En tiedä mitä ajatella

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Vuodatusta luvassa...

Mun sisko, mun ihana, rakas, rämäpää sisko, joka on mun paras ystävä, sai juuri lapsen. Ennen lasta se kävi ihastelemassa mun lapsen käyttämiä vaatteita, jotka kaikki sille annoinkin. Raskain sydämmin, koska mulle ne on täynnä muistoja. Tänään sisko kävi ja sanoi, että haluanko ne vaatteet takaisin, koska ei tule pidettyä. Lapsen isä oli kuulema sanonut, että meillä on varaa ostaa hienompiakin. No otan kyllä vaatteet takaisin ja annan tulevaisuudessa sitten jollekin, joka arvostaa.

Outoa tässä on se, että siskoni kyllä itse niitä nimenomaan ihasteli, mutta mies oli tuominnut ne. Mies on kaikin puolin muutenkin ollut aina mua vastaan. Tai itseasiassa koko sukua. Olen näinä parina kukautena kun ovat asuneet yhdessä, käynyt siskoni luona vain 4 kertaa. Aina mennessäni on tuo mies ollut niin helvetin kyrpiintynyt vierailuuni. Myös muiden sukulaisten vierailut ovat kuulemma menneet samoin. Mies "nukkuu" koko ajan tai muuten vain kieltäytyy osallistumasta keskusteluun tai ilmaisee huokailemalla ja vetäytymällä ärsytyksensä.

Tämäkin vielä olisi ok, jos heille tungettaisiin kylään. Asia on kuitenkin niin, että siskoni rakastaa sukuaan ja kutsuu meitä heille. Kukaan ei vain oikeestaan enää halua mennä, koska miehen asennevamma ahdistaa kaikkia. Eikö nyt parin tunnin vierailua kerran kuukaudessa voisi edes feikata!? Nolointa tässä on se, että siskoni selittelee miehensä käytöstä "Se on nyt vaan väsynyt" tai "sillä on nyt vaan stressiä" Tänään kuitenkin kuulin siskoltani, että mies oli sanonut suoraan, ettei pidä suvustamme. No se on kyllä huomattu itsekin.

Ei oma mieheni liioin pidä kaikista suvussani, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitää osata se lyhyt hetki käyttäytyä, kun vieraita on kylässä. Tässä käy pian niin, että siskoni jää suvun ulkopuolelle ja se kyllä tulee häntä ja meitä suruttamaan. Menetin tässä parhaan ystäväni, koska sisko hiippailee tapaamaan minua kotiini, muuten yhteydenpito on aika vähäistä nykyään. Jotenkin tuntuu, että siskoni selittelee miehen käytöstä, keksii syitä miksi on ok, että mies saa sanoa, ettei halua siskoni lähtevän kanssani salille/illanviettoon ym, mutta nämä asiat on ok miehen suvun seurassa.

En tosiaankaan toivo heille eroa, sillä lapsikin ansaitsee isänsä ja ehjän perheen, mutta kieltämättä pelkään, että siskoni havahtuu tilanteeseen jossain vaiheessa ja silloin on vaikea olla onnellinen.

Joo kyllä sukumme on äänekäs ja varmasti ärsyttävä, mutta onhan se nyt hemmetti, ettei saa tavata edes suvun kesken, saatika heidän kotonaan pikaisesti. Mihinkään juhliin siskoni mies ei tule ja meilläkin käynyt kahdesti ja selkeästi väkipakolla. Istuu tuppisuuna ja laskee kattolankkuja ja odottaa poispääsyä. Koetin parhaani mukaan tutustua tuohon mieheen, mutta vaikeaa on saada toisesta mitään käsitystä, kun katsoo kuin jotain inhaa hyönteistä ja vääntelee väkinäisesti naamaansa. Siskoni tunnen kauttaaltaan ja huomaan kuinka hänellä on vaikeaa olla seurassani , jos mies on mukana. Ei voi olla oma rempseä itsensä, ja mieheltä täytyy hakea katseella hyväksyntää. Sisko tukahduttaa itsensä ja sen näkeminen sattuu! Sisko on kuin toinen ihminen kun häntä näkee yksin, oma itsensä.

Ei tähän mitään ratkaisua ole, enkä tosiaan ala venkoilemaan mitään. Annan siskoni huomata itse ja olen tukena kun tuo touhu tulee päätökseensä. Koetan olla sanomatta, että tiesin näin käyvän... Harmittaa vaan, että siskonlapsi tulee olemaan erolapsi tai siskoni muuttaa itsensä miehen toiveiden mukaiseksi...tai sitten elävät hiton onnellisina elämänsä loppuun saakka ja sukumme menettää ihanan ihmisen.
 
Vittuako sinne änkeätte tunnelmaa pilaamaan.
Miehellä on omat syynsä osoittaa mieltään teitä kohtaan.
Ette kai te mitään mustalaisia ole, että aina pitää sukia sukulaisia, eikä kodissaan saa olla milloinkaan rauhassa.
Siskollasi on nyt mies joka ei pidä vierailuista puolin eikä toisin.
So What?
 
