M
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";27550023]En mielestäni ollut ilkeä. Viimeinen lause on ihan hyvä kysymys kaikille meistä äideistä. Joillekin äitiys ei ole sitä mitä on kuvitellut. Itseään ja omiaan tunteitaan voi tarkastella ihan rauhallisesti ja realistisesti ja miettiä mistä kyse, miten jatkaa eteenpäin.[/QUOTE]
Sä voit mennä muuhun ketjuun niitä yleisiä kysymyksiä äitiydestä esittämään. On törkeätä uupuneelle ja kenties masentuneelle äidille tulla puhumaan itsekkyydestä. Synnytyksen jälkeisessä masennuksessa ym. ei ole kyse äidin valinnasta tai itsekkyydestä! Huoh, miksi tuollaiset ymmärtämättömät ihmiset eivät tajua pitää suutaansa kiinni
Ap:lle: sulla on lupa käydä kaikki sun tunteet läpi olematta huono äiti. Keskity nyt selviämään arjesta, ennen pitkää huomaat että tunteet tulevat perässä, kun arki ei enää ole vain selviämistä. Tunteita voi tulla hymyistä, ekoista nauruista tai myöhemmin, ennen pitkää ne tulevat!
Sä voit mennä muuhun ketjuun niitä yleisiä kysymyksiä äitiydestä esittämään. On törkeätä uupuneelle ja kenties masentuneelle äidille tulla puhumaan itsekkyydestä. Synnytyksen jälkeisessä masennuksessa ym. ei ole kyse äidin valinnasta tai itsekkyydestä! Huoh, miksi tuollaiset ymmärtämättömät ihmiset eivät tajua pitää suutaansa kiinni
Ap:lle: sulla on lupa käydä kaikki sun tunteet läpi olematta huono äiti. Keskity nyt selviämään arjesta, ennen pitkää huomaat että tunteet tulevat perässä, kun arki ei enää ole vain selviämistä. Tunteita voi tulla hymyistä, ekoista nauruista tai myöhemmin, ennen pitkää ne tulevat!
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";27552020]Sä voit mennä muuhun ketjuun niitä yleisiä kysymyksiä äitiydestä esittämään. On törkeätä uupuneelle ja kenties masentuneelle äidille tulla puhumaan itsekkyydestä. Synnytyksen jälkeisessä masennuksessa ym. ei ole kyse äidin valinnasta tai itsekkyydestä! Huoh, miksi tuollaiset ymmärtämättömät ihmiset eivät tajua pitää suutaansa kiinni
Ap:lle: sulla on lupa käydä kaikki sun tunteet läpi olematta huono äiti. Keskity nyt selviämään arjesta, ennen pitkää huomaat että tunteet tulevat perässä, kun arki ei enää ole vain selviämistä. Tunteita voi tulla hymyistä, ekoista nauruista tai myöhemmin, ennen pitkää ne tulevat![/QUOTE]
Kaikilla on vapaa mielipide. Myös sinulla jos kärsit masennuksesta? Täällä sanotaan mitä mielessä liikkuu...ei se että nyt pitää ymmärtää masennus potilasta.
Ap:lle: sulla on lupa käydä kaikki sun tunteet läpi olematta huono äiti. Keskity nyt selviämään arjesta, ennen pitkää huomaat että tunteet tulevat perässä, kun arki ei enää ole vain selviämistä. Tunteita voi tulla hymyistä, ekoista nauruista tai myöhemmin, ennen pitkää ne tulevat![/QUOTE]
Kaikilla on vapaa mielipide. Myös sinulla jos kärsit masennuksesta? Täällä sanotaan mitä mielessä liikkuu...ei se että nyt pitää ymmärtää masennus potilasta.
?
"..."
Vieras
ymmärrän sinua täysin. Itsellä 8vuotta hoitoja ja kaksosraskaus. Meni puoli vuotta että koin rakastavani vauvoja. Minulla oli myös rankka synnytys ja meinasin kuolla. Sinulla on nyt 1kk synnytyksestä. Tämä on se babyblues. Raskausajan hormonitaso on romahtanut. Lapsen teko, synnytys ja lapsi itsessään ei ollut sitä mitä olit kuvitellut, ei ihme jos tuntuu tuolta. Puhu, se helpottaa!
