Paha mieli taas kerran...*turhis*

[turha?!]

Tuntuu et vois purskahtaa itkuun hetkenä minä hyvänsä... ystävistä tai kavereista ei kuulu mitään, ei sähköpostilla, ei puhelimella, ei heitä myöskään näy...
toinen mikä tekee pahan mielen on se kun yrittää puhua omien nuorten kanssa, olla kiinnostunut heidän jutuistaan , niin sanotaan vaan että emmä nyt jaksa alkaa selittää, kertoo....mutta isälle kerrotaan aina kaikki. Jos sitten on jotakin erikoista, ja mä oon äimän käkenä niin sanotaan että oonhan mä siitä sanonu. joo on ehkä sanonu - isälleen ei mulle. eikä toi isä sitten muista/ viiti kertoa asioita mulle asti kun varmaan olettaa tyttöjen/pojan kertoneen mulle itte.
ja vielä se, että isälle kerrotaan ihan eri äänellä ja ilmeellä, mulle kun kerrotaan asioita niin se on aina niin vaikeen kuulosta ja äkäsen kuulosta, että tulee paha mieli jo senkin takia.
taidan olla tosi paha ja vaikee äiti. turha äiti , turha ihminen, turha ystävä.
turha aloitus... nyt on mentävä itkemään vaikka saunaan piiloon ettei vaan kukaan nää

 

[fanta]

Hei, teinit osaavat olla armottomia, usein ymmärtämättömyyttään. *koittaa lohduttaa* Eikä ole yhtään turha aloitus, on ihan hyvä muistaa pikkulapsivaiheessa eläviä äitejä, että toisenlaisetkin ajat voivat vielä olla edessä =) Mutta teille toivottelen mukavampia aikoja.

 

[r u u s a]

Etkä ole turha. *halaa*

Tee huomenna jotain kivaa ihan yksin!
Kävele vaikka ostamaan itsellesi jäätelötötterö.

 

[Valaja]

Tsemppiä. Sää kuitenki yrität. Se on hienoa. Teinit on teinejä.

 

[hiuko]

Halihali... meillä vasta pikkuväkeä, mutta kyllä sen on saanut jo vauva-aikojen jälkeen huomata, että äiti se on aina paras pehmustettu seinä, jonka oletetaan kestävän kaiken. Voimia!

 

[ap]

en sitte kerenny lähtee sinne piiloon itkemään, joten sama vaikka oonki tässä koneella. kyyneleet valuu...
en mä pääse täältä edes jäätelöä ostamaan kävelyllä on sen verta pitkästi lähimpään paikkaan mistä saa jätskiä. mutta joo ehkä voisin käydä kävelyllä muuten. kiitos haleista...

 

[teinilapsien äiti]

Tuo on aika tuttua. Joskus tulee aikoja, että tuntuu kuin kaikki olisivat unohtaneet olemassa olon. Varsinkin teini-ikäisten kanssa eläminen on joskus rasite, vaikkakin se kuuluu asiaan. Äidille kun voi sanoa päin näköä asioita joita isälle ei sanottaisi millään. Äidin elämä on joskus julmaa ja se välillä itkettää. Mutta loppujen lopuksi, ilman äitiä ei tultaisi toimeen.

 

[Piika-äiti]

Teinit ovat. Meidän teiniosasto tuli juuri kotiin ja sitten väki hävisi yläkertaan soittamaan ja "huilaamaan huomista varten, kun kotona pitää tehdä töitä ilman palkkaa".

 

[Churri]

Voi ei :hug:
Tajusin et mun omalla isällä tuntui ehkä samanlaiselta, jos otti asian niin.. Äidille kyllä kerrottiin asiat lapsuudenkodissa.

 

[ap]

mietin sitäkin että sotkeudunko mä liikaakin ja hössötänkö heidän takiaan. tavallisia hyviä nuoria kaikki ovat... mutta kun oma äiti ei koskaan tuntunut olevan ns. läsnä vaikka kotiäiti olikin. toisaalta historiassa (meidän perheen) on tapahtumia, jotka on saanu aikaan sen että jokainen lapsi on tärkeä ja kallis ja rakas ,enkä kestäisi jos heille jollekin vielä sattuu jotakin tai sairastuvat vakavasti... ja herkkä luonne kun on niin tämä siitä on seurauksena.
välillä tiedostan itsekin hössöttämiseni ja nuoret luultavasti välillä suorastaan häpeävät minua ja sekin tuntuu taas pahalta. en ole ns. curling-äiti vaan haluan olla perillä asioista jotka vaikuttavat nuorieni elämään. ehkä mun vaan pitäis yrittää itse rauhoittua ja luottaa nuoriini, sillä he ovat luottamuksen arvoisia, sen he ovat osoittaneet monta kertaa. minä vaan oon tämmönen

 

[mustikkatassu]

hei, sähän kerrot kuin meidän elämästä :/ tommosta se on päivästä toiseen täälläkin :xmas:

 

[fanta]

mietin sitäkin että sotkeudunko mä liikaakin ja hössötänkö heidän takiaan. tavallisia hyviä nuoria kaikki ovat... mutta kun oma äiti ei koskaan tuntunut olevan ns. läsnä vaikka kotiäiti olikin. toisaalta historiassa (meidän perheen) on tapahtumia, jotka on saanu aikaan sen että jokainen lapsi on tärkeä ja kallis ja rakas ,enkä kestäisi jos heille jollekin vielä sattuu jotakin tai sairastuvat vakavasti... ja herkkä luonne kun on niin tämä siitä on seurauksena.
välillä tiedostan itsekin hössöttämiseni ja nuoret luultavasti välillä suorastaan häpeävät minua ja sekin tuntuu taas pahalta. en ole ns. curling-äiti vaan haluan olla perillä asioista jotka vaikuttavat nuorieni elämään. ehkä mun vaan pitäis yrittää itse rauhoittua ja luottaa nuoriini, sillä he ovat luottamuksen arvoisia, sen he ovat osoittaneet monta kertaa. minä vaan oon tämmönen