Ehkä sisko on onnellinen arjessaan miehensä kanssa.

Mutta joo. Seuraile!
Näin toivon. Mietin vaan, että voiko joku olla onnellinen, vältellessään omaa persoonaansa...tai sit sisko on reilu 20v näytellyt ja parissa kuukaudessa nyt löytänyt itsensä ja vielä koettaa hukata rippeitä entisestä itsestään. Nekun vieläkin välillä puskee esiin (aina kun hänet tapaa kaksin)

Jälkimmäistä toivon, todellakin.
 
Näin toivon. Mietin vaan, että voiko joku olla onnellinen, vältellessään omaa persoonaansa...tai sit sisko on reilu 20v näytellyt ja parissa kuukaudessa nyt löytänyt itsensä ja vielä koettaa hukata rippeitä entisestä itsestään. Nekun vieläkin välillä puskee esiin (aina kun hänet tapaa kaksin)

Jälkimmäistä toivon, todellakin.


Joskus sitä kasvaa hetkessä ja paljon. Muuttuu jopa erilaiseksi.

Sä et voi tietää miksi mies käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.

Mutta ymmärrän huolesi. Ei se välttämättä ole alkuunkaan turhaa.
 
Joskus sitä kasvaa hetkessä ja paljon. Muuttuu jopa erilaiseksi.

Sä et voi tietää miksi mies käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.

Mutta ymmärrän huolesi. Ei se välttämättä ole alkuunkaan turhaa.
Ens alkuun luulin, että mies on vaan ujo. Nuoria kun ovat. Sitten ihmettelin, että miksi en sitä koskaan tapaa. Sisko selitteli kaikkia menoja, ettei nyt päässyt mukaan ym.

Sitten tuli kielto, että salille ei saisi mun kanssa lähteä. Mies kuulemma haluaa olla siskon kanssa ja ymmärsin tuon. Myöhemmin sisko paljasti, että taitaa mies olla epävarma, kun sisko oli alkanut hoikistua...

Sitten tuli käsky kesken illanvieton tulla kotiin. Mies oli kuulema huolissaan. Myöhemmin sisko sanoi, että ei halunnut että sekoilee mun seurassa. Me kun biletettiin ennen huolella, koko yö laulaen. Tässä vaiheessa sisko ei enää ollut niin ihastunut, eikä yrittänyt selittää, että on oikeestaan tosi söpöä, että se haluaa olla kokoajan yhdessä, vaan tuommoiset käskyt näytti ärsyttävän siskoa. No, tuli lapsi, loppui biletykset tottakai.

Seuraavaksi tuli yhteenmuutto. Ensimmäiset suoranaiset halveksunnan merkit alkoivat ja siskon selittelyt muuttuivat oudommiksi. Oltiin sovittu sisarusten ja puolisoiden kanssa meno, johon siskoni oli miehensä ilmoittanut. Heitä hakemaan mennessämme oli mies kuitenkin "nukkumassa" eli piileksi makkarissa. Sisko kertoi myöhemmin, että oli "väsähtänyt kun veljemme oli ollut siellä illan ja yön", kun oli kaukaa tullut. Eikä yksinkertaisesti halunnut olla seurassa, ok itsekin introverttinä ymmärrän...

Nyt viimein kuulin kiertelemättä, että oli sanonut ettei pidä meistä. Tuntuu koko ajan pahenevan. Mies on juuri semmoisen passiivis-agressiivisen ihmisen perikuva. Semmosen, jonka käytös salakavalasti pahentuu aina väkivaltaisuuteen saakka. Kun tää olis vaan mun kuvitelmaa ja oisinkin vain mustasukkainen siskoni kanssa vietetystä ajasta, (mitä kyllä olenkin vähän) muttakun tämän on kaikki huomanneet...
 
Paska tilanne. :unsure:

Jemmaa jonnekin parisataa ja kerro siskolle että on tervetullut vaikka keskellä yötä, sä maksat taksin.

Sit on toiselle paikka paeta jos tarvis. Toivottavasti sitä ei kuitenkaan tarvita.
 
Paska tilanne. :unsure:

Jemmaa jonnekin parisataa ja kerro siskolle että on tervetullut vaikka keskellä yötä, sä maksat taksin.

Sit on toiselle paikka paeta jos tarvis. Toivottavasti sitä ei kuitenkaan tarvita.
Toivottavasti ei. Se pönttö kyllä tietää, että voi tulla tänne missä tilanteessa vaan. Ei auta kun pysytellä lähellä, mutta poissa häiritsemästä.
 
...mulla on ihan kunnon mies, joka myös kielsi ettei saa kirppareilta tai muualta ostaa käytettyä, ja vieläpä kasvuvaralla, ties mitä rytkyjä ne on.
Minä sitten sanoin että mulla ei ole varaa eikä haluakaan ostaa uusia parin viikon välein, että osta sinä jos ei kelpaa. Ja hän ostikin. Monta kivaa paitaa ja housuja jne. Ja oli kovin tyytyväinen itseensä. Kunnes raukkaparka järkyttyi kun huomasi ettei ne vaatteet kuukauden-parin päästä enää mahtunukkaan.....