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";27552020]Sä voit mennä muuhun ketjuun niitä yleisiä kysymyksiä äitiydestä esittämään. On törkeätä uupuneelle ja kenties masentuneelle äidille tulla puhumaan itsekkyydestä. Synnytyksen jälkeisessä masennuksessa ym. ei ole kyse äidin valinnasta tai itsekkyydestä! Huoh, miksi tuollaiset ymmärtämättömät ihmiset eivät tajua pitää suutaansa kiinni
Ap:lle: sulla on lupa käydä kaikki sun tunteet läpi olematta huono äiti. Keskity nyt selviämään arjesta, ennen pitkää huomaat että tunteet tulevat perässä, kun arki ei enää ole vain selviämistä. Tunteita voi tulla hymyistä, ekoista nauruista tai myöhemmin, ennen pitkää ne tulevat![/QUOTE]
Lässytä sinä mitä lässytät. Oletko muuten ollut pitkäänkin lapsettomuushoidoissa? Jossa kaikki pyörii minun ympärilläni, minun kehoni, minun tunteeni, minun ovulaationi, kiertoni, punktioni jne jne jne. Minun!
Raskausaikakin on minua, minun kroppani, tunteeni. Minä!
Yhtäkkiä kotona onkin joku, jonka ympärillä kaikki pyörii. Joku joka itkee ja "vaatii" koko ajan. MINÄ ei tulekaan aina ensin vaan joku muu. Minä olen väsynyt mutta ei auta, sitä pikku itkijää on autettava. Totta munassa sitä tulee itsekkääksi kun pitkään kaikki pyörii oman itsen ympärillä. Vaikka miten ei mukamas romantisoi vauvan tuloa (niinkuin sitä ei tekisi jokainen) niin pudotus on aika iso. Sitä pettyy itseensä aika suuresti kun mikään ei tunnu sujuvan.
Ap:tä suosittelisin puhumaan asiasta, mieluiten ammatti-ihmisten kanssa.
Ap:lle: sulla on lupa käydä kaikki sun tunteet läpi olematta huono äiti. Keskity nyt selviämään arjesta, ennen pitkää huomaat että tunteet tulevat perässä, kun arki ei enää ole vain selviämistä. Tunteita voi tulla hymyistä, ekoista nauruista tai myöhemmin, ennen pitkää ne tulevat![/QUOTE]
Lässytä sinä mitä lässytät. Oletko muuten ollut pitkäänkin lapsettomuushoidoissa? Jossa kaikki pyörii minun ympärilläni, minun kehoni, minun tunteeni, minun ovulaationi, kiertoni, punktioni jne jne jne. Minun!
Raskausaikakin on minua, minun kroppani, tunteeni. Minä!
Yhtäkkiä kotona onkin joku, jonka ympärillä kaikki pyörii. Joku joka itkee ja "vaatii" koko ajan. MINÄ ei tulekaan aina ensin vaan joku muu. Minä olen väsynyt mutta ei auta, sitä pikku itkijää on autettava. Totta munassa sitä tulee itsekkääksi kun pitkään kaikki pyörii oman itsen ympärillä. Vaikka miten ei mukamas romantisoi vauvan tuloa (niinkuin sitä ei tekisi jokainen) niin pudotus on aika iso. Sitä pettyy itseensä aika suuresti kun mikään ei tunnu sujuvan.
Ap:tä suosittelisin puhumaan asiasta, mieluiten ammatti-ihmisten kanssa.
I
"Ilona"
Vieras
Saatat olla masentunut ja uupunut vain. Mutta muutenkin äidin ja lapsen välinen side syvenee kun lapsi kasvaa ja alkaa ottaa kontaktia, jokellella ja puhua. Puhu sinä lapsellesi ja katso häntä silmiin, vaikka et jaksaisikaan. Jotta hän tuntee, että sinä olet kiinnostunut hänestä, ja alkaa sitten ottaa kontakia sinuun päin kun osaa (muutakin kontaktia kuin pelkän huudon). Mutta sinun pitää puhua nuo tunteesi ääneen, joko läheisillesi tai neuvolassa tai ulkopuolisella psykologilla. Sinulla on oikeus olla masentunut ja uupunut, vaikka lasta hartaasti ja pitkään tehtiinkin.
Tuo vaikea synnytyskin voi vaikuttaa yllättävän paljon, oman toisen lapseni kohdalla muistan että muistot synnytyksestä saivat minut itkemään vielä kuukausia sen jälkeen, vaikka minulle ei edes tapahtunut mitään muuta erityistä kuin pitkä ja erittäin kivulias synnytys, ei repeämiä, terve vauva (tosin vaikea vauva mutta muistaakseni se ei alkanut ihan heti synnytyksen jälkeen).
