En saa varmaan ikinä vakituista työpaikkaa

[epäilenpä...]

Sitä ainakin pahasti pelkään. Sillä miten ihmeessä tällainen kohta nelikymppinen sekalaisista pätkätöistä ja työttömyyskausista toiseen kulkenut ihminen pystyy ikinä kilpailemaan työmarkkinoilla, kun tarjolla on myös ihmisiä, joilla on taustaallaan virheetön ja keskeytyksetön työhistoria.

Kannattaako tässä edes hakea töitä enää, on asia, mitä kovasti ihmettelen, sillä kaiken järjen mukaan se on toivotonta, enkä enää halua joutua johonkin uuteen työpätkään, mikä ei kuitenkaan johda mihinkään pysyvämpään työllistymiseen

 

["tiitu"]

Opettele nauttimaan siitä vaihtelusta, minkä uudet työpaikat tuovat.

Toisaalta voisi sanoa sen, että ei työnantajia kiinnosta se, miten vähäinen tai hajanainen työhistoriasi on vaan se, miten hyvä työntekijä olet. Oman hyvyytensä työntekijänä voi osoittaa muutenkin kuin omaa työhistoriaansa esittelemällä.

 

["iloinen"]

Kannattaa vain opetella elämään ilman työtä ja oppia asennoitumaan elämään niin, että työ (tai raha) ei ole sen tarkoitus ja että onnen ja mielenrauhan voi saavuttaa ilmankin. Töitä riittää jatkossa yhä pienemmälle porukalle.
Työsuhteisiin ja työaikoihin tulee vääjäämättä radikaali muutos, mutta tuskin meidän elinaikanamme.

 

[Mollymook]

Ammatti edesauttaisi asiaa.

 

[Laama]

No meille nuoriemmillekkin on tehty selväksi että on suurinpiirtein lottovoiton arvoinen asia, jos saamme ikinä elämässämme vakituisen työpaikan.

Ehkä tuon hokeminen jostain teini-iästä lähtien on vähän laskenut kunnianhimoisuutta, mutta toisaalta saanut arvostamaan erilaisten pätkä- ja kausitöiden tuomaa vaihtelua elämään, enkä enää tiedä haluaisinko edes tehdä vuosikymmenten uraa samassa paikassa kuten vanhempani. Tyydyn vähään mutta olempahan tyytyväinen.

 

[Niih]

On joitain ihmisiä jotka ajauduttuaan pätkätyöläisyyteen myös pysyvät siellä. Johtumatta heistä itsestään tai nimenomaan heistä johtuen...