Ei se, että on tietyllä tavalla ajattelematon, tarkoita, että olisi paha ihminen. (tuossa oli varmasti pari välimerkkivirhettä) Ajattelematonkin voi olla kehityskelpoinen halutessaan.
Sitten taas lahjojen ostaminen; itsestäni tuntuisi väkinäiseltä, jos se toimisi vastavuoroisuusperiaatteella, mutta ymmärrän, että se on aika klassinen vaihtoehto. Jos toiselle moinen oikeasti vaikeaa niin mikäpä estää pitämässä keittiössä yhteistä kalenteria, johon merkkipäivät on merkattu ja voipa seinäkalenterin taskussa pitää vaikka listaa toivomistaan lahjoista tms. Tietty se on hyvä paikka suuttua, kun lahjominen ei ollut spontaania, mutta oikeasti on mietittävä onko täydellisiä ihmisiä olemassa ja oisko tää sen sorttinen puute ihmisessä että sen kanssa vois elääkin?
Aamen!