En olisi uskonut näin käyvän minulle;avioliitossa mutta ihastunut,melkeimpä rakastunut toiseen..

["Carita"]

Avioliittomme on ollut ihan hyvää nämä 6v.ja tiedän että mies rakastaa minua ja minäkin häntä mutta ehkä se rakkaus on muuttunut enemmänkin "sisarusrakkaudeksi".kaikinpuolin perhe-elämä on tasapainoista,meillä on kolme ihanaa lasta.Vastoinkäymisiä on ollut kun lapset olivat pieniä mutta niistä selvittiin ja liittomme vahvistui.No,nyt on ollut niin tasapaksua ja tavallista jo pitkään.Tiedän että tämä on tyhmää.lapsellista ja ties mitä mutta 2kk sitten tapasin ihanan miehen,ihastuminen oli molemminpuolista.Kerroin rehellisesti olevani naimisissa ja sanoi ettei missään nimessä halua tulla väliin,sovittiin että ollaan kavereita.Soittelimme silloin tällöin ja vaihdoimme tekstareita.No,kerran sitten päätimme mennä kahville,sitten hänen luo jatkamaan juttua ja sitten...niin se meni kuten ei olisi pitänyt eli harrastimme seksiä.Intohimo oli hieman liian suurta molemmin puolin.Tiesimme tehneemme väärin ja puhuimme siitä.Sovittiin ettei enää.Sen jälkeen emme ole nähneet soiteltu kyllä.Intohimo roihuaa edelleen,hän sanoo ikävöivänsä minua jos ei kuule pariin päivään.Sama tunne minulla.Se on kuin pakon sanelemaa.Sanoinkin hänelle että ehkä olen tullut hulluksi tai jotain koska tämä ei kuulu tapoihini.Joskus jopa telepaattista,kun ajattelen häntä niin hän soittaa tai laittaa viestiä.En tiedä mihin tämä johtaa mutta tiedän että jokin merkitys tällä on...

Ja tiedän että vastauksina satelee;petturi ym.mies jättää sinut ja vaihtaa toiseen.Tiedän nämä lauseet ennestään...Olen itsekin ajatellut aiemmin niin...

 

[ei koskaan]

[QUOTE="Carita";22953524]Kerroin rehellisesti olevani naimisissa ja sanoi ettei missään nimessä halua tulla väliin,sovittiin että ollaan kavereita.Soittelimme silloin tällöin ja vaihdoimme tekstareita.No,kerran sitten päätimme mennä kahville

[/QUOTE]

Siinä ensimmäinen ja typerin mokasi. Tuollainen ei yksinkertaisesti onnistu niiltä, ketkä vähänkään tuntevat vetoa toisiinsa. Mutta ehkäpä tiedät nyt, että jos haluaa olla uskollinen, noin ei toimita, ei koskaan.

 

[dfdf]

Ihastumset ja rakastumiset tulevat ja menevät. Niin käy varmasti suurimmalle osalle pitkässä parisuhteellä elävistä ihmisistä.

 

[ei koskaan]

Ihastumset ja rakastumiset tulevat ja menevät. Niin käy varmasti suurimmalle osalle pitkässä parisuhteellä elävistä ihmisistä.

Näin se on ja edellytyksenä on se, että ei toimita kuten ap

 

[--]

Onhan se kaikki nyt hienoa ja mahtavaa, mutta kuinka kaikki taas muuttuisi tasapaksuksi sen uudenkin kanssa jos yhteen menisitte. Koita piristää nykyistä suhdettasi jotenkin muuten, kuin pettämällä. Petät myös lapsiasi, ajattele miltä niistä tuntuu isona kun ehkä kuulevat että äiti petti isää... Jos et ole tyytyväinen nykyiseen suhteeseesi, niin eroa. Ja hanki sitten uusi mies. Miksi loukata toista noin pahasti?

 

[no joo]

Ihastumset ja rakastumiset tulevat ja menevät. Niin käy varmasti suurimmalle osalle pitkässä parisuhteellä elävistä ihmisistä.

Näin se on. Niille ei pidä vaan antaa edes sitä pikkurilliä. Eli ei soitteluja, ei sähköposteja, ei tekstareita jne jne. Kun nehän vaan ruokkii "nälkää".

Jos olet holisti ja haluat eroon viinasta; pidätkö pulloa kotona kaapissasi?

 

["vieras"]

Kuulostaapa vaikealta tilanteelta. Näin kristittynä sanon vaan, että synti sitoo ja houkuttaa, mutta tuhoaa elämän. Olet jo tehnyt väärin, olisi tärkeää, että kerrot tuosta jutusta miehellesi.

 

[häh]

[QUOTE="Carita";22953524]
Ja tiedän että vastauksina satelee;petturi ym.mies jättää sinut ja vaihtaa toiseen.Tiedän nämä lauseet ennestään...Olen itsekin ajatellut aiemmin niin...[/QUOTE]

Mitä tarkoitat tuolla mustatulla? Sitäkö, että kaikki hyppäävät sänkyyn ihastuksensa kanssa ennemmin tai myöhemmin ja ettei voi etukäteen sanoa, ettei koskaan tule toimimaan noin kuin sinä toimit? Mä en ainakaan tule ikinä toimimaan noin, tiedän sen, koska tunnen itseni.

