En pärjää enää tuon teinin kanssa

["Vieras"]

[QUOTE="a p";27409534]Voi lässyn lässyn. Sun elämä taitaa kaatua siihen jos ruoka ei ole klo se ja se pöydässä tai joku sovittu juttu muuttuukin.

Kaikkien työ vaan ei ole ennakoitavissa. Harvalla yrittäjällä se on. Ja todellakin tuo poika sen tietää jo tähän mennessä. Tietää pienemmätkin. Ja siivouksesta on puhuttu viikko, ja onhan tuolla silmät päässä että ei se mikään yllätys ollut että täällä pitää siivota.

Ei eletä kellon mukaan ja se pääsääntöisesti sopii meille. Aika hankalaa tulee elämässä olemaan jos on oppinut siihen että kaikki menee minuutilleen suunnitelmien mukaan.

Sotkuun on syynä mun täys ja kiireinen viikko.[/QUOTE]

Kiitos kysymystä, mulla on elämä hyvin. Jos nyt henkilökohtaisuuksiin mennään, niin olen sattumoisin olen menestyvä yrittäjä. päiväkirja on täynnä kuukaudeksi eteenpäin ja ajanvaraukset teen vartin tarkkuudella. Harvoin olen yli varttia myöhässäkään. mun on pikemminkin vaikea kuvitella, että menestyvällä yrittäjällä ei olisi näin. Mulla on jo hiihtoloma- ja pääsiäislomamatkoillekin lennot varattuna, eikä ole tarvinnut sotkuissakaan elää. Kun hallitsee ajankäyttönsä, voi menestyä, tienata hyvin, lähteä perjantaisin kahdelta kotiin, viettää aikaa harrastuksissa ja perheen parissa. Ne jotka eivät hallitse ajankäyttöään, voivat stressaantua, painaa ylitöitä, uupua, elää paskaisessa kodissa, kuunnella kiukuttelevia kakaroita silloin kun vielä jaksavat kotiin mennä. Ja periytyvää saman seuraavaan sukupolveen.

Meillä onkin tosiaan kaikki hyvin. Ehkä suakaan ei niin kiukuttaisi, jos söisit säännöllisesti? Mutta jos ei apu kelpaa, niin jatkakaa vaan menestyksekästä linjaanne... Ehkäpä siellä perheneuvolassa "korjaavat" poikanne "kuntoon", niin sun ei tarvi muuttua?

 

[Tallu -]

Em. Vieras, jolla on kaikki hyvin. Sulla on rivien välissä luettavissa hyviä pointteja aloittajalle, mutta olisiko parempi antaa ne ihan ohjeena? Lyhyesti sanottuna se mun mielestä on niin, että arki ja sen rutiinit kuntoon aluksi - oikein vai väärin?

Mä ehdottaisin nyt panostamista perhe-elämään. Sitä te nyt mun mielestä tarvitsette jokainen. Nuorelle on saatava sellainen käsitys, että tämä on meidän perhe, jonka eteen meistä jokainen yrittää parhaansa. Laumavietin herätys siis mukavien juttujen kautta. Esim. viikonloppu jossain mökillä ihan vaan oman perheen kesken. Mukaan lautapelejä ym. mukavaa yhdessä puuhattavaa. Pitää olla hauskaa, että jaksaa yrittää. Huumoria muutenkin mukaan arkeen, vaikka kyynelten läpi. Yhteiset ruoka-ajat ja saunaillat mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi hyvää ja positiivista huomiota teinille, ettei sen tarvitse hakea sitä negatiivisella käytöksellä. Kehuja ja ymmärrystä, kannustusta ja tukea.

Noiden teinien aivojen kehitys taantuu tavallaan. Varhaisten kokemusten vaikutus aivojen kehitykseen, Vanhempainnetti - MLL ja siitä varsinkin kohta 13-15-vuotias. Noille omille teineille olen sanonutkin tästä asiasta, että ollaan nyt armollisia, koska sun aivot kehittyvät, eivätkä pysty vielä kaikkea ymmärtämään täysin, kuten aikuisen aivot.

 

["..."]

Miehesi vie sinulta auktoriteetin nuoren silmissä, kun moittii sinua nuoren läsnä ollessa. Teidän aikuisten pitäisi olla nuoren aikana samaa mieltä asioista. Miehesi voisi auttaa jos vaan osoittaisi arvostavansa sinua ja sinun mielipiteitäsi. Nämähän on ihan kasvatuksen perusjuttujua.

Pojallesi voisit kertoa että väkivaltaa on myös kodinhajottaminen. Jos ei tottele vaan riehuu soita poliisit paikalle. Ehkä sitten tajuaa että olet tosissasi.

Myös myönteistä huomiota pitisi jaksaa antaa vaikka onkin sukset ristissä. Onko mitään sellaista harrastusta tms. missä voisit antaa teinille huomiota. Mitä jos hakisitte vaikka kirjastosta mopon korjaus oppaan ja sinä menisit sen teinin kanssa mopoa ruuvaamaan. Vie pienemmät vaikka mummolaan siksi aikaa.. Toki sitten vasta kun siivous on tehty.

