En ole somessa niin jäin ulkopuolelle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
En ole somessa (FB, Twitter, Insta, Whatsup, Linkedin ja mitä näitä onkaan) ollenkaan.
Tuntuu, että vanhat kaverit eivät enää halua pitää yhteyttä "kun on niin vaikeeta." Milloin sähköpostista/tekstareista tuli vaikeita?

Aiemmin yritin laittaa viestejä, mutta vastausta ei tullut. Kaikki tapaamiset sovitaan somessa eikä meille (joilla ei ole mitään somejuttua) ilmoiteta.

No, ei sitten väkisin, olen ajatellut. En enää yritä pitää yhteyttä.

Mutta: jos jossain törmätään ihan sattumalta niin älkää sanoko:"Sua ei ookaan näkynyt pitkään aikaan! Ois niin kiva tavata ihan ajan kanssa" tms. Ei olis, ja me molemmat tiedämme sen.

Joten, olen mennyt eteenpäin ja hankkinut kavereita, joiden kanssa voin olla yhteydessä ihan vanhanaikaisesti sähköpostilla tai vaikka livenä.
 
  • Tykkää
Reactions: päätön
En ole somessa (FB, Twitter, Insta, Whatsup, Linkedin ja mitä näitä onkaan) ollenkaan.
Tuntuu, että vanhat kaverit eivät enää halua pitää yhteyttä "kun on niin vaikeeta." Milloin sähköpostista/tekstareista tuli vaikeita?

Aiemmin yritin laittaa viestejä, mutta vastausta ei tullut. Kaikki tapaamiset sovitaan somessa eikä meille (joilla ei ole mitään somejuttua) ilmoiteta.

No, ei sitten väkisin, olen ajatellut. En enää yritä pitää yhteyttä.

Mutta: jos jossain törmätään ihan sattumalta niin älkää sanoko:"Sua ei ookaan näkynyt pitkään aikaan! Ois niin kiva tavata ihan ajan kanssa" tms. Ei olis, ja me molemmat tiedämme sen.

Joten, olen mennyt eteenpäin ja hankkinut kavereita, joiden kanssa voin olla yhteydessä ihan vanhanaikaisesti sähköpostilla tai vaikka livenä.
Tiedän taudin luonteen
 
Näin kävi minulle myös. Ilmeisesti ihmisenä en ole tarpeellinen tai kiinnostava.

Jos tapaan esim. kaupassa vanhan ystävän, hän juttelee niitä näitä ja loppuun lisää "Ai eksä tiennyt?, niin sä et kuulukkaan meiän whatsup-ryhmään, mut kyl mä faceen laitoin myös päivityksiä, luit vissiin, jaa et sä kuulu siihen. No nähään joskus paremmalla aikaa!"
Jään seisomaan ja suru hiipii mieleen.

Pitääkö minun luopua periaatteesta, että haluan kuulla ihmisen äänen. Nähdä ilmeitä, silmien naurua kahvikupin ääressä ja tuntea läsnäolon, kun vaihdetaan kuulumisia.

En ole itse valmis vielä kylmään kulissimaailmaan, jossa voit tulkita kaiken väärin. Hymiön taakse voi kätkeytyä ilkeyttä ja sisäpiirin huumoria, jota en ymmärrä. Äänestä erotan kuittailut, kateuden ja aidon ilon. Ilmeistä ymmärrän lopettaa, lohduttaa tai nauraa mukana.
Taidan olla se joka jää kehityksestä jälkeen ja säilyttää itsesuojeluvaiston ja inhimillisyyden.
 
Näin kävi minulle myös. Ilmeisesti ihmisenä en ole tarpeellinen tai kiinnostava.

Jos tapaan esim. kaupassa vanhan ystävän, hän juttelee niitä näitä ja loppuun lisää "Ai eksä tiennyt?, niin sä et kuulukkaan meiän whatsup-ryhmään, mut kyl mä faceen laitoin myös päivityksiä, luit vissiin, jaa et sä kuulu siihen. No nähään joskus paremmalla aikaa!"
Jään seisomaan ja suru hiipii mieleen.

Pitääkö minun luopua periaatteesta, että haluan kuulla ihmisen äänen. Nähdä ilmeitä, silmien naurua kahvikupin ääressä ja tuntea läsnäolon, kun vaihdetaan kuulumisia.