 

["niin"]

Mä olen ollut aviossa tähän mennessä 14 vuotta ja yksi kunnon ulkopuolinen ihastus minulla on näiden vuosien aikana ollut. Ja ettei ihan helppoa olisi ollut, niin tunteet olivat minunkin tapauksessani molemminpuoliset. Niistä puhuttiinkin. Ei mulla silti tullut mieleenkään antaa tilanteen kehittyä pitemmälle. Tein niin, että totesin ihastuksen kohteen kanssa tilanteen ja otin häneen kunnolla etäisyyttä. Kyllä siinä omalla kohdallani meni vuosi, ennen kuin olin jälleen kokonaan oma itseni. Vuoden kuluttua kyseisen henkilön näkeminen ei enää tuntunut "juuri miltään".

 

["vieras"]

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että rakkauteen kuuluu se, että se muuttuu ja tuntuu arkipäiväiseltä. Kenen tahansa kanssa se alkuhuuma muuttuu viimeistään noin 3 vuoden jälkeen. Se on fakta!! Vaihtamalla miestä saa sen alkuhuuman hetkeksi, mutta sekin sitten ei ole ikuista. Pitäisikö vaihtaa miestä aina sit parin vuoden välein vai?

 

["vieras"]

Niinkö vähän sinä lapsiasi rakastat että olet valmis heidän maailmansa itsekkäällä ja teinimäisellä ihastumisella kaatamaan? Voisit kasvaa aikuiseksi ja alkaa sietää sitä arkea.

 

[Leukistinen aksolotli]

Mä tekisin sinuna seuraavasti:

Kertoisin miehelle.

Jos mulla vielä olisi mies, alkaisin yllättää miestä romanttisesti ja luoda meidän väliin romantiikkaa. Tehdä sellaista, mitä veli ja sisar eivät tekisi. Kohdistaisin sen kaiken intohimon siihen omaan mieheen, rakastaisin sitä, niinkuin olisin rakastanut sitä toista.

 

[anonyymi]

Jos et ole tyytyväinen nykyiseen suhteeseesi, niin eroa. Ja hanki sitten uusi mies. Miksi loukata toista noin pahasti?

Näin juuri! Ap:n kannattaa nyt miettiä tarkkaan, että onko hänellä sellainen parisuhde, jonka haluaa uhrata ihastumisen (joka kyllä menee ohi) vuoksi. Jos on, niin anna palaa vaan ja eroa miehestäsi - mielellään heti! Päästä miehesi etsimään itselleen sellainen elämänkumppani, joka oikeasti rakastaa ja arvostaa häntä, eikä petä hetken ihastumisen takia!!!

 

[.]

Ja aivan aluksi haluan onnitella ihanasta tunteesta, mikä sinulla on: on varmasti ihanaa olla haluttu ja ihailtu!

Ja sitten pyydän jo anteeksi, jos loukkaannut viestin loppuosasta. Tarkoitus ei ole loukata, vain pikemminkin herattää ajatus mielessäsi. Kukaan ei voi sanoa sinulle mitä tehdä. Tai mitä ajatella. Sina itse teet päätökset.

Minä henkilokohtaisesti en voi hyvaksyä tuollaista käytösta. Mielipiteeni on, että jos ihmisen tarvitsee lähteä tuolle linjalle, pettämään kumppaniaan, parisuhteessa on jotain PAHASTI pielessä. Siispä suosittelen, että mietit haluatko jatkaa nykyistä parisuhdettasi ja saatko suhteestasi haluamasi. Keskustele miehesi kanssa. Voihan olla, että myös hänellä on samanlaisia fantasioita kuin sinulla. Ja viimeiseksi, mieti mitä tekisit, jos miehesi olisi tehnyt sinulle noin jonkun toisen naisen kanssa, miten reagoisit? Mitä siitä seuraisi? Luottaisitko sen jälkeen? Jos tuomitsisit teon, niin miksi miehesi pitäisi hyväksyä asia?

Mieti asioita ja lupaa, että jos teet niinkuin järki sanoo, ja mietit myös vastapuolen tunteita rehellisesti, olet onnellinen lopputulokseen.
Mutta valheessa ei ole helppo elää, ei edes hyvä. Joten ole rehellinen miehellesi, mutta ole myos valmis ottamaan seuraukset vastaan.

Onnea elamääsi ja toivottavasti saat parisuhteesi jälleen tasapainoon.

 

[Ihastus]

Niin, en halua moralisoida, mutta kaikilla meillä on varmaankin ollut ihastuksia avioliittomme aikana. Vaikka tunne on kaveruutta mielestäsi nykyään, en tiedä, mitä muuta pitkä liitto tarvitsee. Teillä on kuitenkin lyhyt 6-v liitto taustalla, joten siihen en osaa ottaa kantaa. Me olemme olleet yli 30-vuotta avioliitossa ja seurustelleet+kihlautuneet ennen sitä, kuten ennen oli tapana. Itsekin voin sanoa, että olen kerran ollut todella ihastunut, mutta en kuitenkaan tehnyt ratkaisua. Miestäni en seksiasioihin liittyvällä tavalla pettänyt, mutta henkisesti. Se onkin pahempaa pettämistä ja vaivaa minua. Minulle ehdotettiin toista liittoa tämän ihastukseni taholta ja torjuin sen.