En saa eksää mielestä

[ap]

Jos olisin sinä, katkaisisin nyt kaikki yhteydet tuohon exään. Teillä ei ole mitään syytä olla yhteydessä, ei esim. yhteistä lasta tai koiraa. Kun olin katkaissut viimeisenkin siteen exääni, kysyin mieheltäni, mitä hän asiasta ajatteli. Hän sanoi, että kaikki nämä vuodet hän oli miettinyt, että voisinko mä oikeasti vielä lähteä sen mukaan. Ja ylipäätään miettinyt, että miksi mun pitää olla siihen yhteydessä. Siinä kohtaa mä itsekin vasta tajusin, miten tyhmä olin ollut. Ei me usein pidetty yhteyttä eikä meille tullut mitään fyysistä kanssakäymistä, mutta kun mietin, että olisinko antanut mieheni käyttäytyä noin...

Niin... täytyy miettiä mitä nyt teen. Ei oo mitään pakottavaa syytä, ja vuosikausia oltiinkin niin että satunnaisesti jossain törmäsimme mutta ei oltu yhteyksissä.

 

[ap]

J Ei me usein pidetty yhteyttä eikä meille tullut mitään fyysistä kanssakäymistä, mutta kun mietin, että olisinko antanut mieheni käyttäytyä noin...

Tuossa on ap:lle oikeasti miettimisen paikka. Et varmasti hyväksyisi jos miehesi virittelisi suhdetta eksään kaiken maailman tekosyillä selkäsi takana. Olisit täällä aivan raivona, kuinka huono mies sinulla on. Ja niin huono vaimo miehelläsi tällä hetkellä valitettavasti on

Mä olen usein miehelle sanonut että sain paremman miehen kuin ansaitsen... ilman näitä eksäsotkuja. En oo koskaan pettänyt häntä, ei ole ollut edes lähellä.

Varmasti olisin raivona jos olisin mieheni ja tietäisin tämmöisen jutun.

 

[Juttujen perusteella ei ainakaan aikuinen]

Ap, vaikutat erittäin lapselliselta. Minkä ikäinen olet?

 

[ap]

En oo menossa eksän kaa risteilylle, vaan kaverini ja ihan mieheni kehotuksesta vähän piristymään tän sairaalakeikan jälkeen. Mä menin vaan vahingossa paljastamaan, mille päivälle on liput ja eksä hommasi itsensä sinne. Sanoin että ei tulisi sinne, mutta kuulemma tulee, ja saa kuulemma risteillä mun kanssa samassa laivassa jos haluaa.

Risteilyn jälkeen luultavasti sanon, että eksä oli siellä. Ja että juttelin hänen kanssaan. Sen aikana muutenkin luulen että saan tolkkua että mitä tästä pitäisi ajatella. Miehelle en mee mitään ajatuksiani tunnustamaan ja silleen häntä loukkaamaan.

Melkosessa itsepetoksessa elät. Vai että vahingossa otit risteilyn puheeksi.

No, jos kyse on täysin vilpittömästä virkistysreissusta niin toki voit kertoa miehellesi että kuule kulta, mun eksä tulee samalle risteilylle koska se haluaa mut takas ja eiks oo ihanaa, tulee varmaan tosi virkistävä reissu ja saadaan ihanasti juteltua asiat selviksi!

Vahingossa silleen että tämä kaverini laittoi mun fb-profiiliin jotain reissusta tyyliin parin viikon päästä rentoudutaan Tukholmassa ja eksä kysyi siinä julkisesti koska lähden ja laski siitä laivayhtiön ja laittoi privaa että on varannut samaan laivaan paikan.

Mietin nyt että kerron kuitenkin koko jutun jo etukäteen miehelleni ja hän sa sitten päättää voinko mennä sinne risteilylle.

 

[ap]

Todella typerää ja edesvastuutonta tulella leikkimistä. Mä en usko yhtään, että eksäs luonne olis jotenkin parantunut ja jalostunut. Se on vaan huomannu sun heikkoutes, maksaa potut pottuina, leikkii ja panee aikansa ja sitten det är slut.

Sulla kuulostaa olevan oikea helmi miehenä, kannattaako rikkoa hyvää liittoa? Kusetat vaan itseäs, että menet viattomasti tapaamaan eksääsi, vaika samalla puhut värinöistä ja ties mistä.

