Toggle sidebar

En osta mun tytölle tänä vuonna joululahjoja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rautamummo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Mun on todella vaikea uskoa, että psykiatriselta osastojaksolta, noinkin pitkältä, vain pistettiin tyttö kotiin ilman mitään jatkoseurantaa tai hoitosuunnitelmaa. Vielä vaikeampi on uskoa, että vanhemmille on annettu viesti, ettei kotona tarvitse yrittää muuta kuin rangaista lasta huonosta käytöksestä.

Anteeksi mutta jokin mättää tarinassa mun mielestä. Vuodessa on 363 muutakin päivää rangaista lasta. Enkä väitä, että sitä uutta tietokonetta olisi pakko hankkia kun lapsi sen haluaa lahjaksi mutta jotain vanhempien budjettiin sopivaa kyllä. Joululahja kai mielletään yleisesti hyvän tahdon eleeksi, haluksi antaa jotakin toiselle ihmiselle, haluksi muistaa toista. En ainakaan itse ajattele kenenkään lahjaa jouluna palkintona jostakin.
 
[QUOTE="vieras";25199198]"Rakasta minua eniten silloin kun sitä vähiten ansaitsen, sillä silloin sitä eniten tarvitsen."[/QUOTE]

Näin meillekin sanottiin kun tytär 13-vuotiaana koetteli rajojaan todella rajusti. Välillä olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin ja passittamaan tytön laitokseen mutta en sitä kuitenkaan tehnyt. Jostain löytyi aina voimia seuraavaan päivään ja pikkuhiljaa kuukausien kuluessa ongelmat alkoivat helpottaa ja nyt 2 vuotta myöhemmin menee jo paljon paremmin. Mutta jos tuolloin tytön käyttäytyessä todella huonosti olisin hänet hyljännyt ja lähettänyt laitokseen (näin hän itse koki asian kun eri vaihtoehdoista juteltiin) niin uskon että tilanne ei olisi läheskään niin hyvä kuin se nyt on. Ei nuorta varmasti niihin joululahjoihin tarvitse "hukuttaa" mutta täysin lahjoitta jättäminen on kyllä liian julmaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rautamummo:
Tyttö on kyllä 13-vuotias, ei 12, eli mielestäni jo teini.

Kaikenlaisia rangaistuksia on ollut käytössä aikaisemminkin, eli mm. tietokonekielto, puhelin pois, kotiaresti yms, mutta mikään ei ole auttanut, aina sama käytös jatkuu. Tyttö ei ole saanut masennuksesta diagnoosia eikä ainakaan siltä vaikuta, mutta tuskin nyt on tavallista murrosiän kapinointiakaan jos käyttäytyy agressiivisesti vanhempia kohtaan...
rajatkaan ei pysy aisoissa ja vaikka säännöt on, ne ei mene perille. Siksi tuntuu että pitäisi ruveta hakemaan uudelleen sitä ulkopuolista apua.
Enkä usko että tytöstä tuntuu että olisi jäänyt ilman rakkautta tai välittämistä, koska meillä on ne selkeät rajat ja nehän ovat välittämistä, vaikka lapsi niitä vasten kapinoikin. Ja kun ei ole sisaruksia niin ei tule sellaista tunnetta että olisi sisarusporukasta jotenin aliarvoisempi tms.

Ei se joululahjojen poisjättö välttämättä mitään vaikutakkaan, mutta minua ärsyttää esim. se, että tyttö vaatii kaikkea kallista lahjaksi (esim. uusi kone) eikä yhtään kunnioita meitä vanhempia. palkaksi saadaan vaan tuota irvimistä ja pahoinpitelyä :(
mihinkään kalliimpiin tekemisiin ei meillä ole varaa, esim. kylpyläreissuihin tai muihin reissuihin. En kyllä uskoisi että tyttö sellaisesta innostuisikaan kun muutenkin häpeilee meitä vanhempia esim. yhteisellä kauppareissulla.
Click to expand...

Millaista ohjausta te saitte vanhempina lapsen ollessa osastolla?
 
Kävelkääpä te vanhemmat nyt oikeasti perheneuvolan/-keskuksen ovesta sisään ja sanokaa että tarvitsette tukea vanhemmuudessa siinä missä lapsi tukea kasvamisessa. Tuntuu että teilläkin on hakusessa tuo homma. Kaikella ystävyydellä sanon tämän. Te ette ajaudu kuin pahempiin ongelmiin asettumalla samalle tasolle lapsen kanssa.
 