En ole itse valmis vielä kylmään kulissimaailmaan, jossa voit tulkita kaiken väärin. Hymiön taakse voi kätkeytyä ilkeyttä ja sisäpiirin huumoria, jota en ymmärrä. Äänestä erotan kuittailut, kateuden ja aidon ilon. Ilmeistä ymmärrän lopettaa, lohduttaa tai nauraa mukana.
Taidan olla se joka jää kehityksestä jälkeen ja säilyttää itsesuojeluvaiston ja inhimillisyyden.
Oh! Ymmärsit kaiken, mitä selitin.

Niin tuttua tuo "Ai eksä tiennyt?" Esim erään vanhan koulukaverin pojan ylioppilaskutsut oli lähetetty FB:n kautta (noin kymmenelle vanhalle koulukaverille, jotka siis olimme kouluaikoina tosi erottamaton ryhmä. Teimme kaikkea kivaa yhdessä). En lähettänyt korttia, en mennyt juhliin - kun minua ei oltu kutsuttu (näin pojan nimen netissä kun etsin uusia ylioppilaita). Sitten sattumalta näin kesällä pojan äidin: "Oi, olisit vaan tullut. Ois ollu niin kiva nähdä pitkästä aikaa." Aha, no, jos haluat nähdä niin kutsu minut!

ap
 
Niin no, jokaisen oma valinta. Yhtälailla someihmiset voi päättää periaatteekseen käyttää vaan facee tms. Turha nillittää jos itse nirsoilee. En itsekkään kuulu mihinkään somejuttuun mutta ei mua myöskään haittaa ettei yhteyksiä juuri pidetä vanhojen tuttujen kanssa. Jos joku asia mulle kuuluu ni luotan siihen että se tiensä mun korviin löytää.
 
Kyllä kai sitä voi ottaa periaatteen, että päivittää kuulumiset vain esimerkiksi facessa, mutta kyllä silloin pitää varautua myös siihen, että joku jää päivitysten ulkopuolelle. Henkilökohtaisesti olen sen verran vanhanaikainen, että oletan minuun otettavan henkilökohtaisesti yhteyttä, jos minut haluaa kutsua juhliinsa, nähdä vaikka kahvilla tms. Mikäli tarkoitus on vain kokoontua jollakin porukalla, joka paikalle sattuu tulemaan, niin silloin tuollainen facessa kutsuminen on ok. Mutta esimerkiksi juhliin kutsutaan henk.koht. kutsulla kaikki, jotka sinne halutaan tulevan.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Sosiaalisen median demonisointi on ihan turhaa ja mun mielestä vähän turhamaistakin. Haluatko mieluummin pitää kiinni omasta somettomasta statuksestasi vai kavereistasi? Esim. Facebookkiin voit liittyä niin ettet ikinä päivitä sinne yhtään mitään, mutta sitten tietysti menettäisit mahdollisuuden ylpeillä sillä ette ole Facebookissa.

Mutta pidä vain marttyyrinä kiinni periaatteistasi vaikka muutamalla klikkauksella tämäkin ongelma olisi ohi. Jotkut vaan tykkää velloa niissä ongelmissa.
 
Jotkut vaan tykkää paljastaa kaikki henkilötietonsa jonkun somepalvelun takana olevalle firmalle.
Moni ei tule tätä ajatelleeksi, kun kirjoittaa esim faceen. Julkiset päivityksiä ei myöskään kannattaisi tehdä, koska esim. hakiessasi johonkin töihin, saattaa työnantaja haeskella noita päivityksiä saadakseen tietää jotakin lisää työnhakijasta.
 
Miksi somen käyttöön painostetaan? Näitä ajatuksia tulee mieleen....

"Jos et kuulu, et voi olla ystäväni, minulla ei ole aikaa istua alas ja olla läsnä tässä ja nyt"

"Vain muu maailma kokee, kuulee saman kuin minä ja itken yksin yössä, ystävänä vain sininen valonkajo ja itkevä hymiö, haluan halauksen ja jonkun joka silittää minut uneen"

"Läheiseni nukkui pois, päivitän, odotan, odotan, odotan, kännykkä putoaa lattiaan.
Itken ja kuulen tutun kilahduksen, ystäväni lomapäivitys, painan tykkään, vaivun alas pää painuksissa"

"Ystäväni, jaan iloni teidän kanssa ja näytän maailmalle oman rakkaan lapseni syntymän.
Klikkauksia, tykkäyksiä, onnen toivotuksia, ihanaa!
Lapseni, miksi itket, etkö voisi olla hetken hiljaa, kun päivitän meidän arkea, ETKÖ OLE JO HILJAA!!!!
Yö vaihtuu aamuun, en ole nukkunut moneen yöhön, mutta olen voimaantunut niistä tykkäyksistä ja jaksan, jaksan..
Eikö kukaan voi auttaa, että voin nukkua, eikö kukaan??"

