En taida enää hinkua tuon miehen kanssa naimisiin..

[ei halunu]

joo miehelle riitäis, mulle ei. naimisiin meno turvaa tulevaisuuen. kuoleman varalle,yms perintö asiat. vaikka oma mokansa sois. minun nimissä on 2 autoa,taloa, yms asiat. jos kuolisin jäis tyhjän päälle...

otin asian niin ettei halua minua, joten tällä hetkellä ihan sama mitä tekee. muuttais vaikka pois niin ei ärsyttäis näin paljoa. "nolasin" itteni kysymällä naimisiin menosta.

 

[jaiks]

Mä uhkasin erolla :ashamed: Siinä tilanteessa pitää tietysti olla oikeasti valmis lähtemään. Sanoin, että tämä on mulle niin tärkeä asia, että jos mies ei halua mun kanssa naimisiin niin olen mielummin yksin. Avioliitto on minulle tärkeä statussymboli. Naimisiinmeno toi myös taloudellista turvaa (jos mies kuolee niin hänen vanhempansa eivät vie velkaista kämppää alta), leskeneläke puolin ja toisin.

Tulos: Mies pitää hääpäivää elämänsä onnellisimpana päivänä (siihen asti kunnes lapsi syntyi) ja ihmettelee miten hyvältä tuntuu olla naimisissa.

 

[M]

... miten niin moni nainen suostuu tollasiin suhteisiin. Tuntuu, että kerjäävät vaan tollasten luusereitten kanssa ongelmia, sen sijaan, että seisois omilla jaloilla. Kyllä jos ei ihan ekan amislökärin kanssa ala tehtaileen kersoja, sen oikeen löytää, jolloin kaikki on molemmille selvää. Ihan hävettää naisten puolesta ku suostuu nössöinä mihin vaan kohteluun, rahattomiin kaljamahoihin ja muuten vaan hissukkamiehiin, jotka ei saa sanaakaan ulos suustaan ilman pulloa. Näitä on niin valitettavan paljon!! Pitää olla kyl onnellinen omasta tilanteesta.

Ihme sitoutuskammoiset hihhulit helvettiin, ja naisille lisää munaa, että oppii pärjään yksinki. Ei se yksinäisyys kamalaa ole.

 

[minä]

Minusta nämä naimisiinmenoasiat pitäisi vääntää valmiiksi ennen kuin lapsia tehdään. Aika tylyä lapsia kohtaan, että ekana tehdään lapsia, ja sitten jos toinen ei haluakaan naimisiin, niin siitä tulee sellainen kuilu parisuhteeseen, että pitää jossain vaiheessa erota.

Minun mielestäni, jos on perheen perustanut, niin sen naimisiin menonkin pitäisi olla aika helppo homma. Enempihän se lapsien hankkiminen sitoo kuin papin aamen.

 

[ap]

... miten niin moni nainen suostuu tollasiin suhteisiin. Tuntuu, että kerjäävät vaan tollasten luusereitten kanssa ongelmia, sen sijaan, että seisois omilla jaloilla. Kyllä jos ei ihan ekan amislökärin kanssa ala tehtaileen kersoja, sen oikeen löytää, jolloin kaikki on molemmille selvää. Ihan hävettää naisten puolesta ku suostuu nössöinä mihin vaan kohteluun, rahattomiin kaljamahoihin ja muuten vaan hissukkamiehiin, jotka ei saa sanaakaan ulos suustaan ilman pulloa. Näitä on niin valitettavan paljon!! Pitää olla kyl onnellinen omasta tilanteesta.

Ihme sitoutuskammoiset hihhulit helvettiin, ja naisille lisää munaa, että oppii pärjään yksinki. Ei se yksinäisyys kamalaa ole.

Kiitos, tuossa oli sitä jotakin ! Taidan ottaa itteeni niskasta kiinni..

 

[-]

En ottaisi miestä, jolla ei ole perus-vihkisormukseen varaa.

No onhan tässä nyt tietty muitakin kuluja kun sormus..ja koska olen äitiyslomalla niin minun rahani aivan minimissä joten muutkin miehen maksettavana.

maistraattiin kahdestaan (todstajien kanssa) ei maksa kyllä kun sen sormuksen ja jos kahvit haluaa todistajille tarjota.

 

[ap]

En ottaisi miestä, jolla ei ole perus-vihkisormukseen varaa.

