En sano

[rakastan sinua]

Miksi minun on niin vaikea sanoa ""rakastan sinua""? En ole ikinä osannut käyttää noita sanoja, vaikka olenkin rakastanut, niin kuin parhaillaankin. Muuten olen suorapuheinen, kehun miestäni ja puhun avoimesti tunteistani jne. En siis ole mitenkään sisäänpäin kääntynyt tai muuten ""puhetaidoton"". Jotenkin vain aina nämä sanat takertuvat kurkkuuni kun sellainen hetki tulee.

Mieheni on sanonut muutaman kerran rakastavansa minua ja vastaan että ""niin minäkin sinua"". En erityisesti kaipaakaan häneltä noita sanoja. Kotonani ei ole aikoinaan myöskään käytetty noita ""maagisia"" sanoja, vaikka henki kotona onkin ollutkin rakastava.

Olen aivan täysin rakastunut mieheeni, mutta aina kun ajattelen kuinka paljon häntä rakastan, sanat jäävät tulematta. Halaan ja olen lähellä ja näytän muuten, että välitän ja rakastan. Hänellä ei voi olla epäilystä ettenkö rakastaisi häntä yli kaiken. Suhteemme on muuten lämmin, läheinen ja rakkauden täyteinen. Onko noilla sanoilla mielestänne suurta merkitystä? Pitäisikö varta vasten ""opetella"" sanomaan rakastan sinua???

 

[riippuu]

Se riippuu henkilöstä; itse ahdistuisin, jos EN kuulisi noita sanoja puolisoltani joka päivä. Kyllähän sitä haluaa kuulla olevansa rakastettu. Se on meidän tyylimme. Mitä luulet, kaipaako miehesi noita sanoja?

 

[en minäkään]

En minäkään sano, vaikka mieheni sanoo useinkin rakastavansa minua. Aina en edes vastaa että minäkin sinua.. Minä en kaipaisi myöskään noita sanoja toiselta.. Teot ovat tärkeämpiä.