En pärjää enää 10 vuotiaani kanssa,mistä apua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Väsynyt äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Väsynyt äiti

Vieras
Minne ottaisin yhteyttä kun lapsi valehtelee ja käyttäytyy huonosti kotona.
koulupsykologista ei ole apua tässä tapauksessa,on alkoholisoitunut perhetuttu.
En osaa enää kommunikoida lapsen kanssa ollenkaan. soitanko neuvolaan vai minne?
 
Edelä mainitut vaihtoehdot ihan hyviä jos tilanne menee ihan mahdottomaksi.

Olen miettinyt samaa, mutta keskustellut oman neuvolkatädin kanssa ja saanut hyviä käytännön ohjeita miten toimia joissakin tilanteissa ja aina hänen kanssaan keskusteltuani on tullut elämään aina uutta uskoa.

Meillä ainakin tuo esimurrosikä pahimmillaan ja kestää kuulemma ainakin tuonne lähelle 11 v. ikävuotta ja kaikki tuo mainitsemasi kuuluu kuulemma siihen ns. rajojen kokeiluun, että päteekö edelleen samat kun viime vuonna. Meillä 10 v. tyttö ja välillä on kyllä ihan kädetön olo itellä.
 
täytyy vaan pysyä tiukkana ja pitää ne rajat mitä on sovittu ja kun huomaa(itse ainakin huomaan meidän kymppivuotiaasta kun valehtee) niin ottaa asian heti puheeksi, kun hän huomaa että niistä jää kiinni niin eiköhän ala vähentyä valehtelu. Ja huonosta käytöksestä seuraa aina jotain ikävää, niin meillä ainakin se on auttanut ja vähentänyt konflikteja, eihän ne kaikki lopu koskaan, mutta helpottanut kyllä ja tyttökin on huomannut että on elämä paljon mukavampaa kuin silloin että aina riidellään ja rähjätään. Tuntuu kyllä että lähes kerran kuussa on sellainen huono aina, taitaa olla henkiset kuukautiset päällä välillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Meilläkin tyttö,en olisi uskonut että olisin näin avuton. Täytyy kysyä neuvolassa apua kun pienemmän kanssa kuitenkin liikun siellä.

joo niin tein minäkin ja taisi mennä puolet kuopuksen neuvola-ajasta vanhemman siskon asioiden puimisessa ja omasta kädettömyydestä puhuessa, mutta kyl se vaan helpotti ja on helpottanu joka kerta. Olen välillä ihan vartavasten soittanut ja purkanut tuntojani ihan neuvolatädin luvalla. Hänellä monta omaa lasta ja käytännön neuvot tosi hyviä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
täytyy vaan pysyä tiukkana ja pitää ne rajat mitä on sovittu ja kun huomaa(itse ainakin huomaan meidän kymppivuotiaasta kun valehtee) niin ottaa asian heti puheeksi, kun hän huomaa että niistä jää kiinni niin eiköhän ala vähentyä valehtelu. Ja huonosta käytöksestä seuraa aina jotain ikävää, niin meillä ainakin se on auttanut ja vähentänyt konflikteja, eihän ne kaikki lopu koskaan, mutta helpottanut kyllä ja tyttökin on huomannut että on elämä paljon mukavampaa kuin silloin että aina riidellään ja rähjätään. Tuntuu kyllä että lähes kerran kuussa on sellainen huono aina, taitaa olla henkiset kuukautiset päällä välillä.

Tiukkia olemme aina olleet. Säännöt ovat selvät. Tämä tyttö on niin taitava valehtelija että ei huomaa mitään hänen puheista ennen kuin jää muulla tavalla kiinni,opettaja soittaa tai joku tuttu on nähnyt. Rangaistuksen kärsii ylpeänä ja taas sama meno jatkuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Edelä mainitut vaihtoehdot ihan hyviä jos tilanne menee ihan mahdottomaksi.

