Toggle sidebar

En kestä 2v lastani

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja xccx
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
X

xccx

Vieras
Se ei puhu. Osoittelee vain, pölpöttää omaansa ja huuta,kiljuu,parkuu,lyö minua ja raivoissaan repii tavaroita alas joka paikasta. En pidä tuosta kauan odotetusta ihmislapsesta enää. Vihaan sitä. Kadun, että minusta tuli äiti. Syyllisyys velloo, kun pohdin tälläisiä. Onko joku ollut samanlaisessa tilanteessa ja päässyt jotenkin yli siitä? Vaihtoehto tästä eteenpäin on ainoastaan se, että lähden pois ja mies etsii lapselleen uuden äidin. Lapsi minut unohtaisi kyllä nopeasti, mikä olisi varmaan parasta. Joskus tekee niin pahaa, että tekisi mieli vain kiljua ja hakata päätänsä fyysisesti seinään.
 
Sama olo, mutta hetkittäin. laps nyt 1 ja 1kk, juuri vein kolmansille päiväunille tälle päivälle, en jaksanut roikkuu perässä kun tuhoaa asutoa.

Annan huutaa 20 min sängyssä, jos ei nukahda niin haen pois. Nyt onneksi näytti nukahtavan.

hengähdystauko!
 
ja kun lapsi osoittelee,kerro hänelle mitä siinä on,mitä osoittelee. Ja voit itsekin kysyä missä mikäkin on.Kohta sulla voi olla papupata jota et meinaa jaksaa kuunnella.
 
[QUOTE="Maria";25714915]Nyt koneelta pois ja ulkoilemaan.Se auttaa selkiyttämään päätä.Voimii!!![/QUOTE]

Ei tässä mitkään pään selkiyttämiset auta. Samat tunteet olleet jo muutaman kuukauden. Olen liian heikko noin aktiivisen lapsen äidiksi. Kuvittelin pystyväni parempaan.
 
[QUOTE="vieraana";25714926]ja kun lapsi osoittelee,kerro hänelle mitä siinä on,mitä osoittelee. Ja voit itsekin kysyä missä mikäkin on.Kohta sulla voi olla papupata jota et meinaa jaksaa kuunnella.[/QUOTE]

Yritän tehdä näin, mutta aina ei vain jaksa.. lapsi ei vain sano sanoja ja minä en lasta ymmärrä. Sitten se menee lapselta huutamiseksi ja minä en kestä sitä melua, kun en edelleenkään tajua mitä se lapsi haluaa.

Ja se joka ehdotti minulle hoitoa..mitä hoitoa tässä nyt kaipaisin? En usko sellaisten minua auttavan vaan jotain konkreettista olisi tapahduttava.
 
Minun mielestäni sinun kannattaisi keskustella äitinä olemisesta psykologin kanssa. Jos se kerran herättää noin voimakkaita tunteita. Lapsesi oppii pian puhumaan, sittenhän jotain konkreettista tapahtuu. Mutta mitä sinä oikein toivot? Jos tuonkaltaiset tunteet ja ajatukset ovat kestäneet jo kaksi kuukautta, niin minä ainakin haluaisin apua. Keskustelisin ja yrittäisin ymmärtää, miksi ajattelen noin.
 
[QUOTE="a p";25714933]Ei tässä mitkään pään selkiyttämiset auta. Samat tunteet olleet jo muutaman kuukauden. Olen liian heikko noin aktiivisen lapsen äidiksi. Kuvittelin pystyväni parempaan.[/QUOTE]

Unohda ne kuvitelmat.

Et ole ainoa aktiivisen lapsen totaalikyllästynyt äiti :hug: Tunteesi ovat normaaleja ja sallittuja eivätkä ne tee sinusta huonoa äitiä.
 
