J
"July"
Vieras
maailma täynnä (liiankin) ihmisiä---anna niiden mennä. jotka ei sun maailmaan kuulu, niihin, jotka vie, ei anna myös, itse en ihan osaa vielä, mut opettelen--
Olin ihan samanlainen kun olin ekaa kertaa raskaana, kerroin kaikille melki heti. Mulle tuli keskenmeno ja oli varmaan hirveimpiä asioita mitä oon joutunu kohtaamaan. Samoihin aikoihin oli mun hyvä ystävä raskaana ja se kertoili omasta raskaudestaan koko aika. Kuuntelin kyllä ihan mielellään, mutta mieli oli maassa ja luulin et meki joudutaan miehen kanssa todella yrittämällä yrittämään vuodesta toiseen ilman tulosta. Melki kaks kuukautta yritettiin ja sit sanoin että ei tästä touhusta tuu mitään, unohdetaan koko vauvan teko hetkeks ja keskitytään muihin asioihin. Niin sit olinkin yht'äkkii raskaana. Ja nyt esikoinen on sit 5kk, en ois voinu ikinä uskoo et oman lapsen saisin. Pelkäsin koko raskaus ajan että jotain tapahtuu tolle pienelle, onneks sain syliin asti.
M
"mie"
Vieras
Joo, sellainen valittamien ei vältämättä ole kiva ja "helppoa" kuuneltavaa. Mutta ehkä kaverisi tarvitsee kuuntelija, se on hänen tapansa käsittellä asiaa.... Miksi SINÄ et voisi olla sellainen kaveri, niin kun hän hetkellä tarvitsee? Ainahan täällä laitetaan kauheat kriteerit kaverisuhteille, mutta itse ollaan ensimmäisenä marisemassa, kun ei jaksaisi sitä eikä tätä.....
Sä oot varmaan niitä ihmisiä, jotka on "kaikkimullehetinyt" ja aina sen myös saanut.
"Melkein kaksi kuukautta yrititte uudestaan tulla raskaaksi ja sitten heitit hanskat tiskiin. On monille lasta yrittäville mitätön aika.
[QUOTE="mie";21893581]Joo, sellainen valittamien ei vältämättä ole kiva ja "helppoa" kuuneltavaa. Mutta ehkä kaverisi tarvitsee kuuntelija, se on hänen tapansa käsittellä asiaa.... Miksi SINÄ et voisi olla sellainen kaveri, niin kun hän hetkellä tarvitsee? Ainahan täällä laitetaan kauheat kriteerit kaverisuhteille, mutta itse ollaan ensimmäisenä marisemassa, kun ei jaksaisi sitä eikä tätä.....[/QUOTE]
no niin no, kyllä mä kuuntelen raskaudesta juttuja, en ole pistänyt välejä katki koska mä en ole raskaana ja hän on.. mutta en mä jaksa sitä että saan joka päivä naamalleni tuota, oivoi kuinka kauheeta on, kuinka kamalaa on jne.
itse on raskaaksi halunnut ja kun kyse on toisesta raskaudesta niin ei varmasti tullut yllätyksenä noi pahoinvoinnit..
mä en kaada sen niskaan mun lapsensaanti ongelmia, joten sekin voisi vähän rauhottua...
no niin no, kyllä mä kuuntelen raskaudesta juttuja, en ole pistänyt välejä katki koska mä en ole raskaana ja hän on.. mutta en mä jaksa sitä että saan joka päivä naamalleni tuota, oivoi kuinka kauheeta on, kuinka kamalaa on jne.
itse on raskaaksi halunnut ja kun kyse on toisesta raskaudesta niin ei varmasti tullut yllätyksenä noi pahoinvoinnit..
mä en kaada sen niskaan mun lapsensaanti ongelmia, joten sekin voisi vähän rauhottua...
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="mie"[Joo, sellainen valittamien ei vältämättä ole kiva ja "helppoa" kuuneltavaa. Mutta ehkä kaverisi tarvitsee kuuntelija, se on hänen tapansa käsittellä asiaa.... Miksi SINÄ et voisi olla sellainen kaveri, niin kun hän hetkellä tarvitsee? Ainahan täällä laitetaan kauheat kriteerit kaverisuhteille, mutta itse ollaan ensimmäisenä marisemassa, kun ei jaksaisi sitä eikä tätä.....[/QUOTE]
Peesi. Jos kerran raskaudesta puhuminen ei loukkaa tunteita sinänsä, mielestäni on pikkumaista marinaa valittaa siitä, että kaveri on valinnut itselleen varmasti tärkeäksi kuuntelijaksi. Eipä ole kummoinen ystävä jos ei jaksa sen vertaa olla tukena, että kuuntelisi.
Eri asia olisi jos ongelma olisi nimenomaan se, että kaverin raskaus iskee edelleen arkaan paikkaan. Silloin voisi toki sanoa, että ei henkisesti jaksa kuunnella.
Peesi. Jos kerran raskaudesta puhuminen ei loukkaa tunteita sinänsä, mielestäni on pikkumaista marinaa valittaa siitä, että kaveri on valinnut itselleen varmasti tärkeäksi kuuntelijaksi. Eipä ole kummoinen ystävä jos ei jaksa sen vertaa olla tukena, että kuuntelisi.
Eri asia olisi jos ongelma olisi nimenomaan se, että kaverin raskaus iskee edelleen arkaan paikkaan. Silloin voisi toki sanoa, että ei henkisesti jaksa kuunnella.
[QUOTE="vieras";21893810]Peesi. Jos kerran raskaudesta puhuminen ei loukkaa tunteita sinänsä, mielestäni on pikkumaista marinaa valittaa siitä, että kaveri on valinnut itselleen varmasti tärkeäksi kuuntelijaksi. Eipä ole kummoinen ystävä jos ei jaksa sen vertaa olla tukena, että kuuntelisi.
Eri asia olisi jos ongelma olisi nimenomaan se, että kaverin raskaus iskee edelleen arkaan paikkaan. Silloin voisi toki sanoa, että ei henkisesti jaksa kuunnella.[/QUOTE]
edelleenkin, on eriasia puhua normaalisti raskaudesta, kertoilla kuulumisia jne kuin se että valittaa ja ulvoo pahaa oloaan jatkuvalla syötöllä, kiroaa olotilaansa, toivoo että se olisi jo ohi jne.
siinä vaiheessa se alkaa haittaamaan mua kun antaisin melkein mitä vaan jos itse olisin siinä tilassa, enkä näin ollen jaksa sitä valitusta.. JATKUVASTI |O
Eri asia olisi jos ongelma olisi nimenomaan se, että kaverin raskaus iskee edelleen arkaan paikkaan. Silloin voisi toki sanoa, että ei henkisesti jaksa kuunnella.[/QUOTE]
edelleenkin, on eriasia puhua normaalisti raskaudesta, kertoilla kuulumisia jne kuin se että valittaa ja ulvoo pahaa oloaan jatkuvalla syötöllä, kiroaa olotilaansa, toivoo että se olisi jo ohi jne.
siinä vaiheessa se alkaa haittaamaan mua kun antaisin melkein mitä vaan jos itse olisin siinä tilassa, enkä näin ollen jaksa sitä valitusta.. JATKUVASTI |O
M
"memmu"
Vieras
Siis realiteettihan on se että lähes 99% naisista valittaa raskaudestaan rasittavuuteen saakka 
Vaikka taustalla olisi kuinka menetyksiä ja pelkoja niin silti ne pahoinvoinnit ja yökötykset ja ällötykset on KARSEITA! Toki on ihanaa, että on tukiverkkoa...ihmisiä joille saa valittaa ja sanoa...monesti se helpottaa kun saa kertoa kuinka paska olo ittellä on... MUTTA...rajansa kaikella!! Voisit varmaan hienovaraisesti yrittää vinkata, että jos ko. henkilö koittaisi välillä suunnata ne ajatukset johonkin muualle kuin siihen pahaan oloon ja vitutukseen niin se olokin vois oikeesti helpottua... edes hiukan.
Vaikka taustalla olisi kuinka menetyksiä ja pelkoja niin silti ne pahoinvoinnit ja yökötykset ja ällötykset on KARSEITA! Toki on ihanaa, että on tukiverkkoa...ihmisiä joille saa valittaa ja sanoa...monesti se helpottaa kun saa kertoa kuinka paska olo ittellä on... MUTTA...rajansa kaikella!! Voisit varmaan hienovaraisesti yrittää vinkata, että jos ko. henkilö koittaisi välillä suunnata ne ajatukset johonkin muualle kuin siihen pahaan oloon ja vitutukseen niin se olokin vois oikeesti helpottua... edes hiukan.