Kapinakirja
Aggressiokasvattajan käsikirja koululaisesta aikuiseksi. Raisa Cacciatore.

http://www.vaestoliitto.fi/nettikauppa/vanhemmuus/?num=249833&upotusURI=/nettikauppa/vanhemmuus/&x198862=Select/Card
 
[QUOTE="höh";25198656]:( Voi vitsit...
Kyllä munkin tyttö välillä mua vihaa ja haukkuu, mutta todellakin olen silti ostanut rakkaalle teinitytölleni melkein säkillisen lahjoja. Vaikka hän kuinka minua vihaisi, niin minäpä rakastankin häntä. On vaatetta, peliä, kynsilakkoja, hiusjuttuja, kirjaa, kylpyvaahtoa jne. tulossa jouluksi. Antakaa lasten nauttia edes yhtenä päivänä vuodesta elämässä ja olkaa kiitollisia silloin lapsistanne, joka tapauksessa. Unohtakaa edes yhdeksi päiväksi kostot ja muut. Eikös sodatkin hyvän tavan nimissä lopeteta jouluksi? Joulurahaa myös ap:lle ja tytölleen.[/QUOTE]


Juuri näin, rakastava äiti ei kosta lapselleen oli hän millainen tahansa.
 
Lapsen osastojaksot oli sellaisia, että joka toinen viikonloppu oli kotona. Viikot osastolla. Kun tuo hoitojakso loppui niin neuvottiin ottamaan tarpeen tullessa yhteyttä, tai sitten toinen mahdollisuus oli se lastenkoti. Tuohon hoitoon ei voitu hirveästi itse vaikuttaa, kun apua haettiin ja osastolle saatiin lähete niin siellä ne työntekijät oikeastaan määräsivät sen hoitoajan, riippuen miten ongelmalline tilanne oli.
Nyt tuosta osastojakson loppumisesta aikaa 3kk. Pitää varmaan ottaa uudelleen sinne yhteyttä, jos saisi apua että miten tämän ongelmalapsen kanssa pärjätään :o

En pidä sitä kostamisena jos ei osta lapselle joululahjoja, kyllä niitä silti tulee muutama suvun puolelta. Se on vaan niin että jos huonosti käyttäytyy, ei voi olettaa saavansa sen mitä haluaaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rautamummo:
Lapsen osastojaksot oli sellaisia, että joka toinen viikonloppu oli kotona. Viikot osastolla. Kun tuo hoitojakso loppui niin neuvottiin ottamaan tarpeen tullessa yhteyttä, tai sitten toinen mahdollisuus oli se lastenkoti. Tuohon hoitoon ei voitu hirveästi itse vaikuttaa, kun apua haettiin ja osastolle saatiin lähete niin siellä ne työntekijät oikeastaan määräsivät sen hoitoajan, riippuen miten ongelmalline tilanne oli.
Nyt tuosta osastojakson loppumisesta aikaa 3kk. Pitää varmaan ottaa uudelleen sinne yhteyttä, jos saisi apua että miten tämän ongelmalapsen kanssa pärjätään :o

En pidä sitä kostamisena jos ei osta lapselle joululahjoja, kyllä niitä silti tulee muutama suvun puolelta. Se on vaan niin että jos huonosti käyttäytyy, ei voi olettaa saavansa sen mitä haluaaa.
Click to expand...

Ettekö te vanhempina osallistunut ollenkaan keskusteluihin psykiatrin kanssa?
 
sille ei sitten mitän mahda, jos noin olet pääättänyt.

Harvinainen tapaus olette.
Yleensä kotoa potkaistaan vanhimmasta päästä kun on liian rankkaa kaikkien kanssa, kun on tullut tehtyä enemmän kersoja kun on varaa elättää. tai kun on jaksamista tukea.
 
Kyllähän tuo viestisi kertoo kuinka paha lapsellasi on olla.Hakekaa nyt nopeasti uudestaan apua nuorelle!Itse olen vähän samantapaisen asian kanssa kamppaillut,kun lapseni oli öitä poissa kotoa,ei käynyt koulua ja varasteli siis kaupoista ja kotoaan.Oli tosi vaikea ostaa joululahjoja lapselle joka omasta kodista varastaa.Hän sai silloin lahjaksi minulta lähinnä vaatteita,kirjan ja jotain muuta tarpeellista,en voinut kuvitella ostavani mitään kalliita lahjoja,kun kaiken saattoi myydä eteenpäin,mutta lahjatta en lastani olisi ikinä jättänyt!
 
Ihan edelleen jankutan, että jos lähete on psykiatriselle tehty, on siinä jokin diagnoosi ja osastojakso on hoitojakso tai yleensä kyllä kyseessä on tutkimusjakso, jonka pohjalta tehdään jatkosuunnittelma. Mua hlökohtaisesti hämmästyttää, ettei vanhemmat ole mitenkään olleet ilmeisesti aktiivisia hoidon suunnittelussa tai osallistuneet mitenkään tytön hoitoon! Kirjoituksistasi, ap, saa nyt sen kuvan, että olette hakeneet apua tyylillä 'hoitakaa mun ongelmalapsi kuntoon ja palauttakaa se mulle kunnossa'. Psykiatrinen osasto ei ole autokorjaamo. Mitä useamman apn viestin luen, sitä enemmän koen, että ongelma ei ole se lapsi.

Käykö lapsi psykologin/psykiatrin luona säännöllisesti? Mitä perhetutkimuksia on tehty?
 
meillä poika oli psykiatrisella osastolla 2*7 viikon jaksoa ja myöhemmin vuoden pitkäaikaishoitojakson,koska hänen ongelmansa olivat erittäin moninaisia,ja mitään diagnoosia ei vielä lapsella ollut.Nyt poika jo 13v.ja hänellä menee hyvin,joskin murrosikä aika voimakas ja vanhempiaan morkkaa minkä ehtii.