Hyvin sinä tunnut siellä sinnittelevän, nuoret ovat niin kaikentietäviä tuossa vaiheessa. Odotapa kun menee jokunen aika, niin saat varmaan kuulla jokaiselta lapseltasi pahoittelut siitä, miten ovat sinua kohtaan käyttäytyneet, se vain ottaa aikansa, eikä tietenkään kovin paljon lohduta juuri nyt. Mutta silti, äiti on äiti, vaikka välillä olo olisi kuin tiskirätillä. :flower:

 

[ap]

mietin sitäkin että sotkeudunko mä liikaakin ja hössötänkö heidän takiaan. tavallisia hyviä nuoria kaikki ovat... mutta kun oma äiti ei koskaan tuntunut olevan ns. läsnä vaikka kotiäiti olikin. toisaalta historiassa (meidän perheen) on tapahtumia, jotka on saanu aikaan sen että jokainen lapsi on tärkeä ja kallis ja rakas ,enkä kestäisi jos heille jollekin vielä sattuu jotakin tai sairastuvat vakavasti... ja herkkä luonne kun on niin tämä siitä on seurauksena.
välillä tiedostan itsekin hössöttämiseni ja nuoret luultavasti välillä suorastaan häpeävät minua ja sekin tuntuu taas pahalta. en ole ns. curling-äiti vaan haluan olla perillä asioista jotka vaikuttavat nuorieni elämään. ehkä mun vaan pitäis yrittää itse rauhoittua ja luottaa nuoriini, sillä he ovat luottamuksen arvoisia, sen he ovat osoittaneet monta kertaa. minä vaan oon tämmönen

Hyvin sinä tunnut siellä sinnittelevän, nuoret ovat niin kaikentietäviä tuossa vaiheessa. Odotapa kun menee jokunen aika, niin saat varmaan kuulla jokaiselta lapseltasi pahoittelut siitä, miten ovat sinua kohtaan käyttäytyneet, se vain ottaa aikansa, eikä tietenkään kovin paljon lohduta juuri nyt. Mutta silti, äiti on äiti, vaikka välillä olo olisi kuin tiskirätillä. :flower:

Kiitos sulle ja muille kannustajille. Kyllä tää varmaan taas tästä, on vaan varmaan itellä normaalia huonompi päivä, kun kaikki tuntuu purkautuvan itkuna ulos.

 

[fanta]

Kiitos sulle ja muille kannustajille. Kyllä tää varmaan taas tästä, on vaan varmaan itellä normaalia huonompi päivä, kun kaikki tuntuu purkautuvan itkuna ulos.

Pistä kengät jalkaan ja käy vähän haistelemassa kesäiltaa, saat raitista ilmaa =)

 

[vieras]

Tuntuu et vois purskahtaa itkuun hetkenä minä hyvänsä... ystävistä tai kavereista ei kuulu mitään, ei sähköpostilla, ei puhelimella, ei heitä myöskään näy...
toinen mikä tekee pahan mielen on se kun yrittää puhua omien nuorten kanssa, olla kiinnostunut heidän jutuistaan , niin sanotaan vaan että emmä nyt jaksa alkaa selittää, kertoo....mutta isälle kerrotaan aina kaikki. Jos sitten on jotakin erikoista, ja mä oon äimän käkenä niin sanotaan että oonhan mä siitä sanonu. joo on ehkä sanonu - isälleen ei mulle. eikä toi isä sitten muista/ viiti kertoa asioita mulle asti kun varmaan olettaa tyttöjen/pojan kertoneen mulle itte.
ja vielä se, että isälle kerrotaan ihan eri äänellä ja ilmeellä, mulle kun kerrotaan asioita niin se on aina niin vaikeen kuulosta ja äkäsen kuulosta, että tulee paha mieli jo senkin takia.
taidan olla tosi paha ja vaikee äiti. turha äiti , turha ihminen, turha ystävä.
turha aloitus... nyt on mentävä itkemään vaikka saunaan piiloon ettei vaan kukaan nää

Olin teininä äidille ihan samanlainen, tiuskin ja kiukuttelin, mutta isälle en kehdannut. Isän kanssa en ollut niin läheinen ja taas äidille oli helppo purkaa ärsytystä ja näyttää ne tunteet (ärtymyskin) kun taas isän läsnäollessa käytös oli asiallisempaa.

 

[ap]

Kiitos sulle ja muille kannustajille. Kyllä tää varmaan taas tästä, on vaan varmaan itellä normaalia huonompi päivä, kun kaikki tuntuu purkautuvan itkuna ulos.

Pistä kengät jalkaan ja käy vähän haistelemassa kesäiltaa, saat raitista ilmaa =)

Niinpä taidankin tehdä! Heippa ja kiitos vielä kerran kaikille !

 

[janeminttu]

Meillä äidin kanssa meni sukset ristiin teini-iässä. Helpotti vasta kun muutin omaan asuntoon 16v, sai otettua etäisyyttä. Veli taas oli paremmissa väleissä koko teini-iän. Meillä näkyi ettei 2 naista sopinut saman katon alle.