T
Tukea..?
Vieras
Viime vuoden heinäkuussa sain tietää olevani raskaana, uutinen oli iloinen, olihan lapsi toivottu. Olin tuolloin osa-aikaisena työntekijänä firmassa, jossa olin jo työskennellyt neljä ja puoli vuotta. Kun pomoni sai syyskuussa tietää raskaudesta, hän irtisanoi minut. Syynä töiden väheneminen. Jälkeen päin minulle selvisi, että hän oli samantien palkannut uuden työntekijän tilalleni. Tottakai ilmoitin asiasta liittoon ja taistelu on edelleen käynnissä sitä kautta.
Koko raskauteni meni stressatessa kyseistä asiaa. Olin onnellinen tulevasta lapsesta, mutta samalla mielessä pyöri koko ajan liiton asiat ja rahatilannekkaan ei ollut mistään parhaasta päästä työttömyyteni vuoksi. Minulle selvisi, että entinen pomoni väittää minun itse irtisanoneeni itseni vaikka minulla on mustaa valkoisella että minut on irtisanottu. Prosessi vain pitkittyy.
Huhtikuussa meille sitten syntyi ihana poikavauva. Asiat vielä kesken liiton kanssa, mutta pystyin keskittymään myös ihanaan vauva-arkeen. Pian aloimme epäilemään, että poikamme olisi allerginen koirallemme. Pieneltä vauvalta ei allergiaa voi mitenkään testata ja lääkärit kehotti viemään koiran hoitoon, jotta näkisimme että helpottavatko oireet. Koira oli viikon poissa ja huomasimme että oireet tosiaan helpottivat. Koira tuli takaisin ja pian poikamme taas oireili, joten halusimme vielä kerran kokeilla viedä sen väliaikaiseen hoitoon ennen kuin luovumme siitä. Tällä kertaa koira meni väärän ihmisen hoitoon. Koiramme palautettiin parin päivän jälkeen kauheassa kunnossa. Koiran turkki oli leikattu saksilla ja sen ihossa oli vekkejä ympäri kehoa. Ihminen, jonka hoidossa koiramme oli väitti että jäljet tullu punkeista (lähemmäs sata jälkeä, eli aika paljon punkkeja..?) Selitti, että koirallamme oli ollut kuuma ja siksi leikannut karvat. Koiramme on aiemminkin ollut samalla ihmisellä hoidossa ja kaikki mennyt hyvin. Hänellä on itselläänkin kaksi koiraa.
Seuraavana päivänä menimme eläinlääkäriin ja hän totesi jälkien tulleen teräaseesta. Hän kirjoitti meille lausunnon ja menimme sitten poliisille tekemään rikosilmoituksen. Nyt jälkeen päin olemme kuulleet monelta taholta, että tämä henkilö kohtelee omiakin koiriaan huonosti.
Parin viikon ajan olemme nyt saaneet vastaamme paheksuvia katseita ja kyselyitä, että mitä koirallemme on käynyt. Koira todella näyttää siltä, että on joutunut kärsimään. Ala tässä sitten etsimään uutta kotia rääkätyn näköiselle koiralle. Ja tietenkin tunnemme sääliä koiraamme kohtaan sen takia mitä se on joutunut kärsimään ja haluisimme hoivata sitä ja luopuminen tuntuu kauhealta ajatukselta vaikka se onkin luultavasti pakko tehdä lapsemme vuoksi eikä asiaa saisi pitkittää ettei poikamme kärsi, jos hän on allerginen.
Nyt muutama viikko myöhemmin saimme kuulla, että tämä koiramme pahoinpitelijä on tehnyt meistä lastensuojeluilmoituksen. Tietenkin tämän on täysin perätön ja hän on tehnyt sen kostoksi kuultuaan, että me olemme tehneet hänestä ilmoitukset koiraamme liittyen. Joudumme ensi viikolla lastensuojeluun käynnille. Tiedämme, että meillä ei ole hätää emmekä ole tehneet mitään väärää ja meillä on moni ihminen puolellamme valmis tulemaan todistamaan, että kaikki on kunnossa. Mutta tietenkin tämäkin asia vaivaa nyt kaikkien muiden juttujen lisäksi. Nyt sitä miettii, että miksi tämä ihminen haluaa vielä lisää pahaa meille, eikö koiramme kärsimys hänelle riitä?
En ole kenellekkään kehdannu myöntää, mutta väkisin alan miettimään että onko minussa jotain vikaa. Miksi muuten oisin kaikkien asioiden kanssa ongelmissa? Vai onko tämä vaan huonoa tuuria? En saanut viime yönä nukutuksi. Eilen saimme tietää tuosta lastensuojeluilmoituksesta. Tässä olisi pysyttävä rauhallisena ja pidettävä pää kylmänä. On se vaikeaa. Olen henkisesti väsynyt näihin asioihin. Koitan keksiä tekemistä ettei tarvitsisi pysähtyä koko ajan miettimään ja itkemään. Onneksi pieni poikani pitää huolen että tekemistä riittää ja aidot, vilpittömät hymyt kertovat etten ole kaikessa epäonnistunut.