Joko tää juttu on hevon sontaa tai sitten sulla vähän sirittää ja oot menossa tosi hölmöön suuntaan.

Muista, että vastuunkanto on aina edessä, jos törttöilee. Ja silloin ei eksän katseet ja sen aiheuttamat värinät paljon paina!

Mulla varmaan sirittää, mutta en vaan voi mitään että fyysinen vetovoima on niin suuri. Voin siis silleen että ei oo pakko ruveta mihinkään, mutten voi itseltäni kieltää, ettenkö edelleen jollain tasolla rakasta eksää ja halua olla hänen kanssaan. Vaikka hänen kanssaan ei ollutkaan mitään onnellista olla ekalla kerrallakaan.

Mieheni on hyvä mies, ei mikään enkeli tai "täydellinen" hänkään, kuten en minäkään. Mutta nyt kun katson häntä tuossa tytön kanssa niin hirvittää miten voin edes ajatella tekeväni mitään loukkaavaa hänelle. Hän ei oo ansainnut mitään huonoa.

Mieheni on komea mies, erittäin vastuuntuntoinen, tykkää viettää aikaa perheensä ja lapsensa kanssa (oli mm. puoli vuotta isyyslomalla koska mä sain hyvän oman alan projektityön), avoin, hellä, hyvä isä, on meilläkin kipinää, hyvää seksiä, järkevä ihminen. Mutta vaikka rakastan häntäkin, ei mulla koskaan oo ollut ihan samanlaista hullua intohimoa häneen kuin eksään. Se mitä tunnen kun katson häntä, on lempeämpää rakkautta, kumppanuutta.

Lastani rakastan enemmän kuin ketään, kuolisin hänen puolestaan. Ei mulla oo oikeutta sössiä hänenkään elämää.

 

[ap]

En sanonut mutta voin joskus sanoa kun tämä on ohi. Kutsuin meille siksi, että näkisi konkreettisesti että olen perheenäiti, mulla on lapsi ja lapsella meillä huone, ja että elämäni on tosiaan muuttunut.

....

Sanoin että vaikeaa sanoa tarkkaan, kun ei oo oikein nähty enkä silleen tiedä hänen elämästään nykyään kovin paljoa, mutta kyllä mä häntä aikanaan rakastin. Ja muistan että oon rakastanut häntä. Mutta että kuten hän varmaan itsekin muistaa, en ollut onnellinen eksän kanssa. En tiedä aavistaako jotain.

Vai että niin. Kutsuit kylään että näkee että oot perheenäiti, lähdet risteilylle koska haluat jutella asiat selviksi... mitäs seuraavaksi? Lähdette hotelliin että voit konkreettisesti näyttää että oot nainen?

Jos pystyt kertoon miehelles tosta kyläreissusta ja risteilystä, oot ihan puhtain jauhoin liikenteessä. Jos et voi, niin mietipä itsekin mikset voi. Ja mikäs on se hetki kun "tämä on ohi" ja voit olla taas miehelles rehellinen? Se kun oot käyny risteilyllä koittamassa vielä sitä kipinää ja eksäs on saanu kostettua pettämisen?

Heh, hän on kyllä nähnyt mut alasti silloin kun oltiin yhdessä joten naiseutta ei tarvi todistaa. Itse asiassa mulla hirvittää vähän ajatus että eksä näkisi mut alasti koska olen tällä välillä kumminkin synnyttänyt ja en tietenkään ihan sama kuin ennen vaikka olen samassa painossa kuin ennen lasta.

Se hetki kun "tämä on ohi" on mun mielessä se hetki kun olen saanut karistettua tuon eksän mielestäni kokonaan... ja pääni selväksi. Tai sitten tehnyt päätöksen että haluan hänet kuitenkin. Mutta haluan päästä eroon tuosta vetovoimasta ja ajatella tätä eksää kuin joitain muitakin, ilman sen kummempaa intohimoa.

 

[ap]

Mutta on hän siis ollut täällä meilläkin pari kertaa nyt tässä kun oon ollut saikulla, ja en vetänyt väkisin vaatteitaan pois .

Sillon kun sain selville että puoliso petti, kamalimmalta tuntu että hän oli tuonu sitä tyyppiä meille kotiin, ja vielä lasten läsnäollessa. Mun kotiin, meidän yhteiseen kotiin, meidän yhteisten lasten läsnäollessa.