Meillä ainakin tuo esimurrosikä pahimmillaan ja kestää kuulemma ainakin tuonne lähelle 11 v. ikävuotta ja kaikki tuo mainitsemasi kuuluu kuulemma siihen ns. rajojen kokeiluun, että päteekö edelleen samat kun viime vuonna. Meillä 10 v. tyttö ja välillä on kyllä ihan kädetön olo itellä.

Kyllä se ikävä kyllä kestää tuonne 15-19 vuotiaaksi se murkkuiän kuohunta.
Mutta tarvittaessa perheneuvola tms auttaa. Katso myös, jos on joku puhelinpalvelu, josta saisi neuvoja. Ja sossuunkin voi hakeutua. Tuo tavis neuvola ei kouluikäisiä ainakaan tääällä ota listoilleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
täytyy vaan pysyä tiukkana ja pitää ne rajat mitä on sovittu ja kun huomaa(itse ainakin huomaan meidän kymppivuotiaasta kun valehtee) niin ottaa asian heti puheeksi, kun hän huomaa että niistä jää kiinni niin eiköhän ala vähentyä valehtelu. Ja huonosta käytöksestä seuraa aina jotain ikävää, niin meillä ainakin se on auttanut ja vähentänyt konflikteja, eihän ne kaikki lopu koskaan, mutta helpottanut kyllä ja tyttökin on huomannut että on elämä paljon mukavampaa kuin silloin että aina riidellään ja rähjätään. Tuntuu kyllä että lähes kerran kuussa on sellainen huono aina, taitaa olla henkiset kuukautiset päällä välillä.

Tiukkia olemme aina olleet. Säännöt ovat selvät. Tämä tyttö on niin taitava valehtelija että ei huomaa mitään hänen puheista ennen kuin jää muulla tavalla kiinni,opettaja soittaa tai joku tuttu on nähnyt. Rangaistuksen kärsii ylpeänä ja taas sama meno jatkuu.

sama juttu on ollut, että tuntuu että vaan nokka nousee kun rangaistus on annettu ja sitä kärsii ja nipottaa takasin. Mutta olen huomannut että kun noita toistoja vaan tulee tarpeeksi se alkaa niinsanotusti syömään miestä, eli pikkuhiljaa alkaa mennä perille, että ei se nyt auta kun toimia sääntöjen mukaan tai elämä on tosi mälsää päivästä toiseen. Ja yksi juttu minkä myös olen huomannut, että jos alan karjua ja hermostun kunnolla se oikein ruokkii, mutta jos vaan ilmoitan asian painokkaasti ilman raivoa, menee paljon paremmin perille.

 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Edelä mainitut vaihtoehdot ihan hyviä jos tilanne menee ihan mahdottomaksi.

Meillä ainakin tuo esimurrosikä pahimmillaan ja kestää kuulemma ainakin tuonne lähelle 11 v. ikävuotta ja kaikki tuo mainitsemasi kuuluu kuulemma siihen ns. rajojen kokeiluun, että päteekö edelleen samat kun viime vuonna. Meillä 10 v. tyttö ja välillä on kyllä ihan kädetön olo itellä.

Kyllä se ikävä kyllä kestää tuonne 15-19 vuotiaaksi se murkkuiän kuohunta.
Mutta tarvittaessa perheneuvola tms auttaa. Katso myös, jos on joku puhelinpalvelu, josta saisi neuvoja. Ja sossuunkin voi hakeutua. Tuo tavis neuvola ei kouluikäisiä ainakaan tääällä ota listoilleen.

Kaikki on tietty yksilöitä eikä aina voi ikäasioitakaan yleistää. Ja tuota esimurrosikää ei kaikki niin kovana "pode" edes. Mut meilläkin jäi tuo eka uhmaikä väliin joten ilmeisesti nyt antaa sit takas oikein olan takaa.
 
