En taas tiedä mikä miulla on,paha mieli..*turhis*

[IhanaValo]

Esikoinen on viimestä päivää eskarissa ja lapset halus askarrella tädeille kaulakorut. Tuossa niitä laittelin valmiiks kun aloin aattelemaan ja tulikin kovin paha mieli kun tosiaan esikoinen on syksyllä jo koululainen, huolettaa miten koulussa tulee menemään kun tytöllä on adhd/add, pienluokkapaikan tosin sai ja kyydityskin kaiketi järjestyy...mutta ettei se enää olekaan äidin pieni enkä pysty mitenkään vahtimaan että kaikki menee siellä hyvin. Itkettää vaan, taitaa isä saada lasten hakemisen tänään hoitaa. Jo kun mietin miten ne eskari tädit on jaksaneet ja hoitaneet meijän asioita, tytön asioita..ne on olleet niin suurena apuna.

Onko tää ihan normaalia? Kun huolettaa ja surettaa..
Eilen kevätjuhlassa sain itteni pidettyä koossa mut nyt sitten repes.

 

["Ihana"]

Huolesi on tavallinen. Tottakai sitä miettii kuinka koulu alkaa sujumaan, hyvin varmasti. Ja vaikka lapsellesi on ADHD, ei tarkoita ettei hän pärjäisi. Hänestä kasvaa vastuun ottava aikuinen kun antaavastuuta ja silti katsooperään. Ilman kipuilua kukaan ei ole kasvanut. Iloa kesän alkuun

 

[IhanaValo]

Oot varmasti oikeassa, eräs hoitajakin sanoi että on varmasti tytölle hyäksikin että pääsee uuteen ympäristöön ja oppimaan uusia juttuja. Ottamaan sitä vastuuta ja innoissan tyttö olikin kun käytiin kouluun tutustumassa.
Taitaa olla miulla se suurin ongelma tän asian kanssa.

 

["vieras"]

On normaalia, mutta todennäköisesti huolesi on turha ja lapsi tulee pärjäämään oikein hyvin

 

[Minni:)]

Kyllähän se huoli lapsista on normaalia. Tietysti jos surettaa ja huolettaa pitkän aikaa yhtäjaksoisesti niin että se alkaa vaikuttaa elämään niin sitten ehkä ainakin jonkinlainen terapia voisi olla varteenotettava vaihtoehto.

Mä olen nykyään kauhean herkkis. Liikutun lähes kaikesta ja nykyään enemmän kaikesta positiivisesta. Siis ennen liikutuin herkästi surullisista ja koskettavista jutuista, mut nyt vaik vaan lapsen hymy saa liikuttumaan.

Eilen rupesin kelailemaan et voi miten kurjaa sit joskus, kun pojalla alkaa olla tyttöystäviä ja kiinnyn niihin ja sit ne erookin ja en sitten niitä miniäehdokkaita enää näe. Todella ajankohtaista kun poika on 3v.

Joskus on hyvä antaa itsensä itkeä. :hug:

 

[IhanaValo]

No herkkä oon muutenkin mut en ees muista millon olis ollu viimeks tämmönen olo
Jotenkin vaan iski tajuntaan että viimestä eskaripäivää viedään ja syksyllä sit kouluun meno.

 

[kdkj]

Mulla oli ihan samanlainen olo silloin, kun esikoinen aloitti eskarin. Tuntui siltä tosiaan, että sinne se nyt menee ja mä jään kyydistä.. Mun lapsella ei tosin ole mitään erityistarpeita, mutta luulisin, että tämä huoli tuossa vaiheessa koskettaa suurta osaa äideistä.

Kyllä se siitä sitten ohi menee ja hetken päästä on jo hirmu ylpeä siitä, miten hienosti ja itsenäisesti lapsi osaakaan jo toimia Tsemppiä ja hyvää kesää!

 

[kdkj]

Siis sorry, aloitti koulun tietenkin

 

[IhanaValo]

Kiitos kaikille, helpottaa kuulla että on normaalia