Siis korostan että olin täällä yksin, lapsi on aloittanut päiväkodissa vähän aikaa sitten ja mä saikulla.

 

[ap]

Ap, vaikutat erittäin lapselliselta. Minkä ikäinen olet?

Kolmekymppinen, se on jo jossain viestissä.

 

[Lasten asialla]

Ihan sama mitä muuten teet, mutta lapsesi elämää et pilaa!

 

[ap]

Mietin tässä ja päätin että pakko tää on kertoa ja yrittää niitä tunteita hillitä. Haluan jatkaa mieheni kanssa. En tehdä mitään pahaa.

Sanoin äsken miehelle, että haluan jutella rauhassa, kun tyttö nukkuu. Mies kysyi että mistä, sanoin että x:stä (eli eksän nimen). Mies meni ihan vaikeaksi, katsoi mua tosi kummasti suoraan silmiin. Sanoin vaan äkkiä, että älä luule mitään, ei oo mitään kauheaa kerrottavaa.

Aion siis kertoa että eksä aikoo tulla samaan laivaan ja yrittää varmaan jotain. Ja että kävi täälläkin sen sairaalakeikan jälkeen. Mies saa sitten päättää, jos mä en mee sille risteilylle. Jos on ok mennä niin tosiaan vaan juttelen.

 

[Saraldo]

Hyvä, että sä otat asian esille miehesi kanssa! Muuten tuo sun käytöksesi olisi sellaista selän takana vehtaamista ja taas kannattaa miettiä, mitä tykkäis, jos se oma mies tekisi niin. Ja tosiaan mä suosittelen katkaisemaan kaikki yhteydet. Se tekee ensi alkuun kipeää, mutta jonkin ajan kuluttua tulee helpotus. Eipähän tarvitse sitten enää miettiä, että mitä jos...

Älä myöskään anna exälle minkäänlaista kuvaa siitä, että olisit kiinnostunut (vaikeaa, tiedän...). Mun ja exän välit alkoi viilentyä siinä kohtaa, kun kerroin olevani raskaana. Naimisiinmenokaan ei kuulemma olisi niin paljon haitannut, mutta lapsi.... Tuosta sun miehen rekatiosta päätellen hän on varmaan miettinyt vähän samoja juttuja kuin munkin mieheni. Ja jos nyt olisin sä, niin ihan vaan mieheni takia voisin siirtää lähtöä tai sitten valehdella exälle joku toinen lähtöaika. Ihan vaan senkin takia, jotta hän näkisi, että muhun voi luottaa. Jos nyt kuitenkin päädytte samalle laivalle, velvoitat ystäväsi partioimaan vierelläsi koko ajan. Maksa sille vaikka .

Mennyt on tosiaan mennyttä. Siihen on syynsä, miksei exäsi ole sinun lapsesi isä ja mikset ole enää hänen kanssaan. Mutta muistoja saa ja pitääkin olla. Kukaan ei vie sulta pois niitä kauniita muistoja, joita hankit hänen kanssaan. Mutta yksi pienikin töppi voi viedä sulta tulevaisuuden.

 

[ap]

Hyvä, että sä otat asian esille miehesi kanssa! Muuten tuo sun käytöksesi olisi sellaista selän takana vehtaamista ja taas kannattaa miettiä, mitä tykkäis, jos se oma mies tekisi niin. Ja tosiaan mä suosittelen katkaisemaan kaikki yhteydet. Se tekee ensi alkuun kipeää, mutta jonkin ajan kuluttua tulee helpotus. Eipähän tarvitse sitten enää miettiä, että mitä jos...

Älä myöskään anna exälle minkäänlaista kuvaa siitä, että olisit kiinnostunut (vaikeaa, tiedän...). Mun ja exän välit alkoi viilentyä siinä kohtaa, kun kerroin olevani raskaana. Naimisiinmenokaan ei kuulemma olisi niin paljon haitannut, mutta lapsi.... Tuosta sun miehen rekatiosta päätellen hän on varmaan miettinyt vähän samoja juttuja kuin munkin mieheni. Ja jos nyt olisin sä, niin ihan vaan mieheni takia voisin siirtää lähtöä tai sitten valehdella exälle joku toinen lähtöaika. Ihan vaan senkin takia, jotta hän näkisi, että muhun voi luottaa. Jos nyt kuitenkin päädytte samalle laivalle, velvoitat ystäväsi partioimaan vierelläsi koko ajan. Maksa sille vaikka .