No onhan tässä nyt tietty muitakin kuluja kun sormus..ja koska olen äitiyslomalla niin minun rahani aivan minimissä joten muutkin miehen maksettavana.

maistraattiin kahdestaan (todstajien kanssa) ei maksa kyllä kun sen sormuksen ja jos kahvit haluaa todistajille tarjota.

Niinpä

 

[Wc Ankka]

En ottaisi miestä, jolla ei ole perus-vihkisormukseen varaa.

No onhan tässä nyt tietty muitakin kuluja kun sormus..ja koska olen äitiyslomalla niin minun rahani aivan minimissä joten muutkin miehen maksettavana.

maistraattiin kahdestaan (todstajien kanssa) ei maksa kyllä kun sen sormuksen ja jos kahvit haluaa todistajille tarjota.

Eikä niitä sormuksia ole pakko vaihtaa sielläkään

 

[jaiks]

Mun auttoi ymmärtämään miestä mun naispuolinen kaveri, jolla oli jo lapsi rakastamansa miehen kanssa. Mies oli halunnut jo vuosia naimisiin; nainen ei. Jotenkin hän pystyi selittämään minulle sen, että miksi ei. He muuten avioituivat kolmannen lapsen kastejuhlassa.

Meillä yksi syy oli se, että mies inhoaa olla keskipisteenä suurissa juhilssa. Siispä menimme maistraatissa naimisiin ja pidettiin bileet lähimmille ystäville. Lisäksi hän oli kotona nähnyt, että avioliitto on puolison nöyryyttämistä ja kaikinpuolin huono järjestele, josta ei pääse pois vaikka tilanne olisi miten huono.

 

[ei kaikki pääse]

Eilen (taas) puhuimme aiheesta ja ei näytä kiinnostusta löytyvän. Mä en edes haluisi mitään suuria häärientoja, vain vihkiminen maistraatissa ja sormuksenkaan ei tarvitse olla hääppönen. Naimisiin haluan koska rakastan häntä ja se olisi muutenkin ihan järkevää. Meillä kolme lasta. Eilen vetosi ettei hänellä rahaa ostaa sormuksia, no lupasin ostaa vaikka oman sormukseni (olisin hänenkin ostanut mutta rahatilanne äippälomalla aivan surkea). Mutta minun mieleni hänen kanssaa naimisiin menosta lopahti täysin, enkä aijo siitä enään puhua ellei hän ota itse asiaa esille. Sillä hän sanoi, että nii ei kai siinä naimisiin menossa mitään haittaakaan olisi koska hän ei ole mikään rikas eikä tarttis pelätä että haluisin vaan puolet omaisuudestaan. Siis me ollaan tunnettu kuusi vuotta, millasena se mua oikein pitää!!! En todellakaan ole mikään omaisuuden kyttääjä (ja oisinhan silloin ottanut rikkaamman miehenkin).

ai olisit ottanut rikkaamman miehen. no voihan sitä aina haaveila mutta ei kaikki akat kyllä ole minkään näköisiä niin taitaa se jäädä suurimalta osin haaveeksi mennä rikkaisiin naimisiin

 

[Klo]

Tuntuu että se naimisiin meno on se tärkein asia teille mitä väliä millainen mies on kunhan pääsee järjestämään prinsessa häät! Me sovittiin miehen kanssa että naimisiin ei mennä! Aivan turhaa rahan menoa sellainen! Ei mua ainakaan se sormus onnelliseksi tee vaan mies jota rakastaa!

 

[ap]

Eilen (taas) puhuimme aiheesta ja ei näytä kiinnostusta löytyvän. Mä en edes haluisi mitään suuria häärientoja, vain vihkiminen maistraatissa ja sormuksenkaan ei tarvitse olla hääppönen. Naimisiin haluan koska rakastan häntä ja se olisi muutenkin ihan järkevää. Meillä kolme lasta. Eilen vetosi ettei hänellä rahaa ostaa sormuksia, no lupasin ostaa vaikka oman sormukseni (olisin hänenkin ostanut mutta rahatilanne äippälomalla aivan surkea). Mutta minun mieleni hänen kanssaa naimisiin menosta lopahti täysin, enkä aijo siitä enään puhua ellei hän ota itse asiaa esille. Sillä hän sanoi, että nii ei kai siinä naimisiin menossa mitään haittaakaan olisi koska hän ei ole mikään rikas eikä tarttis pelätä että haluisin vaan puolet omaisuudestaan. Siis me ollaan tunnettu kuusi vuotta, millasena se mua oikein pitää!!! En todellakaan ole mikään omaisuuden kyttääjä (ja oisinhan silloin ottanut rikkaamman miehenkin).