Tiedän, että joillakin menee murkkuikä ohi kivuttomasti ja huomaamatta. Mutta lienee liikaa luvattu, että jatkuisi 11 vuotiaaksi, usein se on siinä kohtaa vasta alkusoittoa JOS niitä kuohuntoja tulee.
Mulla nyt 3 teiniä (12-16 vuotiasta) ja pahemmin nuo tytöt kuohuu kuin poika. Aika helppoja ovat ja muualla käyttäytyvat onneksi hyvin, kotona tulee sitten välillä täyslaidalta.
Tein tuon lisäyksen iästä, siis ettei 11 v lopu siksi, ettei turhaan pety jos ei siinä rauhoitu ja se on ikävä kyllä epätodennäköistä että silloin olisi ohi. Toki säännöillä yms voi tilanne parantua paljonkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Kiva ett muillakin on yhtä taistelemista. Täytyy vain koettaa pysyä itse rauhallisena,se ei ole minulle helppoa.

kuin myös ja olen kyllä muutaman kerran joutunut meneen oikeen raittiiseen ilmaan henkäiseen ettei hermo pala. Ja sen neuvon olen saanutkin että jos alkaa oikein ottaa pannuun niin eikun vessaan ja ovi lukkoon ja laskeen kymmeneen ja sitten hommaan käsiks uudestaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Tiedän, että joillakin menee murkkuikä ohi kivuttomasti ja huomaamatta. Mutta lienee liikaa luvattu, että jatkuisi 11 vuotiaaksi, usein se on siinä kohtaa vasta alkusoittoa JOS niitä kuohuntoja tulee.
Mulla nyt 3 teiniä (12-16 vuotiasta) ja pahemmin nuo tytöt kuohuu kuin poika. Aika helppoja ovat ja muualla käyttäytyvat onneksi hyvin, kotona tulee sitten välillä täyslaidalta.
Tein tuon lisäyksen iästä, siis ettei 11 v lopu siksi, ettei turhaan pety jos ei siinä rauhoitu ja se on ikävä kyllä epätodennäköistä että silloin olisi ohi. Toki säännöillä yms voi tilanne parantua paljonkin.


Niin kyllä joo, mutta itse puhuin tuosta ESIMURROSIÄSTÄ, ja joskus sen jälkeen on pieni tasainen vaihe ennen varsinaista murrosikää sanovat kirjanoppineet, Käytäntö on tietty eri juttu eihän se aina niin mene kun kirjoissa sanotaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Tiedän, että joillakin menee murkkuikä ohi kivuttomasti ja huomaamatta. Mutta lienee liikaa luvattu, että jatkuisi 11 vuotiaaksi, usein se on siinä kohtaa vasta alkusoittoa JOS niitä kuohuntoja tulee.
Mulla nyt 3 teiniä (12-16 vuotiasta) ja pahemmin nuo tytöt kuohuu kuin poika. Aika helppoja ovat ja muualla käyttäytyvat onneksi hyvin, kotona tulee sitten välillä täyslaidalta.
Tein tuon lisäyksen iästä, siis ettei 11 v lopu siksi, ettei turhaan pety jos ei siinä rauhoitu ja se on ikävä kyllä epätodennäköistä että silloin olisi ohi. Toki säännöillä yms voi tilanne parantua paljonkin.


Niin kyllä joo, mutta itse puhuin tuosta ESIMURROSIÄSTÄ, ja joskus sen jälkeen on pieni tasainen vaihe ennen varsinaista murrosikää sanovat kirjanoppineet, Käytäntö on tietty eri juttu eihän se aina niin mene kun kirjoissa sanotaan.

Ja joillakin se esimurrosikä on vaan alkusoittoa ja pukkaa perään heti varsinaiset murkkuiän hommelit.
 
Hmm. Aikanaan eräs sukulaiseni jouti ottamaan itse yhteyttä lastensuojeluun, kun ei enää pärjännyt 15 vuotiaan tyttärensä kanssa. Juuri lintsaamista, valehtelua jne. Eikä tämä äidin omat keinot enää riittänyt.

Se tyttö sitten ottettiin lastensuojelun huomaan ja pistettiin "opettelemaan" elämän pelisääntöjä. Lopulta sitten tyttö palasi takaisin omaan perheensä luo ja nykyään on ihan fiksu nuori nainen.
 

Similar threads

Yhteistyössä