Kyllä ap:n kuvauksesta tuli elävästi mieleeni seksielämämme ex-miehen kanssa. Olin vain niin nuori ja kokematon, jotta luulin sen olevan normaalia. Vaikka luulin sen olevan noin, olin äärettömän pettynyt tunneköyhyyteen. Vasta nelikymppisenä, kun eromme jälkeen olin yhdessä toisenlaisen ihmisen kanssa, sain kokea millaista voi olla, kun toinen ottaa huomioon kumppaninsakin, on tilanteessa mukana koko tunteillaan.
Minusta siinä ei ole kysymys miehen menettämisen pelosta, sillä ainakin exäni lapsuus on ollut hyvin turvallinen. Ei hänen tarvinnut minunkaan perääni vahtia, kyllä menohalut olivat miehellä itsellään. Erotessammekin hän sanoi, että kanssani oli helppo elää, kun olin niin kiltti ja vastuuntuntoinen. Hän odotti vuosikausia, jotta palaisin takaisin, vaikka kerroin ihan heti, että tämä on lopullista ja alan elää itsenäisesti. --- Tosin löysin uuden ja hyväm elämänkumppanin muutaman vuoden sisällä ja tämä on todellakin ollut kaikin puolin erilaista elämää.