ai olisit ottanut rikkaamman miehen. no voihan sitä aina haaveila mutta ei kaikki akat kyllä ole minkään näköisiä niin taitaa se jäädä suurimalta osin haaveeksi mennä rikkaisiin naimisiin

tarkoitin että olisin ottanut rikkaamman miehen vaikka sitten jonkun nyssykkäisen hirviön jos oisin vaan rahojen perään..miehessäni rakastuin häneen (silloiseen häneen, mikä ei ole sama kuin nykyään) kaikinpuolin, normi peruspalkkainen suomalainen mies. Eli en ole rahan perään vaan se miehen perään..ps ei ne komeet miehet ole aina rikkaita eikä köyhät rumia

 

[Jenis]

Mä uhkasin erolla :ashamed: Siinä tilanteessa pitää tietysti olla oikeasti valmis lähtemään. Sanoin, että tämä on mulle niin tärkeä asia, että jos mies ei halua mun kanssa naimisiin niin olen mielummin yksin. Avioliitto on minulle tärkeä statussymboli. Naimisiinmeno toi myös taloudellista turvaa (jos mies kuolee niin hänen vanhempansa eivät vie velkaista kämppää alta), leskeneläke puolin ja toisin.

Tulos: Mies pitää hääpäivää elämänsä onnellisimpana päivänä (siihen asti kunnes lapsi syntyi) ja ihmettelee miten hyvältä tuntuu olla naimisissa.

Siis miten ne vanhemmat teidän velkaisen kämpän veis? Avoliitossa(kin) kannattaa laittaa omaisuus molempien nimiin, niin sitä sun osuutta ei kukaan "vie".

 

[ap]

Tuntuu että se naimisiin meno on se tärkein asia teille mitä väliä millainen mies on kunhan pääsee järjestämään prinsessa häät! Me sovittiin miehen kanssa että naimisiin ei mennä! Aivan turhaa rahan menoa sellainen! Ei mua ainakaan se sormus onnelliseksi tee vaan mies jota rakastaa!

Kerroinkin haluavani naimisiin koska RAKASTAN miestäni sekä ihan käytännön syistä..en TODELLAKAAN minkään prinsessahäiden tai isojen timantttisormusten takia !!

 

[Marilii]

Näkymättömät "kahleet" ovat sitovimmat. Meillä oli tilanne aikoinaan toisin päin.

 

[jaiks]

Tuntuu että se naimisiin meno on se tärkein asia teille mitä väliä millainen mies on kunhan pääsee järjestämään prinsessa häät! Me sovittiin miehen kanssa että naimisiin ei mennä! Aivan turhaa rahan menoa sellainen! Ei mua ainakaan se sormus onnelliseksi tee vaan mies jota rakastaa!

Meidän naimisiinmenoon ei itseasiassa kulunut rahaa niin paljon, että sitä kannattaisi miettiä. Ei kyse ole siitä, että pitääkö edes sormusta. Kyse on julkisesta statuksesta, siitä, että minä huudan koko maailmalle, että "tässä on ihminen kenen kanssa minä haluan vanheta". Ja siitä, että jos jotain sattuu niin mieheni on minun lähiomaiseni.

 

[*]

Omalle miehelleni vaan tossa totesin (julkkisten liitoista), että monet saattaa olla sen 10 vuotta yhdessä (avoliitossa). Sit ne eroaa ja uuden kumppanin kanssa mennään heti naimisiin ja tehdään lapsia.

Miks ei voi sit aikasemmin erota, jos näyttää, että intressit ei kohtaa?

 

[Turbojurpo]

Olisi se aika metkaa, jos joku kosisi täällä. Laittaisi otsikoksi kosittavan nikin ja kosisi ensimmäisessä viestissä. Liittäisi mukaan jonkin tiedon, jonka vain he kaksi tietävät.

 

[jaiks]

Mä uhkasin erolla :ashamed: Siinä tilanteessa pitää tietysti olla oikeasti valmis lähtemään. Sanoin, että tämä on mulle niin tärkeä asia, että jos mies ei halua mun kanssa naimisiin niin olen mielummin yksin. Avioliitto on minulle tärkeä statussymboli. Naimisiinmeno toi myös taloudellista turvaa (jos mies kuolee niin hänen vanhempansa eivät vie velkaista kämppää alta), leskeneläke puolin ja toisin.