Käykää myös ulkoilemassa ainakin kerran päivässä valoisaan aikaan, huusi vauva tai ei, se on sinun jaksamisellesi tärkeää.
Nyt minulla on 2,5-vuotias ja 5-vuotias, ja rakastan heitä hurjan paljon. Ja kuka voisi olla tuntematta rakastamisen tunteita, kun 2,5-vuotias esimerkiksi sanoo: äiti, mennäänkö taas sinne peiton alle halailemaan? Mielestäni toista lasta on helpompaa rakastaa vauvana kuin ekaa, koska on jo nähnyt miten ekasta kehittyi oikea ihminen ja ymmärtää sen pienen rääkyvän kääryleen olevan oikea ihmisen taimi. Ekan kohdalla se on vähän sellainen mystinen pötkö josta ollaan vain huolissaan. Mutta kyllä se rakkaus siitä kehittyy vähitellen, ja jos tuntuu siltä, että jaksamisesi loppuu, niin sit vaan heti soittoa neuvolaan.
Tuo vaikea synnytyskin voi vaikuttaa yllättävän paljon, oman toisen lapseni kohdalla muistan että muistot synnytyksestä saivat minut itkemään vielä kuukausia sen jälkeen, vaikka minulle ei edes tapahtunut mitään muuta erityistä kuin pitkä ja erittäin kivulias synnytys, ei repeämiä, terve vauva (tosin vaikea vauva mutta muistaakseni se ei alkanut ihan heti synnytyksen jälkeen).
Käykää myös ulkoilemassa ainakin kerran päivässä valoisaan aikaan, huusi vauva tai ei, se on sinun jaksamisellesi tärkeää.
Nyt minulla on 2,5-vuotias ja 5-vuotias, ja rakastan heitä hurjan paljon. Ja kuka voisi olla tuntematta rakastamisen tunteita, kun 2,5-vuotias esimerkiksi sanoo: äiti, mennäänkö taas sinne peiton alle halailemaan? Mielestäni toista lasta on helpompaa rakastaa vauvana kuin ekaa, koska on jo nähnyt miten ekasta kehittyi oikea ihminen ja ymmärtää sen pienen rääkyvän kääryleen olevan oikea ihmisen taimi. Ekan kohdalla se on vähän sellainen mystinen pötkö josta ollaan vain huolissaan. Mutta kyllä se rakkaus siitä kehittyy vähitellen, ja jos tuntuu siltä, että jaksamisesi loppuu, niin sit vaan heti soittoa neuvolaan.
V
"Vieras"
Vieras
Unta naamaan aina kun mahdollista ja nauti vapaahetkistä aina kun mahdollista. Kyllä se palava rakkaus tulee perästä kunhan saatte hyviä yhteisiä hetkiä ja hormoonit ovat tasoittuneet.
Minä keskittyisin tuossa vaiheessa enemmän fyysiseen puoleen kuin henkiseen. Jos siltä tuntuu, pyydä jälkitarkastuksen yhteydessä verikokeita sen tarkistamiseksi, että olet itse kunnossa.
Onnea vauvasta!
Minä keskittyisin tuossa vaiheessa enemmän fyysiseen puoleen kuin henkiseen. Jos siltä tuntuu, pyydä jälkitarkastuksen yhteydessä verikokeita sen tarkistamiseksi, että olet itse kunnossa.
Onnea vauvasta!
M
"Mä vain"
Vieras
Anna ajan kulua, kyllä se "rakastuminen" sieltä tulee. Mutta kehottaisin kuitenkin puhumaan asiasta neuvolasta ja läheisten kanssa. Tarvitset kyllä apua, koska selvästi olet väsynyt/masentunut.
Mulla itselläni oli vaikeaa kuopuksen syntymän jälkeen ja välillä oli tosi paha olla eikä tiennyt mitenpäin olisi ollut, kun tuntui, että elämäni hajoaa. Mutta jollain ihmeen tahdon voimalla selvisin, en uskaltanut neuvolassa asiasta puhua, mutta onneksi ymmärsin puhua ystävien ja mieheni kanssa. Sekä koin hyväksi myös asioiden ja tunteiden kirjoittamista vaikkapa päiväkirjaan.