Mennyt on tosiaan mennyttä. Siihen on syynsä, miksei exäsi ole sinun lapsesi isä ja mikset ole enää hänen kanssaan. Mutta muistoja saa ja pitääkin olla. Kukaan ei vie sulta pois niitä kauniita muistoja, joita hankit hänen kanssaan. Mutta yksi pienikin töppi voi viedä sulta tulevaisuuden.

Mä näen eksää väkisin joskus, kun meillä on yhteisiä ystäviä. Mutta ehkä vaan kerran pari vuodessa, tai nyt kun olen äiti niin olen nähnyt niin. Ennen vähän useammin kun kävin enemmän juhlissa.

Jollain tasolla mietin ehkä loppuelämäni, mitä jos... Eniten sitä mitä jos lapsi jonka menetin olisikin syntynyt. Olisiko eksä siitä muuttanut suhtautumista muhun, avautunut? Olisimmeko vielä yhdessä? Olisinko onnellinen silloin? Olisiko meille tuo vetovoima kestänyt? Hän kumminkin halusi silloin naimisiin, vaikka halveksii avioliittoa omien sanojensa mukaan. Ei mullekaan tämä avioliitto ollut mikään "tavoite" mutta lapsen halusin.

Mietin että surinko sitä keskenmenoa tarpeeksi. Tai yhtään. Kun se tuli olin yhtäaikaa helpottunut ja surullinen. Helpottunut koska pelotti tulevaisuus ja surullinen koska kyllä mä äidiksi halusin. Siitä asiat vyöryivät nopeasti siihen pisteeseen että olin kesäkuussa 2005 baarissa yksin kun olin riidellyt eksän kanssa, nieleksin kyyneliä ja mieheni tuli mulle juttelemaan siellä. Mieheni sanoi myöhemmin että oli nähnyt mut usein siellä, eksän kanssakin ja ajatellut että haluaisi tutustua muhun. Eksä vaikutti kuulemma ilkeältä ihmiseltä. Ja että vaikutin niin surulliselta aina ja oli yllätys kun hän tutustui muhun, että olen perusluonteeltani kuitenkin niin iloinen ja nauran paljon.

Joskus mietin että takerruinko mieheeni kuin hukkuva viimeiseen korteen. Ajelehdinko vaan siihen kiinni, että pelastun. Rakastuinko vain siksi että mies rakastui niin avoimesti. Mutta kun muutama vuosi sen jälkeen menin naimisiin, en kyllä miettinyt eksää yhtään, vaan olin ihan luottavainen että tämä kantaa ja olemme yhdessä aina. Halusin perustaa perheen mieheni kanssa.

Mietin että mun tarvisi ehkä jutella vähän noista asioista jollekin. Mistä mä saisin keskusteluapua, mahdollisimman edullista? Varsinkin sen keskenmenon käsittelyyn, ja miten ne tapahtumat oikein menivät.

Luulen että mies on jollain tasolla tietoinen että eksällä on aina joku tuommoinen vaikutus muhun. Mutta toivon että luottaa kuitenkin. Eksälle ajattelin laittaa viestin että kerroin miehelle, että hän aikoo tulla samaan laivaan ja että selvästi virittelee jotain meidän välille. Hyvä idea tuo että narraisi eksälle että vaihdettiin laivaa ja päivää. Jos hänellä oli tarkoituksena vaan kostaa, niin voi olla että homma on siinä. Jos eksä on tosissaan, niin kyllä hän vielä yrittää.

 

[Saraldo]

Sä voit vaikka sinne Facebookiin pistää, että "voi vitsi kun ottaa päähän... laivamatka peruuntui, kaverille tuli sukujuhlat =( No, täytyy katsoa parin viikon päästä uudelleen!" Ja sitten katsot, miten se exä reagoi siihen. Sen jälkeen poistat koko hepun sun kavereistas, poistat puhelinnumeron puhelimen muistista... Jäät vaan sen varaan, että jos joskus sattumalta tapaat hänet jossain yhteisen kaverin juhlissa. Ja selität exälle, että näin on nyt parempi.

 

[Huom]

Voi ap, tiedän aika tarkalleen, miltä sinusta tuntuu. Hyvin samanlainen tarina kuin itselläni on. Oma ex asuu onneksi täsmälleen maapallon toisella puolella eli ei koskaan enää varmastikaan tavata.

