnoosit voivat olla vaarallisia. Tiedän myös että saatan itse olla läheisriippuvainen jne.

Mutta miehelles piti kuitenkin oirelistoja näytellä?

 

[narsistin exä]

No, mä olen kyllä ymmärtänyt että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ei monikaan parannut. Ja mä en nyt tiedä millaisia "narsisteja" tunnet, mutta jos ihmisellä on usko, että hän on täydellinen, kaikki vika tulee ulkopuolelta, ei tällaista ihmistä kovin helposti saa hakemaan apua. Koska hänessähän ei ole mitään vikaa.Juu meni mun exäkin lääkäriin ja valitti, että on masentunut, sai pitkän saikun ja oli tyytyväinen.Sai lääkkeetkin mutta niitä ei syö, koska ei hänessä mitää vikaa oo.

Narsistinen luonnehäiriöhän saa alkunsa useimmiten varhaislapsuudessa. Eli aika syvälle täytyy mennä. Miten luotettavia haastattelut ovat, jos narsisti valehtelee tai kertoo omia "totuuksiaan"?

Olet maallikko, muuta sanottavaa minulla ei ole.
Jos kerron että tunnen narsisteja, niin tarkoitan sillä niitä ihan ihka-aitoja narsisteja, enkä pelkkiä kusipäitä.

Kuule...huoh... tiedäthän millaisia ihmisiä tässäkin maassa tutkitaan ja ketkä heitä tutkii, menetelmät...

No mikäs sinä sitten olet? Psykologi, psykiatri, psykoterapeutti...? Ai mun exä siis on pelkkä kusipää, vaikka useampikin ammattilainen on antanut arvion, että on paljon narsistisia piirteitä.Kun narsistiseen persoonallisuushäiriöön kuuluu kaikkivoipaisuuden kuvitelmat, niin kuinka moni heistä oikeasti kokee itsensä sairaaksi ja hakeutuu hoitoon? Joo en väitä että jokainen joka hakkaa vaimoaa ja rähjää on narsisti, mutta tässäkin ketjussa on kirjoittanut useampi, joka ihan taatusti on elänyt narsistin kanssa. Niissä kun ei ole mitään tervettä ja niiden ajatuksenjuoksu pistää terveenkin sekaisin.

,

 

[nih]

Jättäkää ne epäsikiöt!

 

[y]

ihan oikeasti minuakin kiinnostaa, että MIKSI on niin vaikea vaan pakata kassinsa ja häipyä? Siis ihan kirjaimellisesti, esim. miehen ollessa töissä pakata kamat ja lapset ja jättää lappu, että nyt riitti, jos sitä ei pysty päin naamaa sanomaan? Kaikki aina toitottaa, että ei se ole niin helppoa, enkä väitä, että olisikaan, kysyn vaan että MIKÄ siitä tekee niin vaikeaa?

kyl se on kuule jos on yhteinen omistusasunto

 

[ap]

Ehkä se "diagnoosi" pitää maallikon/uhrin tehdä jotta on jokin termi mitä käyttää esim tällaisessa keskustelussa. Ei siitä kannata ammattilaisen herneitä vetää!

Juuri näin. Tiedän että kotikutoiset diagnoosit voivat olla vaarallisia. Tiedän myös että saatan itse olla läheisriippuvainen jne.

Mutta miehelles piti kuitenkin oirelistoja näytellä?

Missä vaiheessa olen kertonut näytelleeni opirelistoja. Joskus otin kehittävässä tarkoituksessa puheeksi asian. Hän ajattelee narsismin olevan yhtä kuin itserakkaus.
Eihän takerruta tähän.

 

[..]

Pitänee olla tarpeeksi kypsä ja vihainen lähteäkseen. Mutta kun se päätöksen on tehnyt niin helpottaa, vaikka toinen yrittäisikin tehdä asiat vaikeiksi. Ainakin tietää siinä vaiheessa tehneensä oikean päätöksen.

Tämä on niin totta. Itse olen eropäätökseni tehnyt, ja pinnan alla järjestelen asioita pikkuhiljaa. Isolla kertarysäyksellä en pysty lähtemään, koska ero vaikuttaa omiin työ- ja talouskuvioihinikin.

Mutta kun päätöksen olen itselleni tehnyt, ei nuo toisen halveksivat haukut ja typerä, itsepintainen vääntäminen tunnu enää miltään. Saan voimaa ajtuksesta, että elämä ilman tuota inhottavaa ihmistä on päivä päivältä lähempänä!!

 

[hiphei]

Pitänee olla tarpeeksi kypsä ja vihainen lähteäkseen. Mutta kun se päätöksen on tehnyt niin helpottaa, vaikka toinen yrittäisikin tehdä asiat vaikeiksi. Ainakin tietää siinä vaiheessa tehneensä oikean päätöksen.

Tämä on niin totta. Itse olen eropäätökseni tehnyt, ja pinnan alla järjestelen asioita pikkuhiljaa. Isolla kertarysäyksellä en pysty lähtemään, koska ero vaikuttaa omiin työ- ja talouskuvioihinikin.

Mutta kun päätöksen olen itselleni tehnyt, ei nuo toisen halveksivat haukut ja typerä, itsepintainen vääntäminen tunnu enää miltään. Saan voimaa ajtuksesta, että elämä ilman tuota inhottavaa ihmistä on päivä päivältä lähempänä!!

Mä olen kans reilun pari vuotta miettiny asiaa ja nyt ollen siinä pisteessä, että kuun vaihteessa "putoaa pommi" tässä huushollissa. Ajatuskin pistää hymyilyttämään. Olen niin onnellinen! =D Vaikka uusi asunto ei hurraa huutoja aiheuttanut niin se on kuitenkin vain minua ja lapsia varten. Ajan kanssa etsin sitten mieluisan. Siis vaikka asia on kypsynyt jo yli kaksi vuotta niin kuppi meni totaalisen nurin muutama viikko sitte ja lähtöpäätös syntyi siinä samassa rytinässä.