 

["vieras"]

Kaikella rakkaudella- teinit on perseestä. Ja kivaa lisämakua soppaan saa, jos nuorella puhkeaa ihan oikea mielenterveyden häiriö. Onneksi se teini-ikä loppuu, joooooskus.

 

["Vieras"]

[QUOTE="a p";27409534]Voi lässyn lässyn. Sun elämä taitaa kaatua siihen jos ruoka ei ole klo se ja se pöydässä tai joku sovittu juttu muuttuukin.

Kaikkien työ vaan ei ole ennakoitavissa. Harvalla yrittäjällä se on. Ja todellakin tuo poika sen tietää jo tähän mennessä. Tietää pienemmätkin. Ja siivouksesta on puhuttu viikko, ja onhan tuolla silmät päässä että ei se mikään yllätys ollut että täällä pitää siivota.

Ei eletä kellon mukaan ja se pääsääntöisesti sopii meille. Aika hankalaa tulee elämässä olemaan jos on oppinut siihen että kaikki menee minuutilleen suunnitelmien mukaan.

Sotkuun on syynä mun täys ja kiireinen viikko.[/QUOTE]

Jos teillä ei eletä kellon mukaan, niin miksi pojan pitää siivota silloin kun käsket? Jos on sullekin ollut tiivis viikko, niin eikö nyt olisi hyvä aika rentoutua? Miksi poika ei voisi siivota joskus ensi viikolla, silloin kun siltä tuntuu? Jos ette elä kellon mukaan, niin hyvin kai poika olisi voinut mopoansa mennä korjaamaan? Jos ette elä kellon mukaan, niin tokihan perjantai-iltaa ja yötä voisi viettää työmaalla. Vai onko joustavuus sitä, että äiti käskee ja muut tottelevat?

Miten pikkusisarukset jaksavat? Lasten suurin oikeus on saada elää kodissa (tai laitoksessa), jossa on turvallista eikä tarvitse pelätä. Mahtaakohan heitä pelottaa huutamiset, riehumiset, kodin hajottaminen ja muu sellainen? Uskaltavatko he ilmaista asian? Onko asiasta puhuminen sallittua?

 

["a p"]

Meillä syödään yhdessä ruoka (paitsi että mies puuttuu monesti) ja iltapala. Kellonaika ei tosin ole aina sama. Joskus ruoka on neljältä joskus kuuden jälkeen ym.
Olen koko viikon pyytänyt tekemään pieniä juttuja. Suurinosa on jäänyt tekemättä = kaaos perjantaina. Sotku vaan jo sitä luokkaa ettei enää ens viikkoon voinu kattoa. En vain ole kiireen keskellä ehtinyt vahtia että jokainen tekee sen minkä pyydetään.

Ja VIELÄ KERRAN sitä mopoa EI voinut korjata kun miehellä oli töissä ryysis (ala jonne ihmiset vaan kävelee ovesta sisään ilman ajanvarausta), pojalle on luvattu se korjaus huomiseksi vaikka sitten töiden jälkeen ja autokyyti siihen asti sinne minne tarvii. Eli mun mielestä kyllä ihan kohtuullista.

Huomiselle oli jo suunnitelmissa kauppareissua ym. Eli tänään oli se paras hetki siivota.

Vieras 28 hyviä ajatuksia. Ollaan kaikki loman tarpeessa. Tällä hetkellä ei vaan paikka mihin mennä. Mummolat poissa laskuista sen verran lähellä + muutakin. Mun suvun mökki missä lomailtu on homeremontissa. Ja budjetti ei riitä mihinkään kalliimpaan..

Nuoremmilla menee ihan hyvin. Saavat ja osaavat näyttää tunteensa ym.

Tuntuu vaan että kaikki vaatimukset kohdistuu minuun. Minun pitää jaksaa. Ja että ongelmat on vain sitä että en anna tarpeeksi positiivista huomiota ja vaadin liikaa muilta. Alkaa vaan ne omat eväät ja konstit olla välillä totaalisen loppu.

 

[kkkhhh]

et ehkä ymmärrä kuinka rankkaa lapselle tai nuorelle tuo kiusaaminen on. johonkin se paha olo on purettava! miksi ette ole saanut kiusaamista loppumaan? kamalaa syyttää lasta tuollaisesta käytöksestä kun itse ette ole tehneet velvollisuuttanne eli suojella lastanne!!!!! pistää vihaksi. muuttakaa vaikka eri kouluun poika, lasten pitäisi mennä edelle!

 

["a p"]

Viikonloppu meni ok kun mieskin kotona. Poikakin vähän rauhottui. Saa nyt vaan nähdä millä päällä tulee koulusta.

