en löytänyt ketjuani joten kirjotan nyt sitten tähän.

["onneton"]

mikä ihme siinä on että kun tulen tähän omaan kämppääni ni mua rupee aina itkettää.tai no onhan tää pieni ja pimeä.kun entinen oli iso ja valoisa.eilen oli ihan kiva päivä ja perjantainakin oli ihan jees.mutta tänään ollu sitten kurjaa.tiedän etten sais ajatella nyt tälläsiä mut oikeesti mä pelkään et kukaan ei halua mua.ja jään yksin.eilen puhuin yhen kaverin kans lapsista.sanoin ett jos nyt yksin tässä vuoden pari ja sit tapais jonkun ni haluaahaan sen ihmisen kanssa kaksinki olla jonkun aikaa ni mä olen ainaki 35-36v sitten.sittenkö ehkä vasta niitä lapsia.
Toisaalta exä sai nyt teollaan sen aikaseksi et en tiedä miten luottamus miehiin jatkossa.nyt jo pelkään sellasta et jos jonkun tapaan ja olen sen kanssa niin luottamus on vaikeeta.joka kerrta kun lähtee ovesta ulos ni pelkään että pettää.yksi ihminen sano mulle että mun täytyy tää oma tarina kertoa sitten joskus sille ihmiselle ja sanoa et jos on mielenkiintoa toisaalle ni pitaää kertoa heti.toisin ku exä nyt teki.olen tätäkin nyt tässä pohtinut.miten yksi ihminen voi saada näin paljon "pahaa" toiselle ja sen et pelkään jo tulevaisuutta

 

["jan"]

Kun on kokenut suhteessa pahoja asioita, menee aikaa kunnes selviytyy siitä. Tulevaisuutta ei kannata pelätä. Elämä on sellaista, että välillä on onnea ja iloa, välillä surua. Elämisen arvoinen se on joka tapauksessa. Vaikka on epäluotettavia ihmisä, on myös mukavia, luotettavia ja rakastavia, ja sellaisia tulee sinunkin kohdallesi vielä aivan varmasti.

 

["sisi"]

Tsemppiä! Sama yksin jäämisen pelko mulla on, 3 vuotta olen nyt ollut ihan yksin. Meillä miehellä oli suhde, joten luottaminen tulee varmasti olemaan tulevaisuudessa hankalaa.. Mitä teille tapahtui?

 

["onneton"]

[QUOTE="sisi";24510522]Tsemppiä! Sama yksin jäämisen pelko mulla on, 3 vuotta olen nyt ollut ihan yksin. Meillä miehellä oli suhde, joten luottaminen tulee varmasti olemaan tulevaisuudessa hankalaa.. Mitä teille tapahtui?[/QUOTE]

voi kun se ketju löytyis,voisit sieltä lukea.mut siis mies vaan ilmotti et se on ero ja en mä sillo tienny että sillä on jo katsottuna uusi,ei myöntäny heti,vasta ku oltiin erottu ja sain nyhdettyä asian siitä ulos.nyt se sitten kulkee sen kanssa.eija meijän välit ihan rikki.yrittii pistää eroa mun syyksi mut loppujenlopuksi olikin ite se syypää.

 

["vieras"]

Kauanko te olitte yhdessä, olitteko naimisissa, lapsia? Noi toisen mukaan lähtemisjutut on vaikeita ja traumatisoivia eroja ja vaatii usein psykiatrista apua. Epämiehekäs temppu joka tapauksessa, mutta sinun täytyy keskittyä itsesi hyvinvointiin. Onko paikkakunnallasi sitä eroseminaaria? Ellei, niin käy vaikka kunnallisen psykologin juttusilla pari kertaa.

 

["onneton"]

nyt se ketju on etusivulla joten sieltä voi lukea jos kiinnostaa.