 

[ap]

Tyttö nukahti jo noin 19.50.

Juttelin miehen kanssa. Mies sanoi, että pelkäsi että meillä on jo jotain menossa. Kuulemma näki heti kun puhuin eksästä sen sairaalan jälkeen, että mulla on jotain tunteita häntä kohtaan. Ja sanoi että arvasi jo silloin että eksä käy yrittämään, kun kerran kävi sairaalassakin. Ei tykännyt että eksä on käynyt meillä mutta ymmärsi selitykseni.

Olin jo vähän loukannut. Kysyi aika loukkaantuneena että haluanko oikeasti olla eksän kanssa ja onko hän vaan joku korvike. Koetin selvittää parhaani mukaan että halusin mennä kanssaan naimisiin ja perustaa perheen ja en yhtään kadu sitä. Ja että rakastan häntä, mutta jotkut asiat pyörii mielessä, varsinkin se keskenmeno. Ja että muistan ihan hyvin etten ollut eksän kanssa onnellinen.

Risteilystä mies sanoi että saan päättää itse haluanko mennä. Hän kuulemma luottaa että en petä, vaikka eksä olisikin siellä. Sanoin että jos kerron fb-statuksessa että päivä vaihtui, niin sitten se nähdään tuleeko eksä silti sinne muuten vaan (epäilen). Mun täytyy eka vaan kertoa kaverilleni ettei tuu mitään häslinkiä.

Mä myös puhuin että haluaisin jonkun viikonloppureissun ihan hänen kanssaan, vaikka kotimaan kylpylään, ihan sama minne, mutta kunhan ollaan kahdestaan edes yöksi päivä ja yö... Mies sanoi siitä että hyvä idea ja sanoi että pyytää anoppia lapsenvahdiksi (anoppini ja appeni asuu täällä, mun vanhemmat kauempana).

Että kyllä kai tää tästä. Nyt ei ainakaan oo mitään salattavaa. Täytyy vaan olla pää kylmänä. Eikä päästää eksää liian lähelle.

 

[Juu]

Mulla varmaan sirittää, mutta en vaan voi mitään että fyysinen vetovoima on niin suuri.

....

Lastani rakastan enemmän kuin ketään, kuolisin hänen puolestaan. Ei mulla oo oikeutta sössiä hänenkään elämää.

Koonti: sua panettaa ihan helvetisti, mutta et ääneen halua myöntää miks oot menossa laivalle, koska se kuulostas nololta pienen lapsen äidiltä tulevana.

 

[Juu]

Jollain tasolla mietin ehkä loppuelämäni, mitä jos... Eniten sitä mitä jos lapsi jonka menetin olisikin syntynyt. Olisiko eksä siitä muuttanut suhtautumista muhun, avautunut? Olisimmeko vielä yhdessä? Olisinko onnellinen silloin? Olisiko meille tuo vetovoima kestänyt?

Jos se lapsi olisi syntynyt ja oisit pysyny eksäs kaa, sun tytär ei ois koskaan syntynyt. Se ei taida kuulostaa mukavalta jossitteluvaihtoehdolta? Varmaan miestä vaihtaisit ja nykysestäs luopuisit mut luopuisitko tyttärestäs? Ehkä kaiken tarkotus oli että hän saa syntyä.

 

[ap]

Mulla varmaan sirittää, mutta en vaan voi mitään että fyysinen vetovoima on niin suuri.

....

Lastani rakastan enemmän kuin ketään, kuolisin hänen puolestaan. Ei mulla oo oikeutta sössiä hänenkään elämää.

Koonti: sua panettaa ihan helvetisti, mutta et ääneen halua myöntää miks oot menossa laivalle, koska se kuulostas nololta pienen lapsen äidiltä tulevana.

No ei ihan noinkaan. Eksäni fyysinen vetovoima on suuri, mutta en koe että koska olen äiti ei saisi panettaa. Jos käyn suhteeseen eksän kanssa, siitä voi tulla ero ja tyttöni elämä järkkyy siitä aika lailla.

 

[Niin]

Mulla varmaan sirittää, mutta en vaan voi mitään että fyysinen vetovoima on niin suuri.

....