  • Tykkää
Reactions: TrueBlood
toivottavasti ohimenevä tilanne sulla nuo tunteet. Mulla vähän sama meidän 3-vuotiasta kohtaan. Itkeä pillittää ihan huvikseen ja olen päättänyt että en välitä itkuista jos ne on tuota, että huvikseen kiukuttelee. Välillä otetaan täällä yhteen tosi rajusti ja tunteet on tosiaan nykyään ne, että välillä tulee mieleen, että voisin antaa vaikka pois mutta surisin kait kumminkin jos esim. kuolis tai sairastuis. Eli pohjalla on kumminkin rakkaus vaikka ei jaksa hirveästi tuntea sympatiaa.
 
Ja sitäpaitsi, kyllä 2 v. lapsi ilmaisee itseään niin paljon muullakin tavalla kuin puhumalla. Opettele katsomaan häntä, kuuntelemaan, aistimaan. Jotain täytyy olla pielessä, jos tosiaan asiat on aina noin pahasti.
 
Ja kohta vähän helpottaa, kun lapsi alkaa puhua. Hän saattaa olla turhautunut itsekin, kun ei saa sanottua sinulle mitä tahtoo tai mitä tarvitsee.

Millainen elämäntilanne sinulla on? Onko töihin palaaminen mahdollista?
 
Mä olin joskus niin loppu, että ihan oikeasti toivoin lapseni kuolemaa. En vain jaksanut, en häntä, en itseäni, en melua en mitään. Ja lapseni on siis totaalisen terve, en vain jaksanut. Kuitenkin jollain tavalla sain itseni parannettua ja nyt meillä menee oikein kivasti. Osasyy siihen miksen jaksanut lastani, oli se että hän on aivan samanlainen kuin minä. :) sarvet siis kolahteli harva se minuutti yhteen. Nykyään me puhumme asiat selviksi, emme hakkaa sarviamme.

Tsemppiä, ei tuohon muuta voi sanoa. Mä kans silloin ajattelin, että jätän lapsen miehelle ja muutan ulkomaille. En tehnyt sitä ja hyvä niin!
 
Ja siis: minustakin tuonkaltaiset ajatukset ovat täysin normaaleja, mutta jos ne kestävät kaksi kuukautta, niin sitten se ei ole enää kauhean normaalia, jos välissä ei ole myös hellyyden ja rakkauden kokemuksia.
 
Joo lapsi vois osata puhua ja sinäkin ymmärtäisit sitä paremmin ku oisit vaan sen kanssa (etkä koneella). tietysti ois varmaan myös hyvä jos saisit läheisiltä apua esim. lapsen hoitoon niin voisit sit jaksaa paremmin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Unohda ne kuvitelmat.

Et ole ainoa aktiivisen lapsen totaalikyllästynyt äiti :hug: Tunteesi ovat normaaleja ja sallittuja eivätkä ne tee sinusta huonoa äitiä.
Click to expand...

Tuttavat on kaikki olevinaan ainakin niin superäitejä ja puhuvat vain palleroistaan. Kysyvät minun pallerosta. En ikinä puhu lapsesta kenelläkään, kun ei kiinnosta oikeastaan. Hoidan perustarpeet, mutta en kykene muuhun. On lukko päällä. Ja miestäkin kohtaan on tunteet vähentyneet, kun syyllistän ajatuksissani jotenkin häntäkin kun kerran suostutteli minut tähän. Siksi olenkin miettinyt lähtemistä. Jos lapsi olisi rauhallinen, en varmasti olisi tässä. Mutta kun elämä on vain yhtä siivoamista,ruuanlaittoa,siivoamista taas ja taas ruuanlaittoa ja sitten ulkoilua ja taas ruuanlaittoa.
 
[QUOTE="vieras";25715027]Joo lapsi vois osata puhua ja sinäkin ymmärtäisit sitä paremmin ku oisit vaan sen kanssa (etkä koneella). tietysti ois varmaan myös hyvä jos saisit läheisiltä apua esim. lapsen hoitoon niin voisit sit jaksaa paremmin...[/QUOTE]

Minusta äiti SAA olla koneella vähän tuulettamassa päätään ja etsimässä vertaistukea. Mitä hittoa sinä siinä teet, jos ap:kaan ei saisi olla? Emme me tiedä, onko ap:n lapsi vaikka nyt nukkumassa tai leikkii tyytyväisenä vieressä.