Tulos: Mies pitää hääpäivää elämänsä onnellisimpana päivänä (siihen asti kunnes lapsi syntyi) ja ihmettelee miten hyvältä tuntuu olla naimisissa.

Siis miten ne vanhemmat teidän velkaisen kämpän veis? Avoliitossa(kin) kannattaa laittaa omaisuus molempien nimiin, niin sitä sun osuutta ei kukaan "vie".

Siis tietysti kämppää oli osin maksettukin. Ja muutenkin yhdessä hankittua omaisuutta. Se vain, että laillisesti meidät olisi perinyt joku muu. Suurimalla osallahan on sellaiset vanhemmat, että jättäisivät avopuolisolle yhdessä kerätyn omaisuuden. Miehen vanhemmat ovat tapaus sinänsä. Satumme tuntemaan pariskunnan, jossa nainen muutti aikoinaan miehen ostamaan asuntoon. 10v yhdessöolon jälkeen mies kuoli yllättäin. Paperi oli aina pitänyt tehdä, mutta harvalla kolmikymppisellä niitä on tehtynä. No, yhteinen lapsi luonnollisesti peri isänsä. Mutta pienemmällä vaivalla käväisee maistraatissa ruokiksella kuin tekee papereita.

 

[Ephemera]

Tuntuu että se naimisiin meno on se tärkein asia teille mitä väliä millainen mies on kunhan pääsee järjestämään prinsessa häät! Me sovittiin miehen kanssa että naimisiin ei mennä! Aivan turhaa rahan menoa sellainen! Ei mua ainakaan se sormus onnelliseksi tee vaan mies jota rakastaa!

Meidän naimisiinmenoon ei itseasiassa kulunut rahaa niin paljon, että sitä kannattaisi miettiä. Ei kyse ole siitä, että pitääkö edes sormusta. Kyse on julkisesta statuksesta, siitä, että minä huudan koko maailmalle, että "tässä on ihminen kenen kanssa minä haluan vanheta". Ja siitä, että jos jotain sattuu niin mieheni on minun lähiomaiseni.

Ahaa. Nyt tajuan minäkin pointin miksi naimisiin

 

[Klo]

Tuntuu että se naimisiin meno on se tärkein asia teille mitä väliä millainen mies on kunhan pääsee järjestämään prinsessa häät! Me sovittiin miehen kanssa että naimisiin ei mennä! Aivan turhaa rahan menoa sellainen! Ei mua ainakaan se sormus onnelliseksi tee vaan mies jota rakastaa!

Meidän naimisiinmenoon ei itseasiassa kulunut rahaa niin paljon, että sitä kannattaisi miettiä. Ei kyse ole siitä, että pitääkö edes sormusta. Kyse on julkisesta statuksesta, siitä, että minä huudan koko maailmalle, että "tässä on ihminen kenen kanssa minä haluan vanheta". Ja siitä, että jos jotain sattuu niin mieheni on minun lähiomaiseni.

Niin että se status merkkaa eniten. Ei ne välttämättä paljon maksa ei mutta turhaa se mun mielestä silti on! Ja kyllä mä ton kanssa haluan vanheta ei mun tarvi sitä koko maailmalle kuuluttaa! Ja kyllä se on lähiomainen vaikka avo liitossa ollaankin!

 

[ru]

jotain erilaista Miten miehesi suhtautuisi, jos tekisitte ihan oman kaavan mukaan häät? Meillä esim näinkin "halvasti" (toki päivä oli molempien suurin unelma, isojä häitä ei haluttu), että mentiin silloin Vantaalla Hääyönä 18.9. naimisiin, ei maksanut mitään, mun puku oli vanha juhlamekko ja kengät kirpparilöytö, 1 e . Pari todistajaa, yö hotellissa, sormuskin olisi voinut olla vaikka joku halpis, tai vaikka kindermunasormus (heh, miksei , joku perintösormus jne. ainaki siksi aikaa kun on varaa ostaa se ihana rinkula. Ei nuo ulkoiset puitteet ole tärkeitä, tärkein on se sisältö.

 

[Turbojurpo]

Niin että se status merkkaa eniten. Ei ne välttämättä paljon maksa ei mutta turhaa se mun mielestä silti on! Ja kyllä mä ton kanssa haluan vanheta ei mun tarvi sitä koko maailmalle kuuluttaa! Ja kyllä se on lähiomainen vaikka avo liitossa ollaankin!

