En kehtaa mennä päiväkodin äitienpäiväkahveille

[mutsi]

Masennuin tosi pahasti helmikuussa ja makasin kuukauden sängyssä tekemättä mitään, vähän jaksoin iltaisin lapsen kanssa leikkiä. Sairauslomaa on just jatkettu, sosiaalinen elämä ihan jäissä, en halua lähteä mihinkään tai puhua kenenkään kanssa.

Päiväkodin äitienpäiväkahvitkin jätän väliin kun en jotenkin "kehtaa" mennä sinne. Kun kaikki sosiaalisuus ahdistaa ihan helvetisti ja muitten äitien arvostelevat katseet etenkin.

Tyttö meni vasta viime syksynä hoitoon, joten tämä olisi eka äitienpäiväkahvitus, ja nyt kävi sitten näin. Harmittaa ja säälittää oma käytös ja olemus. Kaikkein kurjinta tietenkin tytön itsensä puolesta, vaikka vasta 2v 2kk eli ei ihan samalla tavalla tajua asiaa kuin vanhempi, mutta tietenkin ihmettelee varmasti. Voi pientä... Varmaan ne täditkin ajattelee musta entistä huonompaa, kun en mene.

Niin ja hoidon piirissä olen, lääkkeitä ja terapiaa, mutta eivät ole vielä auttaneet niin paljon että jaksaisin tuollaista sosiaalista tilannetta.

 

[saman kokenut]

Ei ne äidit sinua siellä arvostele. Uskalla mennä vaan . Pääseehän sieltä pois jos rupeaa ahdistamaa.

 

[moona81]

:hug: Älä sure sitä. Ensi vuonna sitten. Onko muuten lapsella mummoa/tätiä tai vaikka olisiko isällä mahdollisuus mennä? Meillä kun poika oli eskarissa niillä oli isänpäivä aamupala. Ja koska isä ei päässyt päiväkodille oli erittäin ok, että minä menin isän sijasta.

Ja vaikka kukaan ei pääsiskään ei se maaliman loppu ole :hug:

 

[kahden äippä]

Ehkä voisit tytön omahoitajalle sanoa asian ihan suoraan? Niin ainakin itse tekisin. Turha pakottaa itseään tilanteeseen joka ahdistaa kun olet kuitenkin vasta toipumassa. Kyllä ne pk:n tädit ymmärtää ja itsellesi voisi tulla parempi mieli kun tietävät miksi olet poissa. 2-vuotias kyllä pääsee tuollaisen yli, joten älä pode siitä huonoa omaatuntoa. Paljon voimia parantumiseesi! :hug:

 

[f]

Ei ne kahvit mikään pakko tai äitiyden mittari ole. Ei meidänkään päiväkodissa kaikki tulleet/päässeet kahveille, syitä tuskin kukaan miettii, se kun voi olla melkein mikä tahansa.

Huoli pois ja oman jaksamisen mukaan, kyllä niitä kahvitteluja ehtii vielä olemaan.

 

[huom]

Ei se tilaisuus kestä yleensä kuin tunnin, ja äitejä tulee ja menee työmatkojen mukaan koko ajan, sen kahvin juovat ja juttelevat hetken ja lähtevät.. Ei siellä oikein ehdi muita arvostella. Mutta ymmärrän pelkosi, itse olin tosi ujo ja arka kunnes ikää tuli lisää.. Tsemppiä ja joukkoon vaan, pääasia että tyttösi näkee sut!

 

[vieras]

Ajattele sitä vaikka niin, että saat ilmaiset kahvit ja pullat. Oikeasti ei kukaan siellä sinua katso ja arvostele.

 

[hup]

Äitienpäivään vielä kuukausi, voistko millään purkaa tätä asiaa esim. terapiassa ja löytää tavan ylittää itsesi? Ei siellä kahveillä tarvitse muiden äitien kanssa jutella, todennäköisesti kukaan ei tulekaan juttelemaan, jos yhtään samallaista kuin meidän päiväkodissa. Juttelet lapsesi kanssa ja otat tilaisuuden puhtaasti hänen kannaltaan. Varmasti iso ilo lapselle, eikä kukaan sinua siellä arvio.

 

[karvakorvakettu]

Meillä nuo kahvit on tosi helppo juttu. Viimeksi söin leipää ja join kahvia omien lasten kanssa omassa pöydässä. Aika meni kuopuksen syömisten järjestelyssä ja jälkien korjaamisessa Osa on paikalla vartin ja osa pidempään. Ei siellä kukaan ehdi arvostella ja tuskin tädit ihmettelee sitäkään, jollet mene.

