V
vierailija
Vieras
Vuodatusta luvassa...
Mun sisko, mun ihana, rakas, rämäpää sisko, joka on mun paras ystävä, sai juuri lapsen. Ennen lasta se kävi ihastelemassa mun lapsen käyttämiä vaatteita, jotka kaikki sille annoinkin. Raskain sydämmin, koska mulle ne on täynnä muistoja. Tänään sisko kävi ja sanoi, että haluanko ne vaatteet takaisin, koska ei tule pidettyä. Lapsen isä oli kuulema sanonut, että meillä on varaa ostaa hienompiakin. No otan kyllä vaatteet takaisin ja annan tulevaisuudessa sitten jollekin, joka arvostaa.
Outoa tässä on se, että siskoni kyllä itse niitä nimenomaan ihasteli, mutta mies oli tuominnut ne. Mies on kaikin puolin muutenkin ollut aina mua vastaan. Tai itseasiassa koko sukua. Olen näinä parina kukautena kun ovat asuneet yhdessä, käynyt siskoni luona vain 4 kertaa. Aina mennessäni on tuo mies ollut niin helvetin kyrpiintynyt vierailuuni. Myös muiden sukulaisten vierailut ovat kuulemma menneet samoin. Mies "nukkuu" koko ajan tai muuten vain kieltäytyy osallistumasta keskusteluun tai ilmaisee huokailemalla ja vetäytymällä ärsytyksensä.
Tämäkin vielä olisi ok, jos heille tungettaisiin kylään. Asia on kuitenkin niin, että siskoni rakastaa sukuaan ja kutsuu meitä heille. Kukaan ei vain oikeestaan enää halua mennä, koska miehen asennevamma ahdistaa kaikkia. Eikö nyt parin tunnin vierailua kerran kuukaudessa voisi edes feikata!? Nolointa tässä on se, että siskoni selittelee miehensä käytöstä "Se on nyt vaan väsynyt" tai "sillä on nyt vaan stressiä" Tänään kuitenkin kuulin siskoltani, että mies oli sanonut suoraan, ettei pidä suvustamme. No se on kyllä huomattu itsekin.
Ei oma mieheni liioin pidä kaikista suvussani, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitää osata se lyhyt hetki käyttäytyä, kun vieraita on kylässä. Tässä käy pian niin, että siskoni jää suvun ulkopuolelle ja se kyllä tulee häntä ja meitä suruttamaan. Menetin tässä parhaan ystäväni, koska sisko hiippailee tapaamaan minua kotiini, muuten yhteydenpito on aika vähäistä nykyään. Jotenkin tuntuu, että siskoni selittelee miehen käytöstä, keksii syitä miksi on ok, että mies saa sanoa, ettei halua siskoni lähtevän kanssani salille/illanviettoon ym, mutta nämä asiat on ok miehen suvun seurassa.
En tosiaankaan toivo heille eroa, sillä lapsikin ansaitsee isänsä ja ehjän perheen, mutta kieltämättä pelkään, että siskoni havahtuu tilanteeseen jossain vaiheessa ja silloin on vaikea olla onnellinen.
Joo kyllä sukumme on äänekäs ja varmasti ärsyttävä, mutta onhan se nyt hemmetti, ettei saa tavata edes suvun kesken, saatika heidän kotonaan pikaisesti. Mihinkään juhliin siskoni mies ei tule ja meilläkin käynyt kahdesti ja selkeästi väkipakolla. Istuu tuppisuuna ja laskee kattolankkuja ja odottaa poispääsyä. Koetin parhaani mukaan tutustua tuohon mieheen, mutta vaikeaa on saada toisesta mitään käsitystä, kun katsoo kuin jotain inhaa hyönteistä ja vääntelee väkinäisesti naamaansa. Siskoni tunnen kauttaaltaan ja huomaan kuinka hänellä on vaikeaa olla seurassani , jos mies on mukana. Ei voi olla oma rempseä itsensä, ja mieheltä täytyy hakea katseella hyväksyntää. Sisko tukahduttaa itsensä ja sen näkeminen sattuu! Sisko on kuin toinen ihminen kun häntä näkee yksin, oma itsensä.
Ei tähän mitään ratkaisua ole, enkä tosiaan ala venkoilemaan mitään. Annan siskoni huomata itse ja olen tukena kun tuo touhu tulee päätökseensä. Koetan olla sanomatta, että tiesin näin käyvän... Harmittaa vaan, että siskonlapsi tulee olemaan erolapsi tai siskoni muuttaa itsensä miehen toiveiden mukaiseksi...tai sitten elävät hiton onnellisina elämänsä loppuun saakka ja sukumme menettää ihanan ihmisen.
Mun sisko, mun ihana, rakas, rämäpää sisko, joka on mun paras ystävä, sai juuri lapsen. Ennen lasta se kävi ihastelemassa mun lapsen käyttämiä vaatteita, jotka kaikki sille annoinkin. Raskain sydämmin, koska mulle ne on täynnä muistoja. Tänään sisko kävi ja sanoi, että haluanko ne vaatteet takaisin, koska ei tule pidettyä. Lapsen isä oli kuulema sanonut, että meillä on varaa ostaa hienompiakin. No otan kyllä vaatteet takaisin ja annan tulevaisuudessa sitten jollekin, joka arvostaa.
Outoa tässä on se, että siskoni kyllä itse niitä nimenomaan ihasteli, mutta mies oli tuominnut ne. Mies on kaikin puolin muutenkin ollut aina mua vastaan. Tai itseasiassa koko sukua. Olen näinä parina kukautena kun ovat asuneet yhdessä, käynyt siskoni luona vain 4 kertaa. Aina mennessäni on tuo mies ollut niin helvetin kyrpiintynyt vierailuuni. Myös muiden sukulaisten vierailut ovat kuulemma menneet samoin. Mies "nukkuu" koko ajan tai muuten vain kieltäytyy osallistumasta keskusteluun tai ilmaisee huokailemalla ja vetäytymällä ärsytyksensä.
Tämäkin vielä olisi ok, jos heille tungettaisiin kylään. Asia on kuitenkin niin, että siskoni rakastaa sukuaan ja kutsuu meitä heille. Kukaan ei vain oikeestaan enää halua mennä, koska miehen asennevamma ahdistaa kaikkia. Eikö nyt parin tunnin vierailua kerran kuukaudessa voisi edes feikata!? Nolointa tässä on se, että siskoni selittelee miehensä käytöstä "Se on nyt vaan väsynyt" tai "sillä on nyt vaan stressiä" Tänään kuitenkin kuulin siskoltani, että mies oli sanonut suoraan, ettei pidä suvustamme. No se on kyllä huomattu itsekin.
Ei oma mieheni liioin pidä kaikista suvussani, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitää osata se lyhyt hetki käyttäytyä, kun vieraita on kylässä. Tässä käy pian niin, että siskoni jää suvun ulkopuolelle ja se kyllä tulee häntä ja meitä suruttamaan. Menetin tässä parhaan ystäväni, koska sisko hiippailee tapaamaan minua kotiini, muuten yhteydenpito on aika vähäistä nykyään. Jotenkin tuntuu, että siskoni selittelee miehen käytöstä, keksii syitä miksi on ok, että mies saa sanoa, ettei halua siskoni lähtevän kanssani salille/illanviettoon ym, mutta nämä asiat on ok miehen suvun seurassa.
En tosiaankaan toivo heille eroa, sillä lapsikin ansaitsee isänsä ja ehjän perheen, mutta kieltämättä pelkään, että siskoni havahtuu tilanteeseen jossain vaiheessa ja silloin on vaikea olla onnellinen.
Joo kyllä sukumme on äänekäs ja varmasti ärsyttävä, mutta onhan se nyt hemmetti, ettei saa tavata edes suvun kesken, saatika heidän kotonaan pikaisesti. Mihinkään juhliin siskoni mies ei tule ja meilläkin käynyt kahdesti ja selkeästi väkipakolla. Istuu tuppisuuna ja laskee kattolankkuja ja odottaa poispääsyä. Koetin parhaani mukaan tutustua tuohon mieheen, mutta vaikeaa on saada toisesta mitään käsitystä, kun katsoo kuin jotain inhaa hyönteistä ja vääntelee väkinäisesti naamaansa. Siskoni tunnen kauttaaltaan ja huomaan kuinka hänellä on vaikeaa olla seurassani , jos mies on mukana. Ei voi olla oma rempseä itsensä, ja mieheltä täytyy hakea katseella hyväksyntää. Sisko tukahduttaa itsensä ja sen näkeminen sattuu! Sisko on kuin toinen ihminen kun häntä näkee yksin, oma itsensä.
Ei tähän mitään ratkaisua ole, enkä tosiaan ala venkoilemaan mitään. Annan siskoni huomata itse ja olen tukena kun tuo touhu tulee päätökseensä. Koetan olla sanomatta, että tiesin näin käyvän... Harmittaa vaan, että siskonlapsi tulee olemaan erolapsi tai siskoni muuttaa itsensä miehen toiveiden mukaiseksi...tai sitten elävät hiton onnellisina elämänsä loppuun saakka ja sukumme menettää ihanan ihmisen.