Lastani rakastan enemmän kuin ketään, kuolisin hänen puolestaan. Ei mulla oo oikeutta sössiä hänenkään elämää.

Koonti: sua panettaa ihan helvetisti, mutta et ääneen halua myöntää miks oot menossa laivalle, koska se kuulostas nololta pienen lapsen äidiltä tulevana.

No ei ihan noinkaan. Eksäni fyysinen vetovoima on suuri, mutta en koe että koska olen äiti ei saisi panettaa. Jos käyn suhteeseen eksän kanssa, siitä voi tulla ero ja tyttöni elämä järkkyy siitä aika lailla.

Totta kai äitiä saa panettaa siinä missä isääkin. Se on tietty surku ettei tässä tapauksessa se oo iskä joka äitiä panettaa. Mutta kunhan silti tiedostat että leikitellessas sun tyttären perheellä se syy on se että äiskää panettaa, vaikka kuinka koitat kaivertaa asiaa kauniimmaksi puhumalla "fyysisestä vetovoimasta, kipinästä ja ihanista muistoista rakasteluista" tms.

Kumpi sua ohjaa, äidinvaistot vaiko himo. Siinäpä sitä. Onhan se eksä varmaan komee ja seksikäs ja hyvä sängyssä, en mä sitä kiellä. Mut onko se sen arvosta?

 

[Saraldo]

Tyttö nukahti jo noin 19.50.

Juttelin miehen kanssa. Mies sanoi, että pelkäsi että meillä on jo jotain menossa. Kuulemma näki heti kun puhuin eksästä sen sairaalan jälkeen, että mulla on jotain tunteita häntä kohtaan. Ja sanoi että arvasi jo silloin että eksä käy yrittämään, kun kerran kävi sairaalassakin. Ei tykännyt että eksä on käynyt meillä mutta ymmärsi selitykseni.

Olin jo vähän loukannut. Kysyi aika loukkaantuneena että haluanko oikeasti olla eksän kanssa ja onko hän vaan joku korvike. Koetin selvittää parhaani mukaan että halusin mennä kanssaan naimisiin ja perustaa perheen ja en yhtään kadu sitä. Ja että rakastan häntä, mutta jotkut asiat pyörii mielessä, varsinkin se keskenmeno. Ja että muistan ihan hyvin etten ollut eksän kanssa onnellinen.

Risteilystä mies sanoi että saan päättää itse haluanko mennä. Hän kuulemma luottaa että en petä, vaikka eksä olisikin siellä. Sanoin että jos kerron fb-statuksessa että päivä vaihtui, niin sitten se nähdään tuleeko eksä silti sinne muuten vaan (epäilen). Mun täytyy eka vaan kertoa kaverilleni ettei tuu mitään häslinkiä.

Mä myös puhuin että haluaisin jonkun viikonloppureissun ihan hänen kanssaan, vaikka kotimaan kylpylään, ihan sama minne, mutta kunhan ollaan kahdestaan edes yöksi päivä ja yö... Mies sanoi siitä että hyvä idea ja sanoi että pyytää anoppia lapsenvahdiksi (anoppini ja appeni asuu täällä, mun vanhemmat kauempana).

Että kyllä kai tää tästä. Nyt ei ainakaan oo mitään salattavaa. Täytyy vaan olla pää kylmänä. Eikä päästää eksää liian lähelle.

:flower: :hug: :heart:

Hienosti hoidettu! Eikö tullut itselleenkin parempi olo, kun voit puhua miehesi kanssa tästä ihan avoimesti?

 

[ap]

Jollain tasolla mietin ehkä loppuelämäni, mitä jos... Eniten sitä mitä jos lapsi jonka menetin olisikin syntynyt. Olisiko eksä siitä muuttanut suhtautumista muhun, avautunut? Olisimmeko vielä yhdessä? Olisinko onnellinen silloin? Olisiko meille tuo vetovoima kestänyt?

Jos se lapsi olisi syntynyt ja oisit pysyny eksäs kaa, sun tytär ei ois koskaan syntynyt. Se ei taida kuulostaa mukavalta jossitteluvaihtoehdolta? Varmaan miestä vaihtaisit ja nykysestäs luopuisit mut luopuisitko tyttärestäs? Ehkä kaiken tarkotus oli että hän saa syntyä.

Niin, hän ei olisi syntynyt. Enkä nyt luopuisi hänestä tietenkään. Hän on tärkeintä mulle koko elämässäni.