Avosuhteessa, tarkoittanet. Kuolemantapauksen sattuessa teillä kahdella ei lain edessä ollut mitään tekemistä toistenne kanssa, ellei mahdollinen testamentti muuta sano.

 

[jaiks]

Tuntuu että se naimisiin meno on se tärkein asia teille mitä väliä millainen mies on kunhan pääsee järjestämään prinsessa häät! Me sovittiin miehen kanssa että naimisiin ei mennä! Aivan turhaa rahan menoa sellainen! Ei mua ainakaan se sormus onnelliseksi tee vaan mies jota rakastaa!

Meidän naimisiinmenoon ei itseasiassa kulunut rahaa niin paljon, että sitä kannattaisi miettiä. Ei kyse ole siitä, että pitääkö edes sormusta. Kyse on julkisesta statuksesta, siitä, että minä huudan koko maailmalle, että "tässä on ihminen kenen kanssa minä haluan vanheta". Ja siitä, että jos jotain sattuu niin mieheni on minun lähiomaiseni.

Niin että se status merkkaa eniten. Ei ne välttämättä paljon maksa ei mutta turhaa se mun mielestä silti on! Ja kyllä mä ton kanssa haluan vanheta ei mun tarvi sitä koko maailmalle kuuluttaa! Ja kyllä se on lähiomainen vaikka avo liitossa ollaankin!

Siis hienoa, että olet onnellinen avoliitossa :heart:
Yhtään avoliittoa väheksymättä ihmetettää miksi naimisiinmenoa pidetään huonona juttuna.

Mutta ymmärtääkseni jos sinulle sattuu jotain niin miehesi ei ole lähin omaisesi lain edessä. Mun mielestä status ei ole mikään pikku juttu. Ihminen on sosiaalinen eläin. Miksi kampaan tukkani joka aamu? Ai, niin mulle oli myös erityisen tärkeää, että tulevien lasten kanssa on sama nimi. Senkin koen osaksi sosiaalista statusta. Ja mä en muuten ajattele pitkään avoliitossa olleista, että heidän suhde olisi jotenkin heikompi kuin naimisissaolevien. Minulle tämä vain oli tärkeä asia.

 

[Klo]

Tuntuu että se naimisiin meno on se tärkein asia teille mitä väliä millainen mies on kunhan pääsee järjestämään prinsessa häät! Me sovittiin miehen kanssa että naimisiin ei mennä! Aivan turhaa rahan menoa sellainen! Ei mua ainakaan se sormus onnelliseksi tee vaan mies jota rakastaa!

Meidän naimisiinmenoon ei itseasiassa kulunut rahaa niin paljon, että sitä kannattaisi miettiä. Ei kyse ole siitä, että pitääkö edes sormusta. Kyse on julkisesta statuksesta, siitä, että minä huudan koko maailmalle, että "tässä on ihminen kenen kanssa minä haluan vanheta". Ja siitä, että jos jotain sattuu niin mieheni on minun lähiomaiseni.

Niin että se status merkkaa eniten. Ei ne välttämättä paljon maksa ei mutta turhaa se mun mielestä silti on! Ja kyllä mä ton kanssa haluan vanheta ei mun tarvi sitä koko maailmalle kuuluttaa! Ja kyllä se on lähiomainen vaikka avo liitossa ollaankin!

Siis hienoa, että olet onnellinen avoliitossa :heart:
Yhtään avoliittoa väheksymättä ihmetettää miksi naimisiinmenoa pidetään huonona juttuna.

Mutta ymmärtääkseni jos sinulle sattuu jotain niin miehesi ei ole lähin omaisesi lain edessä. Mun mielestä status ei ole mikään pikku juttu. Ihminen on sosiaalinen eläin. Miksi kampaan tukkani joka aamu? Ai, niin mulle oli myös erityisen tärkeää, että tulevien lasten kanssa on sama nimi. Senkin koen osaksi sosiaalista statusta. Ja mä en muuten ajattele pitkään avoliitossa olleista, että heidän suhde olisi jotenkin heikompi kuin naimisissaolevien. Minulle tämä vain oli tärkeä asia.

Siksi on tehty testamentit ja talo,mökki ja auto on molempien nimissä puoliksi. Ja sukunimi oli valmiiksi sama on niin yleinen. En pidä naimisiin menoa huonona juttuna mutta en vaan näe tarvetta sille