V
"vieras"
Vieras
Minulla on ollut koko ikäni kamala piikkikammo ja pyörryn jo siihen kun katson jos toista pistetään. Jäin nyt sitten sokereista kiinni loppuraskaudessa ja tähän asti on riittänyt kun mies pistää aamuisin ja viikonloppuisin eli ottaa ne sokerikokeet. viime kokeet oli sitten kovasta ruokavalioyrityksestä huolimatta metsässä ja sain ohjeeksi mitata tänään tai huomenna koko päivän sokereita ja siis perjantaina tehdään päätös insuliinin aloituksesta. Mies mittasi taas aamulla paastoarvon ja olen tässä yrittänyt saada itsestäni voimaa mitata itse
Ei tästä kuitenkaan tule mitään vaikka kuinka kovasti yritän Olen mennyt lepotuoliin pitkälleen(istuessa pyörtyisin samantien) ja laittanut liuskan verensokerimittariin ja virittänyt piikin ja laittanut sen piikkilaitteen kättä vasten, mutta siinä vaiheessa iskee itku ja paniikki. En pysty, en pysty sitten millään tuikkaamaan sitä pikku reikää itseeni Yritin kuitenkin yli puolituntia aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ei tätä voi käsittää kuin toinen joka kärsii samasta pelosta. Tämä on taas niin mahdoton yhtälö jos pitää alkaa pistää insuliinia itseen niin enhän minä pysty siihenkään! Kyseeseen tulee nimenomaan insuliininpistokset. Hoitaja tietää kammoni, mutta varmaan luuli, että pystyisin nyt tuohon.
Ei tästä kuitenkaan tule mitään vaikka kuinka kovasti yritän Olen mennyt lepotuoliin pitkälleen(istuessa pyörtyisin samantien) ja laittanut liuskan verensokerimittariin ja virittänyt piikin ja laittanut sen piikkilaitteen kättä vasten, mutta siinä vaiheessa iskee itku ja paniikki. En pysty, en pysty sitten millään tuikkaamaan sitä pikku reikää itseeni Yritin kuitenkin yli puolituntia aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ei tätä voi käsittää kuin toinen joka kärsii samasta pelosta. Tämä on taas niin mahdoton yhtälö jos pitää alkaa pistää insuliinia itseen niin enhän minä pysty siihenkään! Kyseeseen tulee nimenomaan insuliininpistokset. Hoitaja tietää kammoni, mutta varmaan luuli, että pystyisin nyt tuohon.