 

[ap]

Kiitos tsempistä, yritän kerätä voimia ja vääntäytyä sinne, mutta riippuu niin päivästä miten jaksaa. Kiva että täältä saa positiivisia ajatuksia ja tukea!

 

[minä]

Sano suoraan että sinä et jaksa. Siis ei silleen että kuulostaa laiskalta, mutta mielestäni sinun ei tarvitse kertoa että olet masentunut. Sanot vain että et kertakaikkiaan jaksa yhtään ylimääräistä nyt juuri. Varmasti ymmärtävät.
Niin minäki olen sanonut kun joku pyytänty jonnekkin tai ollu joku tilaisuus. Sanoin suoraan että en tule, en kertakaikkiaan jaksa ottaa nyt yhtään enempää harteilleni kuin on pakko. Ja kukaan ei ole enempää kysellyt vaan ymmärtäneet.

 

[m]

en usko että muut äidit arvostelevat sinua. Masennus on paljon yleisempää kuin luuletkaan, voi olla että sielläkin on moni muu äiti joka on kokenut saman.

Ja menisist ennen kaikkea itsesi takia. Itse masennuksen sairastaneena olen huomannut että parasta mitä voi tehdä itselleen on se, että pakottaa itsensä ulos ja niihin tilanteisiin jotka pelottaa. Muuten sitä joutuu vaan pahempaan jamaan. Toista itsellesi positiivisiä ajatuksia, kuten että äitienpäivä on sinua varten ja niin muös tämä kahvitus, mene itsesi ja lapsesi takia, viis muista!!

 

[ccc]

Ei ne äidit sinua siellä arvostele. Uskalla mennä vaan . Pääseehän sieltä pois jos rupeaa ahdistamaa.

eipä kohta täällä joku kirjoittaa että "olisitte nähnyt mikä äiti oli päiväkodin kahvilla."

 

[ap]

Mä olen kyllä ajatellut mieheni kautta välittää viestin, että olen seminaarissa / työmatkalla tms., kun ei päiväkodissa tiedetä tästä sairaudestani ja pelkään sen leimaavan entisestään. Ehkä he ovat jotain aavistaneetkin, kun mulla tuli täysi stoppi tytön hakemisessa ja viemisessä, mies on hoitanut kaiken päiväkotiin liittyvän ja puhunut siellä vain jotain mun pidentyneestä työpäivästä.

 

[f]

Mä olen kyllä ajatellut mieheni kautta välittää viestin, että olen seminaarissa / työmatkalla tms., kun ei päiväkodissa tiedetä tästä sairaudestani ja pelkään sen leimaavan entisestään. Ehkä he ovat jotain aavistaneetkin, kun mulla tuli täysi stoppi tytön hakemisessa ja viemisessä, mies on hoitanut kaiken päiväkotiin liittyvän ja puhunut siellä vain jotain mun pidentyneestä työpäivästä.

Minä en lähtisi sepittelemään, mitä se kenellekään kuuluu, jos et kerran itse asiasta halua puhua. Laitat viestin, ettet valitettavasti pääse paikalle ja täts it?

 

[ap]

Mä olen kyllä ajatellut mieheni kautta välittää viestin, että olen seminaarissa / työmatkalla tms., kun ei päiväkodissa tiedetä tästä sairaudestani ja pelkään sen leimaavan entisestään. Ehkä he ovat jotain aavistaneetkin, kun mulla tuli täysi stoppi tytön hakemisessa ja viemisessä, mies on hoitanut kaiken päiväkotiin liittyvän ja puhunut siellä vain jotain mun pidentyneestä työpäivästä.

Minä en lähtisi sepittelemään, mitä se kenellekään kuuluu, jos et kerran itse asiasta halua puhua. Laitat viestin, ettet valitettavasti pääse paikalle ja täts it?

Ehkä niin on parempi. Kaikessa muussa on selittelyn makua...

 

[masentunut]

No ei kai sinne mikään pakko ole mennä???? Haloo.. Turha tuntea huonoa omaatuntoa asiasta. Voisiko sun mies mennä sinne?? Itse oli syksyllä isänpäivä jutussa, kun mies ei töiltään päässyt, vaikka olis halunnut.

 

[minä]

Jos ei ole erikseen pyydetty ilmoittamaan osallistumisesta, niin minä en ilmoittaisi mitään, jos päättäisin olla menemättä. Ei meillä ainakaan kaikki tuollisiin osallistu, enkä usko, että osallistumista seurataan mitenkään