En kestä mun anoppia

["argh"]

Hän puuttuu jokaikiseen asiaan, soittelee jatkuvasti (melkeinpä päivittäin) jne. Ei ymmärrä katkaista napanuoraa mieheeni. En kestä sitä naista kotonani. Vinkkejä kaivataan ihan oikeasti mitä voisi tehdä. Pakko se on kai päästää tänne kun on lapsemme mummo mutta miten usein tätä live-meininkiä tarvitsee sietää? Siis että on korrekteissa rajoissa tapaamiset...

 

["mie"]

Miten miehesi suhtautuu? Voisit eka jutella hänen kanssaan, hänen ois ehkä helpompi asettaa rajoja äidilleen ku sun.

 

[Keittiönoita]

Opeta anoppisi käyttämään Facebookia. Sen kautta minäkin päivittäin pidän yhteyttä tyttäreeni. Soittelen toki joskus ja tavataankin, mutta ei joka päivä.

 

[ap.]

Mies on samaa mieltä tuosta "tunkeilusta", muttei koe sitä ongelmana kun osaa jättää omaan arvoonsa. Minä en osaa kun kyse ei ole omasta lähisukulaisestani. Anoppi yrittää puuttua myös minun tekemisiini. Onko ns. normaalia että äiti soittelee päivittäin? Hänellä ei tunnu olevan omaa elämää, elää lastensa kautta.

 

[Hih hih]

Olisin huolissani, jos anoppini olisi kuin Emmerdalen Rosemary.

 

["aapee"]

No sitä luokkaa

 

["Vieras"]

On toi minusta silti outoa, ettei miehesi sano asiasta äidilleen. Kyllä kuvittelisin, että oma mieheni sanoisi hänen äidilleen, jos meillä olisi tuollainen "vaiva".

 

[ap.]

On se sanonut, mutta anoppi ei ota kuuleviin korviinsa. Myös minä olen sanonut ja tässä vuosien varrella on alkanut ärsyttää niin että välimme ovat aika huonot. Mies tosin ei ymmärrä miksei tulla toimeen...

 

[Kamomilla-81]

Mun on tullut viimeaikoina anoppia ikävä. Siis oikeesti...
Erinäisten tapahtumien takia välit on viilentyneet siinä määrin, ettei enää huvikseen soittele, ei ole kiinnostunut minun kuulumisistani, toki poikaansa kyllä pitää ilmeisesti entiseen tapaan yhteyttä mutta minuun ei enää. Se tunne, ettei toinen enää pidä minusta on kamala.
En olis uskonu että voin anoppia ikävöidä, mutta piti se tämäkin päivä elää ja kokea.