Osastojaksojen aikana me vanhemmat oltiin osastolla jatkuvasti.1 kerta viikossa palaveri.1kerta terapia ja yhden kerran käytiin sitten siellä osastolla katsomassa.Lisäksi oli vielä vanhemmille omia keskusteluja.

Jakson loppumisesta on jo 3 vuotta,mutta edelleen osastolta käsin jatkuu perhetyö kanssamme,joskin harvakseltaan,mutta pidetään palavereja säännöllisesti,koulun ,kodin ja hoitavan tahon välillä.

Täytyy kyllä ihmetellä,että eikö vanhempia otettu ollenkaan lapsen hoitoon mukaan,vai johtuuko se lapsen iästä.Meillä kun poika oli osastolle mennessään 9v.
 
Kyllä sen osastohoidon aikana pidettiin sellaisia palavereita, johon osallistui osaston henkilöstöä, ja niissä keskusteltiin tilanteesta, hoidosta ja jatkosta. Tyttö ei ollut tosin niissä kaikissa mukana, mutta me olimme ainakin neljässä sellaisessa. Kun hoito-jakso loppui niin hoitajat ehdottivat sitä lastenkotia jos käytös ei parane, tai sitten yhteydenottoa. Pari viikkoa jakson loppumisen jälkeen oli aika rauhallisia ja olin hyvillä mielin että ehkä hoito auttoi, mutta sitten tilanteet paheni. Nyt yritän pohtia mikä olisi paras vaihtoehto: yhteydenotto suoraan lastenkotiin vai soitto osastolle, jos pitettäisiin taas sellainen keskustelu ja jos osastopaikkoja olisi niin lapsi ehkä pääsisi sinne.
Tuo neljä kuukautta oli minusta aika lyhyt aika, mutta kun osastipaikkoja on vaan tietty määrä niin kaikille ei edes riitä tilaa.

Hoidon jälkeen ei mitään jatkopalavereita ole pidetty.
 
Milloin olen sanonut etten jaksa kantaa vastuuta!? Eikö se juuri ole lapsen parhaaksi ja vastuuden kantamista jos hommaa lapselle apua, jos hän sitä käyttäytymisen perusteella tarvitsee.. hmph.
 
En minä lasta hoitoon lähettänyt - apua juurikin hain ja sieltä päästä saatiin lähete osastohoitoon. Tilanne oli sellainen että pelkät palaverit ei olisi auttaneet, joten onneksi tyttö sai apua osaston muodossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rautamummo:
Milloin olen sanonut etten jaksa kantaa vastuuta!? Eikö se juuri ole lapsen parhaaksi ja vastuuden kantamista jos hommaa lapselle apua, jos hän sitä käyttäytymisen perusteella tarvitsee.. hmph.
Click to expand...

Sosiaalitantta täällä peesaa muita kirjoittajia, ja sanoo että rakasta lastasi eniten silloin kun hän sitä vähiten ansaitsee. Rajojen asettaminen on toki osa vanhempien vastuuta, mutta pelkästään se ei riitä rakkauden osoittamiseen. Rakkautta pitää osoittaa sanoin (minä rakastan sinua), teoin (kannustus, tuki, että jaksat olla aikuinen vaikeinakin aikoina) ja läheisyydellä (pieni hellä hipaisukin saattaa riittää, jos lapsi ei muuta osaa ottaa vastaan). Kunnioita ja kerro että on tärkeä.

13-vuotias ei ole iso, vaikka hän siltä tuntuisi ja itse haluaisi sellainen jo ollakin. Hän on lapsi ja hukassa itsensä kanssa, muuten hän ei olisi päässyt osastolle. Murrosikä on vaikeaa aikaa lapselle, ja siinä tarvitaan vanhemman tukea.

Totta kai huonosta käytöksestä pitää olla seuraamuksia, mutta niiden pitäisi liittyä mieluiten asiaan JA olla välittömiä. Joululahjoitta jättäminen on kosto ja lapsellinen teko. Sinuna en ostaisi tietokonetta, jos kerran siihen ei ole varaakaan, mutta joitain lahjoja joka tapauksessa ostaisin lapselle. Jotain pienempää, josta arvelisin hänen pitävän. Varautuisin myös siihen, että hän haukkuu ne, murrosikäiset eivät ole kovin loogisia. Hän ei ehkä nyt pysty/jaksa/osaa näyttää kiitollisuuttaan siitä että autat häntä (autathan?), mutta se on sinun velvollisuutesi ja ehkä jonain päivänä hän kiittääkin.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Näytä sille lapselle rakkautesi häneen vaikka kuinka suurilla lahjoilla, että ymmärtää sen, että hän on ERITTÄIN tärkeä teille, älä jätä ostamatta lahjoja, koska tuntee sitten, että ootte hylännyt hänet, älkääkä todellakaan minnekkään lastenkotiin häntä laittako!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa