En pääse uskottomuudesta eroon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tiiaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tiiaa

Vieras
Mies jäi kiinni uskottomuudesta. Tämän vuoden kestäneen suhteen mies lopetti saman tien kun jäi kiinni.
Mies näytti naisen laittamia mail- ja tekstariviestejä, jossa nainen anoi naimisiinmenoa kanssaan, ja minua haukuttiin kummankin toimesta näissä tosi rumin sanoin. Mies sanoi, että nainen oli tosi kovin rakastunut, ja valmis jättämään perheensä. Mun mies ei ollut siihen valmis, hän haki lohtua.
Olen ollut sairas vuoden aikana, ja se ajoi miehen suhteeseen, koska en jaksanut panostaa mieheen niin paljon kuin hän olisi halunnut.

Nyt olen parantunut aika hyvin sairaudestani, mutta tämä miehen uskottomuuden paljastuminen on sellainen, että en taida pystyä antamaan sitä anteeksi. Se tuntuu vielä kolmen kuukauden jälkeenkin äärettömän pahalta. Ja mistä tiedän, ettei miehellä ole kohta taas uusi nainen kiikarissa. Hän kertoi, että naiset ovat hänestä tosi kovin kiinnostuneita, esim. työmatkalla. Hän ei ole halunnut kuitenkaan minua pettää, vaan on aina satsannut meihin. Hän kertoi, että on tosi pahoillaan tästä sairaudenaikaisesta suhteesta, se ei merkinnyt hänelle mitään. Nainen oli hänelle ihan tyhjää, mutta sai häneltä kaipaamaansa huomiota ja ihailua.

Jos minusta vieläkin tuntuu, etten pääse asian yli, kannattaako lusikat laittaa jakoon, vai viekö se niin paljon aikaa. Pahinta tässä on, että meillä on yhteinen firma, mutta sekin on mammonaa, jonka yli pitäisi päästä.
 
Mitä teet tuollaisella miehellä joka ei sairauden aikana tue sinua, vaan vaatii sinulta huomiota vaikket sairauden vuoksi sitä jaksa antaa.

Mies kertoo kuinka naiset ovat hänestä kiinnostuneita...vaikuttaa tosi ääliöltä, kuka tuollaisella viitsii kehuskella vaimolleen, ei kovin fiksu teko. Lapsellinen mies, etsi uusi joka käyttäytyy sinua kohtaan arvostavasti, ei kukaan kunnollinen mies kerro vaimolleen kuinka on haluttua riistaa.

Mies vaikuttaa sellaiselta joka pettää sinua tilaisuuden tullen aina. Ja ihmettelen mihin se mies "halki lohtua", siihenkö kun olit sairas? Ajattele miten käyttäytyy tulevaisuudessa jos odottaisit lasta...kun ei saa koko ajan seksiä odotusaikana, tai huomio menee lapselle, niin ei kun vieraisiin vaan.

Omassa miehessänikin on vikoja mutta tuollainen olisi kyllä jo eron paikka.
 
aikaa vie päästä yli ja jatkaa yhessä. mulla meni reilut pari vuotta. ja ei sitä koskaan unohda, oppii vaan elämään asian kanssa. täyttä luottoa ei ole vieläkään, tapahtuneesta 6 vuotta... mut tollasen jälkeen en kyllä luottais kehenkään muuhunkaan...
 
Pitkän avioliittomme loppuvaiheessa meillä meni huonosti, syytä oli varmasti molemmissa. Mies sitten otti ja petti ja jäi kiinni, ilmeisesti hän halusikin jäädä kiinni. Hän lopetti myös suhteen ja aneli, etten jättäisi häntä. Koska takana oli niin paljon yhteistä elämää ja paljon, paljon hyviäkin hetkiä, yritimme vielä. En vain päässyt asiasta yli ja jokaisen riidan aikana otin tämän pettämisen esiin. Ehkä lapsellista, mutta en voinut itselleni mitään.

Olimme yhdessä pari vuotta tuon kiinnijäämisen jälkeen, mutta sitten hain avioeroa. Mies uhkaili, anoi ja pyyteli, että en jättäisi häntä, että toinen nainen ei merkinnyt mitään, että hänen itsetuntoaan hiveli, kun toinen nainen halusi häntä enemmän kuin minä jne. Erosimme silti ja nyt jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt erota jo aiemmin.

Nyt olen ollut nykyisen mieheni kanssa yhdessä kahdeksan vuotta ja ensimmäinen vuosi tästä oli vaikea, sillä olin hurjan epäluuloinen kaikesta ja koko ajan. Lopulta ymmärsin, että nykyinen mieheni ei ole entiseni. Nykyään kiitän joka päivä onneani siitä, että löysin kunnollisen miehen, meillä menee erittäin hyvin, rakkausta, seksiä ja luottamusta riittää.

Eli omasta kokemuksesta sanon, että ainakin minulle oli mahdotonta päästä pettämisestä yli.
 
Miehesi vastuuntunto on nollatasoa ja se saa hänet käyttäytymään melkeinpä pikkupoikamaisesti. Tosin toisen sairastuminen parisuhteessa on vaikea asia ja yhtä lailla kuin sairastunut tarvitsee tukea on myös terveen puolison jaksaminen tilanteessa yhtä lailla tärkeää. Miehesi motiiveja uskottomuuteen toki löytyy ja näin sivullisena jopa voin ymmärtääkin häntä, mutta teko on ollut silti hyvin loukkaava sinua kohtaan. Sairautesi kanssa jaksaminen tuskin on antanut sinulle erityisiä voimavaroja vastaanottaa miehesi tempauksia, eikä tarvitsekaan vastaanottaa saati ymmärtää.

Olen kokenut mieheni uskottomuuden ja elänyt muiston kanssa hyvin pitkään. Jotakin se hajotti väliltämme, mutta ei kokonaan. Ehkäpä runollisesti sanoen rakkaus kannatti?! Siitä seurasi hyviä päätöksiä ja muutoksia, jotka vankensivat välejämme ja toivat uutta ulottuvuutta elämäämme.

Mieheni ei ole koskaan osannut selittää uskottomuuttaan (muutaman vuoden suhde), enkä minä ikinä ole käsittänyt mitä varten, koska elimme parhainta aikaamme. Hänen toinen naisensa oli minun vastakohtani, joten kenties mieheni haki enemmän itseään?

Uskottomuudesta pääsee kyllä yli, mutta siitä ei pidä yrittää päästä väkisin yli. Jos se painaa mieltäsi ja musertaa sydämesi on sinun pidettävä hyvinvoinnistasi huoli sekä päättää, miten eteenpäin.

 

Yhteistyössä