En osaa olla ja nauttia lapsen seurasta :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja outo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

outo

Vieras

Mikä on vikana, kun en osaa olla lapseni seurassa?
Ulkoillessakin lapsi touhuaa yksin hiekkalaatikolla, koska minä en osaa olla luontevasti hänen seurassaan.
Rakastan lastani, mutta en tiedä mitä pitäisi tehdä kohta 4-vuotiaan lapsen kanssa. Kai olen menettänyt täysin oman lapsenmieleni.
Tuntuu pahalta, kun tahtoisin viettää aikaa lapseni kanssa, touhuta yhdessä, mutta en osaa.
 
Olen tuntenut itseni riittämättömäksi juuri tämän asian takia, olen kuvitellut, että kaikki muut äidit leikkivät lastensa kanssa aina. Ehkä olen tehnyt tästä kuitenkin suuremman numeron kuin olisi pitänyt.
 
Kyllä mä ainakin istun lasten kanssa hiekkalaatikolla, teen kakkuja, ajelen autoilla jne. Hypitään hyppistä, potkitaan palloa, tehdään eväät ja mennään pihaan piknikille jne. Mukaan vaan ap, kyllä lapsi tekemistä keksii! :)
 
Älä huoli. Et tosiaankaan ole ainoa. Itekkin oon tuntenu joskus syyllisyyttä, kun en jaksa lapsen kans leikkiä. Oon kyl yrittäny edes sillon tällön jotain leikkiä, mut ei vaan kauheesti jaksa innostaa. Sit kun lapsilla on sisaruksia, niin sun ei tarvi ees yrittää.
 
Minä en todellakaan jaksa istua hiekkalaatikon reunalla ja katsoa kun lapsi leikkii..tai jaksa piirrellellä lapsen kanssa tai rakentaa palikoita..Minä leikin lasteni kanssa hirviöleikkiä (lapset juoksee pakoon, kun minä jahtaan ja näin ollen olen hirviö) tai sitten heittelen lentsikassa lapsia sängyn päällä..Pointti on se, että ei niiden aina tarvi olla joitakin perinteisiä leikkejä.
 
Eihän siellä mitään ihmetemppuja tarvitse tehdä, riittää kun olet sopivasti kiinnostunut lapsn tekemisistä. Kai sinäkin osaat hiekkakakkuja tehdä, tai rakentaa kaupunkeja, siltoja, rakennustyömaita jne. hiekkalaatikolle? Anna lapsen kertoa sinulle mitä hän on tekemässä, ja yritä päästä mukaan tähän mielikuvitusmaailmaan. Pelatkaa pallopelejä, jalista, sählyä, pesäpalloharjoituksia, krokettia... Aikakin kuluu mukavammin kun on itselläkin jotain puuhailtavaa. Se patsaana töröttäminen pihalla on nimittäin TOSI tylsää!
 
Mä oikein odotin aikaa, jolloin mulla olisi muksu ja saisin hyvällä selityksellä alkaa taas leikkiä! Olen VALTAVALLA mielikuvituksella siunattu ihminen ja leikkinyt lähes salaa (sitä kun ei pidetä yleisesti aikuiselle ihmiselle sallituna).
Nyt oon sitten ihan onnessani, kun saan leikkiä omien lapsieni kanssa ja lapset tykkää kovasti, kun äitikin leikkii!
Ymmärrän kyllä ihmisiä, joilta ei leikki luonnostu. Joten tärkeintä onkin kait olla läsnä ja lähellä leikkivää lasta.
 

Yhteistyössä