Koko raskauteni meni stressatessa kyseistä asiaa. Olin onnellinen tulevasta lapsesta, mutta samalla mielessä pyöri koko ajan liiton asiat ja rahatilannekkaan ei ollut mistään parhaasta päästä työttömyyteni vuoksi. Minulle selvisi, että entinen pomoni väittää minun itse irtisanoneeni itseni vaikka minulla on mustaa valkoisella että minut on irtisanottu. Prosessi vain pitkittyy.
Huhtikuussa meille sitten syntyi ihana poikavauva. Asiat vielä kesken liiton kanssa, mutta pystyin keskittymään myös ihanaan vauva-arkeen. Pian aloimme epäilemään, että poikamme olisi allerginen koirallemme. Pieneltä vauvalta ei allergiaa voi mitenkään testata ja lääkärit kehotti viemään koiran hoitoon, jotta näkisimme että helpottavatko oireet. Koira oli viikon poissa ja huomasimme että oireet tosiaan helpottivat. Koira tuli takaisin ja pian poikamme taas oireili, joten halusimme vielä kerran kokeilla viedä sen väliaikaiseen hoitoon ennen kuin luovumme siitä. Tällä kertaa koira meni väärän ihmisen hoitoon. Koiramme palautettiin parin päivän jälkeen kauheassa kunnossa. Koiran turkki oli leikattu saksilla ja sen ihossa oli vekkejä ympäri kehoa. Ihminen, jonka hoidossa koiramme oli väitti että jäljet tullu punkeista (lähemmäs sata jälkeä, eli aika paljon punkkeja..?) Selitti, että koirallamme oli ollut kuuma ja siksi leikannut karvat. Koiramme on aiemminkin ollut samalla ihmisellä hoidossa ja kaikki mennyt hyvin. Hänellä on itselläänkin kaksi koiraa.
Seuraavana päivänä menimme eläinlääkäriin ja hän totesi jälkien tulleen teräaseesta. Hän kirjoitti meille lausunnon ja menimme sitten poliisille tekemään rikosilmoituksen. Nyt jälkeen päin olemme kuulleet monelta taholta, että tämä henkilö kohtelee omiakin koiriaan huonosti.
Parin viikon ajan olemme nyt saaneet vastaamme paheksuvia katseita ja kyselyitä, että mitä koirallemme on käynyt. Koira todella näyttää siltä, että on joutunut kärsimään. Ala tässä sitten etsimään uutta kotia rääkätyn näköiselle koiralle. Ja tietenkin tunnemme sääliä koiraamme kohtaan sen takia mitä se on joutunut kärsimään ja haluisimme hoivata sitä ja luopuminen tuntuu kauhealta ajatukselta vaikka se onkin luultavasti pakko tehdä lapsemme vuoksi eikä asiaa saisi pitkittää ettei poikamme kärsi, jos hän on allerginen.
Nyt muutama viikko myöhemmin saimme kuulla, että tämä koiramme pahoinpitelijä on tehnyt meistä lastensuojeluilmoituksen. Tietenkin tämän on täysin perätön ja hän on tehnyt sen kostoksi kuultuaan, että me olemme tehneet hänestä ilmoitukset koiraamme liittyen. Joudumme ensi viikolla lastensuojeluun käynnille. Tiedämme, että meillä ei ole hätää emmekä ole tehneet mitään väärää ja meillä on moni ihminen puolellamme valmis tulemaan todistamaan, että kaikki on kunnossa. Mutta tietenkin tämäkin asia vaivaa nyt kaikkien muiden juttujen lisäksi. Nyt sitä miettii, että miksi tämä ihminen haluaa vielä lisää pahaa meille, eikö koiramme kärsimys hänelle riitä?
En ole kenellekkään kehdannu myöntää, mutta väkisin alan miettimään että onko minussa jotain vikaa. Miksi muuten oisin kaikkien asioiden kanssa ongelmissa? Vai onko tämä vaan huonoa tuuria? En saanut viime yönä nukutuksi. Eilen saimme tietää tuosta lastensuojeluilmoituksesta. Tässä olisi pysyttävä rauhallisena ja pidettävä pää kylmänä. On se vaikeaa. Olen henkisesti väsynyt näihin asioihin. Koitan keksiä tekemistä ettei tarvitsisi pysähtyä koko ajan miettimään ja itkemään. Onneksi pieni poikani pitää huolen että tekemistä riittää ja aidot, vilpittömät hymyt kertovat etten ole kaikessa epäonnistunut.