Tuosta kiusaamisesta. Mainitsin vain sen yhdeksi syyksi käytökselle. Ei se tarkoita sitä ettei siihen ole puututtu. Kiusaaminen ei ole jatkuvaa vaan ajottaista. Kiusaajat ei aina ole samat. Eli jokainen tapaus otettu erikseen. Myös tuo oli syy käydä nuorten psykiatrisella polilla.

Poika tosin itse noista kertoo todella vähän. Mutta koululla on kuraattori johon poika luottaa ja josta tykkää. Eli monesti sitten on käynyt jo kuraattorilla ennen kuin kertoo meille ja asiat on sovittu.
Asutaan korvessa joten tuo koulun vaihtokaan ei enää tässä vaiheessa kovin järkevää koulunkäyntiä ajatellen. Nyt tutut opettajat ja tyylit opettaa.
Enemmän tuo poika valittanu sitä että jos kuulen jostain kiusaamisesta ym niin nostan liian ison haloon. Eli ei halua että puutun kaikkeen vaan riittää että koululla on asiat selvitetty.

Kotona on sitte omat ongelmansa. Kunnioituksen puuttuminen minua kohtaan ja koko perheen tilanteen huomioon ottaminen ovat ne pahimmat. Vaikka välillä puhutaankin asioista kunnolla ja teini tuntuu ymmärtävän mikä pitäis muuttua (niin hänellä kuin meilläkin) se käytäntö on monesti vaan ihan eri.

 

["a p"]

et ehkä ymmärrä kuinka rankkaa lapselle tai nuorelle tuo kiusaaminen on. johonkin se paha olo on purettava! miksi ette ole saanut kiusaamista loppumaan? kamalaa syyttää lasta tuollaisesta käytöksestä kun itse ette ole tehneet velvollisuuttanne eli suojella lastanne!!!!! pistää vihaksi. muuttakaa vaikka eri kouluun poika, lasten pitäisi mennä edelle!

Vielä tähän sen verran että on siinäkin rajat miten sen pahan olon voi purkaa. Siihen on asiallisiakin konsteja. Ja niitä on käyty lapsen kanssa läpi.
Ja vaikka kuin on paha olla niin toisiin ei käydä käsiksi tai heitellä tavaroita/huonekaluja pitkin seiniä.

 

["a p"]

En tiedä enää mitä tuon kans tekee.
Suuttu äsken pienemälle sisarukselle ja kävi käsiksi. Kun ehdin paikalle pienempi oli kyyryssä lattialla ja tää puolta isompi makaa päällä ja painaa todella lujaa lattiaa vasten. Sain ne erilleen niin teini käy mun päälle. Yritin saada teinin eri huoneeseen rauhottumaan. Itellä käsivarsi hellänä kun otti niin lujaa kiinni.

Miehelle laitoin viestiä. Ei ole vastannu mitään. Tuntuu vaan et on niin yksin koko homman kans. Ei mulla ole keinoja tän selvittämiseen. Enkä edes tiedä haluanko.

 

[vinks]

Tee itse lapsestasi lastensuojeluilmoitus! Ystävä teki niin ja saivat apua ongelmanuoren kanssa. Asiat nyt paljon paremmin kuin aikaisemmin! Voimia!

 

[Neljän Äiti]

Kuulostaa tosi kurjalle.
Käy sääliksi teidän teiniäkin, jos ei ole yhtään kaveria on varmasti todella yksinäistä. Meillä oli pojalla sama tilanne, kunnes rippileirillä sai paljon kavereita, ja nyt heidän kanssaan päivittäin tekemisissä. Olisi tosi tärkeää saada pojalle joku harrastus, mistä voisi saada kavereita, jos koulusta ei löydy.
Tuota pienemmän kimppuun käymistä en hyväksyisi millään. Paljonko lapsilla on ikäeroa? Meilläkin tuon teinin mielestä nuoremmat eivät tee mitään oikein ja saa välillä komentaa rumasti puhumisesta toisille. Käsiksi ei sentään käy.

Mielestäni tilanteessanne auttaisi, kun saisitte nuoren mukaan tekemään jotain yhdessä koko perheen kesken, vaikka kävisitte yhdessä elokuvissa/keilaamassa, tai jotain muuta mistä nimen omaan nuori tykkäisi, siitä voisi saada hyvää mieltä ja yhteenkuuluvuutta koko porukalle.

 

["Helin"]

Entäs jos vain otat joku kerta ja halaat poikaa ja kysyt miten päivä on mennyt jne. Kyllä itsekkin hermostuisin, jos ekana kun kotiin tulee, äiti olisi siivoomista ehdottamassa. Ole kiinnostunut lapsen elämästä! Sitten ehdottele siivousta, kun isäkin on kotona. Aikuiset sopivat keskenään milloin on siivouspäivä ja sitten yhdessä kertovat lapsille, että tänään siivotaan. Annetaan nuorille valinnanvapaus että imuroivatko vai pyyhkivätkö pöly tms. Ihan tällaisia maalaisjärjellä ajateltuja vinkkejä. Huutaminen ja mesoominen on aivan turhaa. Ei pidä mennä samalle tasolle lasten kanssa...Tsemppiä