No mutta. Ole siskolle rakas. Ole ymmärtäväinen nuoren parin yritykselle olla vastuullisia ja toistensa tukena edes tämä pikkulapsiaika. Molemmat varmasti ovat järkyttyneitä tilanteesta. Ja samperin stressaantuneita esikoisen synnyttyä.

Kun sisko alkaa väsymään mieheen, niin kehu siskoa, että hän on kyllä mielettömän hienosti aivan kohtuudella yrittänyt aivan parhaansa mukaan miehen kanssa, ja että he todella antoivat mahdollisuuden yrittää perheenä, mutta aikansa kutakin ja kohtuus kaikessa, pitää ymmärtää myös lopettaa suhde varsinkin jos lapsi kärsii (jatkuvassa riitelyssä).
 
Mun mies on samanlainen, ei voi sietää ylipäätään mitään tilaisuuksia missä on ihmisiä esim. lasten vanhempainillat yms. missä on riskinä et täytyy jutella jonkun ventovieraan kanssa. Töissä käy ja työyhteisönsä kans tulee hyvin toimeen mutta työpaikan pikkujouluja tms. tapahtumia ei voi sietää kun "ovat niin teennäisiä". Me olemme oltu 15v. yhdessä, 10v.naimisissa ja 2 lasta, yhteiselo on mukavaa. Alkuun mies yritti tulla sukuni kans toimeen ja käytiin kyläilemässä puolin ja toisin mut ei myöskään aina kyennyt peittelemään ärsytystään ja joskus vaikutti koppavalta kun ei puhunut ja tuhahteli ja kyttäs kelloa niin että minuakin hävetti/suretti hänen käytöksensä joten sovittiin et hän ei osallistu ollenkaan ja kun väkeä tulee kylään hän lähtee kauppaan tms. Alkuun selittelin mut sit sanoin suoraan kaikille että hän ahdistuu ihmisistä niin paljon että parempi että on pois. Nykyään kaikki ovat tottuneet siihen ettei häntä näy ja minun on helpompi olla kun tiedän että homma toimii näin.
 
  • Tykkää
Reactions: poika
Näin toivon. Mietin vaan, että voiko joku olla onnellinen, vältellessään omaa persoonaansa...tai sit sisko on reilu 20v näytellyt ja parissa kuukaudessa nyt löytänyt itsensä ja vielä koettaa hukata rippeitä entisestä itsestään. Nekun vieläkin välillä puskee esiin (aina kun hänet tapaa kaksin)

Jälkimmäistä toivon, todellakin.


KAKSI KUUKAUTTA JA NYT JO OLETTE TUNKENEET ASUNNOLLE VIERAILULLE.

Ehkä mieskin haluaa hieman eka asettua ja olla eikä jaksa jatkuvasti sukuhärdelliä ympärillään.

Mä ainakin ymmärrän täysin miestä. Mikään ei oo niin ärsyttävää kuin tuppaavat sukulaiset jotka haluaa jumankauta olla kaikessa mukana. Ihme ettei viestiä lähetä joka aamu klo6 tai tule oventaakse kun "siskottaa"
 
Mun mies on samanlainen, ei voi sietää ylipäätään mitään tilaisuuksia missä on ihmisiä esim. lasten vanhempainillat yms. missä on riskinä et täytyy jutella jonkun ventovieraan kanssa. Töissä käy ja työyhteisönsä kans tulee hyvin toimeen mutta työpaikan pikkujouluja tms. tapahtumia ei voi sietää kun "ovat niin teennäisiä". Me olemme oltu 15v. yhdessä, 10v.naimisissa ja 2 lasta, yhteiselo on mukavaa. Alkuun mies yritti tulla sukuni kans toimeen ja käytiin kyläilemässä puolin ja toisin mut ei myöskään aina kyennyt peittelemään ärsytystään ja joskus vaikutti koppavalta kun ei puhunut ja tuhahteli ja kyttäs kelloa niin että minuakin hävetti/suretti hänen käytöksensä joten sovittiin et hän ei osallistu ollenkaan ja kun väkeä tulee kylään hän lähtee kauppaan tms. Alkuun selittelin mut sit sanoin suoraan kaikille että hän ahdistuu ihmisistä niin paljon että parempi että on pois. Nykyään kaikki ovat tottuneet siihen ettei häntä näy ja minun on helpompi olla kun tiedän että homma toimii näin.


Olet ihanan ymmärtäväinen ja hyväksyt että ihmisiä on erilaisia.

Astuin täysin tässä asiassa naisena miehesi saappaisiin. Kamala kun saa vaan pahanmielen koska joutuu jotain mitä ei oikeasti halua. Ja se sitten ahdistaa ja saakin kaikille vain pahan mielen.

Ei tarvitse teeskennellä, vaan toinen voi ymmärtää ja joustaa.
 

Yhteistyössä