Itse elän tässä ja nyt. Rakastan perhettäni ja itseäni niin paljon, että en koe tarvetta jakaa meistä ketään muulle maailmalle.
Olemme täälä tässä ja nyt läheisiä varten jakamaan niin ilot kuin surut.
Olemme tässä ja nyt, kun joku ystävä tarvitsee halauksen, naurun ja apua.
"Minut ja perheeni voit jättää sivuun odottamaan, mutta me ei odoteta sinua ikuisuuksia, kun muu maailma meni ilman sinua."
 
Itse inhoan somea sen takia, kun kaikki kuulumiset vaihdetaan vain siellä! Mitä ruttoa? ennen käytiin kylässä ja soiteltiin, nykyisin kaverit (jotka on lastemme kummeja) käyvät vain syntymäpäivillä, muuten kenestäkään ei kuulu kuin somen kautta..Muut kaverit päivittää tietonsa juurikin fb:n, whatsAppiin, muuten ei kuulu mitään. Ollaan sitten ilman ystäviä! Itse en periaatteessakaan päivitä tietoja someen..ketkä haluaa kuulla kuulumisiamme, voivat ottaa ihan yhteyttä ja tulla käymään, tai vaikka soittaa. Luen kyllä mitä kukanenkin kirjoittaa, mutta omat tiedot pidän itselläni. Tätäkö on nykyajan yhteydenpito??? Tsemppiä Ap:lle!
T: somessa pyörivä, mutta silti yksinäinen äiti.
 
Ihmisillä ei ole aikaa käydä jonkun kanssa kahvilla tai vaikkapa piipahtaa kylässä istumassa sohvalla turisemassa kuulumisia.
Miksi ei ole aikaa? Koska eivät koe ihmistä niin tärkeäksi, että uhraisivat hänelle kahvitteluhetken verran aikaa.

Joten: älä sinäkään uhraa heille aikaasi.
 
Ovatko somessa paljon päivityksiä tekevät yksinäisempiä oikeassa elämässä, jotenkin sosiaalisia kohtaamisia pelkääviä tai elävätkö he muuten "kuplassa"?

Ihmettelen someihmisten jyrkkää asennetta sellaisiin ihmisiin, jotka eivät elä somen kautta. Väittävät ihmisen jäävän jostakin paitsi. Mistä? Ylistävät sen helppoutta pitää yhteyttä ja kertoa omista tekemisistä. Heille tuntuu vieraalta ja vaikealta käydä kahvilla toisen luona tai sopia treffejä esim. kaupungille.
 
Somessa on helppo tehdä päivityksiä: MINÄ kävin tänään paikassa x, MINÄ tein tätä ruokaa kotona, tässä on kuva MINUN lapsestani.
Sitähän se on, kerrotaan OMASTA elämästä - niin, kenelle? Kuka on kiinnostunut siitä, millaista ruokaa söit tänään?

Ehkä ihmiset eivät enää ole valmiita kohtaamaan toista ihmistä ja KUUNTELEMAAN, mitä sanottavaa hänellä on. On vain kiire kertoa OMISTA tekemisistä ja jutuista.
MINÄ MINÄ MINÄ.
 
Somessa kaikki näyttää täydelliseltä. Jos ei, niin tilanne muokataan vähintään sääliä kerääväksi päivitykseksi.

Kuvien muokkaaminen ja tilanteiden luominen väkisin, aiheuttaa väistämättä kateutta ja juoruilua. Vaikuttaahan se myös herkempien ihmisten itsetuntoon ja luo turhia paineita.

Itse en henkilökohtaisesti kykene seuraamaan ystävieni päivityksiä, koska tunnen itseni epäonnistujaksi. Tiedostan ja tiedän osittain, että asiat ei ole ystävillä välttämättä niin hyvin kuin voisi päivityksistä olettaa. Silti en itse kykene luomaan yhtä omahyväisiä kuvia ja ketomuksia meidän perheen hyvästä, ihan tavallisesta elämästä.
Tykkään kuitenkin lukea itselleni vieraiden ihmisten blokeja ja yleensä kykenen olemaan heidän puolesta iloinen. Olkoot sitten totta tai tarua kauniimpaa.
 
Mä en ole facessa mutta käytän viestimiseen Whatsappia.
Mulla ei ole tarvetta esitellä elämääni, mutta whatsapp on hyvä yhteydenpitoon. Ei tartte kirjautua mihinkään.

Tietosuojaltahan molemmat on seuloja...
 

Yhteistyössä