H
harmaana
Vieras
Mieheni on peliriippuvainen ja itse olen kärsinyt masennuksesta pari vuotta. Olen nyt toipumaan päin, kiitos puolen vuoden viikoittaisen terapian. Olen havainnut omat ongelmani sekä parisuhteeni toivottomuuden. Olen yrittänyt irtautua miehestäni useita kertoja siinä kuitenkaan onnistumatta. Nyt olen (salaa) lähettänyt asuntohakemuksen enkä ole vielä kertonut miehelle siitä, en uskalla. Olen todella ahdistunut ja kiukkuinen ja puran sen lapsiini. :ashamed: Mieheen en uskalla purkaa. Pahinta tässä on se, että lapsenikin ovat alkaneet käyttäytyä aggressiivisesti, riitelevät, huutavat ja läpsivät toisiaan. Minä olen ihan hermoheikko enkä kestä lasten riitelyä tai temppuilua ollenkaan, tällä hetkellä.
En ihan selkeästi ole oma itseni nyt. Tuntuu, etten jaksa tätä enää hetkeäkään mutta en tiedä mitä voin tehdä. Asuntoa kun en saa nyt heti tällä sekunnilla vaan voin joutua odottamaan kuukausia. Minulla ei myöskään ole mitään muuta paikkaa minne mennä. Mitä siis tehdä?
En ihan selkeästi ole oma itseni nyt. Tuntuu, etten jaksa tätä enää hetkeäkään mutta en tiedä mitä voin tehdä. Asuntoa kun en saa nyt heti tällä sekunnilla vaan voin joutua odottamaan kuukausia. Minulla ei myöskään ole mitään muuta paikkaa minne mennä. Mitä siis tehdä?