Mutta mä en usko mihinkään kohtaloon silleen että mun oli tarkoitus erota eksästä sen takia että tämä ihana tyttö sai syntyä. Jos olisin jäänyt eksän kanssa yhteen ja se raskaus mikä meni kesken olisi jatkunut, mulla olisi joku muu lapsi, kohta 5-v tyttö tai poika, jota en nyt tunne yhtään, mutta uskon että rakastaisin häntäkin,jos hän olisi syntynyt. Hänellä olisi epävakaampoi isä mutta sama äiti kuin tällä olemassaolevalla tytölläni. En nytkään pelkää että en rakastaisi mahdollista joskus tulevaa sisarusta yhtä paljon kuin tätä esikoista.

Ne on mun käsityksessä ikään kuin rinnakkaistodellisuuksia, joista jatkoin tälle polulle jossa on tämä elämä, tämä lapsi ja perhe.

 

[ap]

Mulla varmaan sirittää, mutta en vaan voi mitään että fyysinen vetovoima on niin suuri.

....

Lastani rakastan enemmän kuin ketään, kuolisin hänen puolestaan. Ei mulla oo oikeutta sössiä hänenkään elämää.

Koonti: sua panettaa ihan helvetisti, mutta et ääneen halua myöntää miks oot menossa laivalle, koska se kuulostas nololta pienen lapsen äidiltä tulevana.

No ei ihan noinkaan. Eksäni fyysinen vetovoima on suuri, mutta en koe että koska olen äiti ei saisi panettaa. Jos käyn suhteeseen eksän kanssa, siitä voi tulla ero ja tyttöni elämä järkkyy siitä aika lailla.

Totta kai äitiä saa panettaa siinä missä isääkin. Se on tietty surku ettei tässä tapauksessa se oo iskä joka äitiä panettaa. Mutta kunhan silti tiedostat että leikitellessas sun tyttären perheellä se syy on se että äiskää panettaa, vaikka kuinka koitat kaivertaa asiaa kauniimmaksi puhumalla "fyysisestä vetovoimasta, kipinästä ja ihanista muistoista rakasteluista" tms.

Kumpi sua ohjaa, äidinvaistot vaiko himo. Siinäpä sitä. Onhan se eksä varmaan komee ja seksikäs ja hyvä sängyssä, en mä sitä kiellä. Mut onko se sen arvosta?

Ilmeisesti äidinvaistot, koska päätöksen tein tänään kun katselin noita kahta yhdessä. Tyttöäni onnellisena isin sylissä, isiä leikkimässä.

Se fyysinen vetovoima on enemmän kuin panettaa. Panettaa mulla tuo mun mieskin, mutta se vetovoima ja ikävä mitä koen eksää kohtaan on aika lähellä kipua. Iho muistaa mutta myös mieli, myös sen rakkauden. Miltä tuntuu maata hereillä vain siksi että toinen on siinä...

 

[ap]

:flower: :hug: :heart:

Hienosti hoidettu! Eikö tullut itselleenkin parempi olo, kun voit puhua miehesi kanssa tästä ihan avoimesti?

On se parempi, ja ehkä auttaa siihen että eksä tajuaa, että olen mieheni kanssa todellakin yhdessä muutenkin kuin korvikkeena hänelle. Kun meillä ei ole eksän kaa mitään yhteisiä salaisuuksia. Jos tiedät mitä tarkoitan.

 

[Saraldo]

:flower: :hug: :heart:

Hienosti hoidettu! Eikö tullut itselleenkin parempi olo, kun voit puhua miehesi kanssa tästä ihan avoimesti?

On se parempi, ja ehkä auttaa siihen että eksä tajuaa, että olen mieheni kanssa todellakin yhdessä muutenkin kuin korvikkeena hänelle. Kun meillä ei ole eksän kaa mitään yhteisiä salaisuuksia. Jos tiedät mitä tarkoitan.

Tiedän . Kyllä se siitä.... :hug: Nykyään mä näen exästä unia enää silloin, kun meillä on mennyt miehen kanssa sukset vähän pahemmin ristiin. Kyllä se sullakin helpottaa. Menneestä on aina vaikea päästää irti.

 

[juu]

Mee terapiaan. Sun puhumisen tarve on niin puuduttava, että ei tunnu, että ihan täysillä kävisit.