En osta mun tytölle tänä vuonna joululahjoja

[merenque]

Voi kamala, onpa teillä raskas tilanne. Vaikea varmaan tuo tytön ikäkin. Huh, mulla ollut poikia, heidän hormooninsa alkoi jyllää vähän myöhemmin ja kaiketi pehmeämmin kehitys tapahtui. Tytölläsi on varmaan kovia kehityskipuja teidän ainoana kullanmuruna, huomaa joutuvan aikuiseksi kasvamaan. Paljon voimia teille kaikille!
Ja ostaisin kyllä niitä lahjoja.
Jossain oli ohje pahaan kriisiin, että yrittää jatkaa elämää samallalailla ja joku päivä elämä palautuukin normaalimmaksi, oiskohan tuossa mitään järkeä.

 

[kokemusta on]

No meillä ainakin pidettiin palavereita joka ikinen viikko sillon kun meidän lapsi oli osastolla tutkimusjaksolla. Molemmat vanhemmat oli paikalla ja useita eri henkilöitä osastolta. Pala kerrallaan käytiin koko lapsen elämä läpi, millon oppi mitä, millon ongelmat alkoi, mitä kaikkea on elämän aikana tapahtunut jne jne jne. Kun tutkimusjakso oli loppumaisillaan niin pidettiin jälleen palaveri jossa kerrottiin mihin tulokseen siellä osastolla ollaan tultu. Eli siinä palaverissa kerrottiin miksi heidän mielestään lapsi käyttäytyy kuten käyttäytyy (meillä se oli tuo masennus + uhmakkuushäiriö ja tuo masennus btw ei näkyny ollenkaan alakuloisuutena vaan nimenomaan aggressiivisuutena+raivoamisena). Sen jälkeen mietittiin lapselle jatkosuunnitelmia ja vaihtoehdot olivat a) tiivis yksilöterapia b)lastenkoti c) puolen vuoden osastohoito ja nimenomaan tuossa järjestyksessä.

Eli kyllä ap teillä pitäs olla edes jonkunlainen käsitys siitä mihin tulokseen siellä osastolla on tultu. Vai tavallisen murkkuiän piikkiinkö ne siellä laittoivat tuon käytöksen?

 

[rautamummo]

Ei tyttö kokonaan lahjoitta jäisi vaikka en itse hänelle ostaisikaan, koska kummeilta, mummeilta ja muilta sukulaisilta satelee lahjoja.

Lastenkoti olisi siinä mielessä yksi hyvä vaihtoehto, kun ei meinata edes normaalielämässä pärjätä tytön kanssa... itseltäkin voimat vähitellen loppuu kun lapsi vain haukkuu ja lyö vanhempia

 

[Kermansavi]

Ikävää, että teillä on tuollainen tilanne, mutta mitäpä jos yrittäisittekin elää ihan normaalisti? Osta tytölle joululahjoja, älä välttämättä sitä konetta vaikka hän pyytää, mutta jotain muuta joka lämmittäisi mieltä. Nuorelle murrosikä voi olla vaikea asia, ja pienetkin ilonpilkahdukset voivat auttaa häntä hyväksymään paremmin itsensä ja lähimmäisensä. Hyvässä tapauksessa ne joululahjatkin voisivat selittää hänelle sen miten häntä rakastetaan.

 

[rautamummo]

AP is here. Tilanne on nyt siis se, että vähän ennen joulua tilanne kävi sietämättömäksi, tyttö hakkasi meitä niin apua piti hakea. Soitin sairaalalle, käskivät tulla sinne ja saatiin lähete psy. osastolle neljän viikon "hätäjaksolle". 21. pv tyttö pääsi sinne, jouluaaton oli kuitenkin kotona. Lahjoja ei tullut muuta kuin rahaa 60€, parilta sukulaiselta vaatteita ja pussilakanasettejä + suklaata, ei kummemmin asiasta kuitenkaan valitellut tai puhunut. Tänä aamuna vietiin taas tyttö sinne, keskiviikkona on työntekijöiden, omavastuuhoitajan ja meidän vanhempien välinen palaveri jatkoista. Katsotaan sitten mitä siellä sanotaan, harkitaanko lastenkotipaikkaa vai pitempää osastojaksoa.

 

[Wiwi]

Et kyllä kertaakaan kertonut, että mistä tilanteesta tyttö alkoi vanhempiaan hakata.. Minkälaisesta tilanteesta nämä huutamiset ja riidat aina lähtivät?

Minulla tulee mieleen juuri, että yrittäisi jonkin läheisen antaa puhua jossain yhteisessä kyläilyssä tai muuta esim. serkun tai tutun joka olisi lähes samanikäinen. Mutta teillä taitaa tilanne mennyt jo niin pitkälle ettei tyttö osaa ilman ammattiapua purkautua kenellekkään.

 

[rautamummo]

En osaa itsekkään sanoa mistä nuo kaikki hakkaamiset tulivat. Joskus ne saattoivat tulla ihan pienistä asioista kuten siitä, että tyttö ei saanut tahtoaan läpi jonkun asian ostamisen suhteen tai kapinoi sääntöjä vastaan. (esim. nukkumaanmenoa)

Sukumme on pieni, joten sukulaisista ei taida olla apua. Serkutkin ovat nuorempia tai ihan aikuisikäisiä ja monet asuvat eri puolella suomea. Samassa kaupungissa asuvat ainoastaan isovanhemat ja pari kummia, mutta tyttö tuntee heidät muutenkin melko hyvin eikä mielellään oleskele heidän kanssaan.