En pysty, en millään pysty tähän:(

["vieras"]

Minulla on ollut koko ikäni kamala piikkikammo ja pyörryn jo siihen kun katson jos toista pistetään. Jäin nyt sitten sokereista kiinni loppuraskaudessa ja tähän asti on riittänyt kun mies pistää aamuisin ja viikonloppuisin eli ottaa ne sokerikokeet. viime kokeet oli sitten kovasta ruokavalioyrityksestä huolimatta metsässä ja sain ohjeeksi mitata tänään tai huomenna koko päivän sokereita ja siis perjantaina tehdään päätös insuliinin aloituksesta. Mies mittasi taas aamulla paastoarvon ja olen tässä yrittänyt saada itsestäni voimaa mitata itse Ei tästä kuitenkaan tule mitään vaikka kuinka kovasti yritän Olen mennyt lepotuoliin pitkälleen(istuessa pyörtyisin samantien) ja laittanut liuskan verensokerimittariin ja virittänyt piikin ja laittanut sen piikkilaitteen kättä vasten, mutta siinä vaiheessa iskee itku ja paniikki. En pysty, en pysty sitten millään tuikkaamaan sitä pikku reikää itseeni Yritin kuitenkin yli puolituntia aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ei tätä voi käsittää kuin toinen joka kärsii samasta pelosta. Tämä on taas niin mahdoton yhtälö jos pitää alkaa pistää insuliinia itseen niin enhän minä pysty siihenkään! Kyseeseen tulee nimenomaan insuliininpistokset. Hoitaja tietää kammoni, mutta varmaan luuli, että pystyisin nyt tuohon.

 

[--]

Neuvolaan mittauttamaan.

 

["huoh"]

Olet onnekas, kun et ole joutunut hedelmöityshoitoihin. Siinä on PAKKO pistää liuoksia mahaan ihan itse.
Mies on saanut pistää minuun muutamia kertoja, kun varsinkin munasolujen jarrutuspiikki on kamala. Samoin kyllä irrotuspiikkikin. :x

 

[ruttis]

:hug:
Onko neuvolaan tai tk:hon pitkä matka piikittämään? Ei olisi naapurissa luotettavaa piikittäjää?

Mä olen miettinyt kovasti, että mitähän tapahtuisi jos mulla tai lapsilla todettaisiin piikittämistä vaativa diabetes. Mä en myöskään selviäisi siitä, ainakaan ensimmäiseen vuoteen varmasti. Kai siihen pitkän päälle saattaisi siedättyä.. Mun henkilökohtaisesti suurin saavutus on, että synnytyksen jälkeen otettiin verikoe ilman, että kukaan piti mun kättä paikallaan :ashamed:

 

["alkup."]

:hug:
Onko neuvolaan tai tk:hon pitkä matka piikittämään? Ei olisi naapurissa luotettavaa piikittäjää?

Mä olen miettinyt kovasti, että mitähän tapahtuisi jos mulla tai lapsilla todettaisiin piikittämistä vaativa diabetes. Mä en myöskään selviäisi siitä, ainakaan ensimmäiseen vuoteen varmasti. Kai siihen pitkän päälle saattaisi siedättyä.. Mun henkilökohtaisesti suurin saavutus on, että synnytyksen jälkeen otettiin verikoe ilman, että kukaan piti mun kättä paikallaan :ashamed:

On neuvolaan matkaa liiaksi tällä mahalla ja tuskin ne pistää noin monta kertaa eli 8krt/päivässä olisi pistettävä ja mies pystyy pistämään aamulla ja iltapäivällä 3 joten 4 pistosta on jotka ei onnistu ottaa.
Olen itsekin miettiny mitä sitten jos lapsella todetaan diabetes tai itse joudun itseäni pistämään loppuelämän. Kakkostyypin diabetekseenhan on se joku suolileikkaus, joka parantaa sen hetkessä. Joku lihavuusleikkaus, jonka huomattiin poistavan tuon kakkostyypindiabeteksen(ei liity painonlaskuun vaan nimenomaan siihen suolenpätkän poistoon).
Mulle laitettiin esikoisen synnytyksessä kanyyli käteen ja se se vasta oli kamalaa