Ei äidin tarvitse olla lapsessa kiinni häntä hoitamassa ja viihdyttämässä 24/7.
 
[QUOTE="vieras";25715027]Joo lapsi vois osata puhua ja sinäkin ymmärtäisit sitä paremmin ku oisit vaan sen kanssa (etkä koneella). tietysti ois varmaan myös hyvä jos saisit läheisiltä apua esim. lapsen hoitoon niin voisit sit jaksaa paremmin...[/QUOTE]

Anteeksi nyt kun tulin koneelle enkä yritä ymmärtää lasta sillon kun se nukkuu. olen yritänyt tosissani tajuta mitä lapsi osoittelulla tarkoittaa. En edes ymmärrä lapsen omaa kieltä mitä pulputtaa. Ei vain mene jakeluun, ehkä minulta puuttuu joku äideille jaettu geeni. Eikä ole läheisiä.Mies auttaa silloin kun pystyy.
 
Ensinnäkin arki ei ole aina auvoista. Toiseksi sinä tarvitset omaa aikaa. Laitat lapsen miehen kanssa ulos illasta. Kolmanneksi ole onnellinen että se ei pälpätä koko ajan. Meillä 4 vuotias pälpättää taukoomatta. Sitä on sitten niin kiva kuunnella. :D

Soitto neuvolaan. Pyydät apua. Saat apua että jaksat. Et ole ainoa joka väsähtää.

Minusta tuntuu että et sinä sitä lasta oikeasti vihaa. Vihaat tilannetta missä olet. Nyt hankit sitä omaa aikaa.
 
Siis saahan koneella joskus olla ja lapsen on hyvä myös leikki itseenäiseti... Mutta jos tuollaisia ajatuksia, niin se on aikas pelottaa vaa ja silloin on kyl parempi puhua ammattiauttajalle ku tääl.
 
Tiedän, että se mitä seuraavaksi ehdotan on helpommin sanottu kuin tehty, mutta koita jaksaa edes miettiä näitä:

- Älä siivoa. Kodin ei tarvitse kiiltää eikä olla tiptop.

- Älä mene ulos, jos ei huvita. Yksi kaksi päivää sisällä on normaalia, jos lapsesi pää vain sen kestää (meidän hulivilin on hyvä päästä ulos tuulettumaan sillä se vie energiaa).

- Kotiäitiys ON puuduttavaa, myönnä se ihan rauhassa. Kaipaat selvästi jotain muuta, mutta mitä?

- Laita mies tekemään ruokaa iltaisin niin, että sitä on sinulle ja lapselle päivällä lämmitysvalmiina.

- Lähde pois kotoa ilman lasta, mies pärjää hänen kanssaan kyllä.

- Kaiken edellisen lisäksi: soita jonnekin josta saat keskusteluapua heti, esim. psykiatrian polille.


Ja se ehkä tärkein: Sellaista ei olekaan kuin superäiti, ei ne sinun kaveritkaan ole.
 
  • Tykkää
Reactions: TrueBlood ja InCase
[QUOTE="a p";25715069]Anteeksi nyt kun tulin koneelle enkä yritä ymmärtää lasta sillon kun se nukkuu. olen yritänyt tosissani tajuta mitä lapsi osoittelulla tarkoittaa. En edes ymmärrä lapsen omaa kieltä mitä pulputtaa. Ei vain mene jakeluun, ehkä minulta puuttuu joku äideille jaettu geeni. Eikä ole läheisiä.Mies auttaa silloin kun pystyy.[/QUOTE]

Minä en ymmärtänyt esikoisen vauvanitkuja. Niitä olisi kuulemma ollut monta miljoonaa eri sävyä, mutta tunnistin vain yhden ja loput arvailin. Hyvin homma sujui silti.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa