En ole koskaan seurustellut?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Mikä voi olla minussa vialla, kun ikinä eivät ole mieheet pyytäneet minua ulos ? Täytän pian 25 vuotta enkä ole koskaan elämäni aikana seurustellut. Myönnän , että en ole itse tehnyt aloitteita koska olen todella ujo enkä usko pääseväni tästä eroon. Haluaisin silti parisuhteen. Nettideittailua en uskalla kokeilla. En ole ylipainoinen, vaan hoikka. Näytän myös ihan normaalilta mielestäni. Olen kuitenkin aika hiljainen/ujo. Miehiltä on tullut katseita/hymyjä,mutta ei se siitä pidemmälle ole edennyt. Miten olette löytäneet elämänne miehen?
 
Sama vika minulla, ikää on yli neljännesvuosisata ja seurustellut en ole kertaakaan. Veikkaisin johtuvan ujoudesta ja syrjäänvetäytyvästä luonteesta. Miehiä pitäisi osata lähestyä ja tutustua, jotta jotain voisi syntyä. Myös pelkkä ihastuminen saattaa vaatia syvemmän tutustumisen toiseen. Itse en ole vuosiin edes lievästi ihastunut keneenkään.

Ehkä jonkun joskus löydän jos se toinen tekee aloitteen ja persoonallisuus ja olemus sattuu natsaamaan? Kavereitakaan en ole koskaan löytänyt oma-aloitteisesti (edes lapsena) vaan aina joku toinen on löytänyt minut.

Ulkonäöllä ja vastaavalla en usko olevan suurta merkitystä, koska likipitäen kaiken näköiset ja kokoiset ihmiset todistettavasti pariutuvat.

Toisaalta olen ajatellut viime aikoina paljon sitäkin, että haluaisinko oikeasti jonkun kanssa treffeille ja sitten parisuhteeseen? Omasta vapaudesta ja yksityisyydestä pitäisi tinkiä aika paljon, olla sen toisen saavutettavissa, pitää yhteyttä säännönmukaisesti ym ym. Tuo tuntuu aika isolta kynnykseltä, vaikka jos siihen toiseen on oikeasti kovaa ihastunut tai rakastunut, niin ehkä se tulee sitten luonnostaan se yhteydenpito ja läheisyys toiseen eikä tuntuisi hankalalta tai ahdistavalta? Vaikea sanoa, kun en ole kenenkään suhteen koskaan sillä lailla tuntenut.
 
Katse tai hymy ei yleensä tarkoita yhtään mitään. Korkeintaan sitä, että joku seikka sinussa (tai välittömästi sinun takanasi/edessäsi/vieressäsi) on kiinnittänyt hänen huomionsa.
 
Oleskeletko tai käytkö aktiivisemmin missään sellaisissa paikoissa, missä on enemmän miehiä ja jossa ihmisten kanssa tulee juteltua ihan muuten vaan?

Niin kuin vaikka jossain sellaisissa harrastusympyröissä missä on myös miehiä?
 
Harvemmin kukaan tulee hakemaan kotua ulos.
Jonkinlaista oma-aloitteellisuutta tarvitaan, edes että liikkuu sellaisissa paikoissa missä on muita ihmisiä. Kauppaa ei lasketa sellaiseksi koska se on kuvitelmaa että jonkun voisi pokata kaupasta. Ciervo tulee varmaan justiinsa kiekumaan että hänellä on 289 tosihyvää ystävää jotka kaikki ovat tavanneet puolisonsa luomuvihannes tiskin äärellä mutta sehän onkin vain paskapuhetta.

Nettideittejä turhaan pelkäät, helppoa koska kun menet esim Tinderiin niin saat satoja yhteydenottoja niin niistä valkkaat vaan parhaimmat jonoon.
 
Monet tavoitteet ovat maailmassa saavutettavissa, kysymys vain kuuluu, haluaako maksaa sitä hintaa. Jos hakeutuu kontakteihin laajalla skaalalla (netti, ravintolat, harrasteet yms. samanmielisten kokoontumisajot), niin luulisi vähintään jotain säätöä jossain vaiheessa löytyvän. Todennäköisesti siinä joutuu siivilöimään jonkin verran paskaa ensin, mutta sekin opettanee jonkin verran ihmissuhdetaitoja.

 

Yhteistyössä