En tiedä mitä miehestäni haluan

["Peipponen"]

Kiitos kun kerroit noista "ongelmista". Tuo seksihalujen katoaminen voi hyvinkin liittyä noihin mielialalääkkeisiin, ihmismieli on siitä jännä, että halut katoaa aika äkkiä, jos joku ei ole kunnossa. Oletko muuten potenut masennusta / stressiä / burnouttia? Myös nämä vie ne halut pois tehokkaasti.... :/

Sitten nuo "pettymykset". Jotenkin tulee mieleen, että sulla on hyvä mies, mutta ei "täydellinen". On oikeasti tärkeää ymmärtää se, että se maailma minkä sinä näet, on erilainen minkä miehesi näkee. Ja näissä asioissa tapahtuu sitten välillä törmäyksiä. Puhuminen on tärkeää ja se, että oppii tuntemaan toiselle oikeasti merkittävät asiat. Ja kuten joku viisas sanoikin, avioliitto on uuden oppimista kumppanistaan joka päivä

 

["..."]

[QUOTE="a p";29877856]Huolehdin, että mies tiesi kaikki neuvolakuulumiset jne. Hankin miehelle ns. isyyspakkauksen. Kyselin miehen vointia synnärillä (vaikkakin kyllä mielestäni siellä synnärillä se tärkein huomiotava on se synnyttävä äiti). Kyselin tuntemuksia isyydestä jne. Vauva-aikana annoin mahdollisuuden osallistua vauvan hoitoon niin paljon kuin halusi, en ns. ominut vauvoja. Kannustin, kun töissä oli stressiä.

Teen ja tein miehelle sängyssä toivomiaan asioita, annan mm. käsi/suuhoitoja, vakkei tekisi mieli. Kokeilen erilaisia seksijuttuja ennakkoluulottomasti, luen paljon aiheesta ja otan itsekin aktiivisesti esille asioita joita voisimme kokeilla seksin parantamiseksi. Olen antanut seksiin liittyviä lahjoja. Käytän sellaisia alusvaatteita, joista tiedän miehen tykkäävän (vaikka ne välillä poikkeavatkin omasta maustani). Mies saa myös peppuseksiä Ajelen myös posliinin miehen toiveesta, itselle riittäisi pelkkä siistiminen.

Lähden lasten kanssa aika ajoin pois kotoa useaksi päiväksi ja annan miehelle hänen tarvitsemaansa omaa aikaa. Teen usein iltapalan jääkaappiin valmiiksi jos mies on tulossa myöhään kotiin. Ostan ylläriksi silloin tällöin kaupasta miehen herkkuja. Teen hänen lempiruokiaan.

Kannustan miestä viettämään aikaa kavereiden kanssa, enkä IKINÄ valita poikien illanvietoista tms.

Riittääkö?[/QUOTE]

No täytyy sanoa, että ei riitä. Oletko robotti joka toimittaa annettua ohjelmaa vai ihminen? Mites läheisyys? Oletko ollut myös miehellesi läsnä, huomioinut hänen tunteitaan ja päästänyt hänet tunnetasolla lähellesi? Nuo mainitsemasi asiat, joita olet parisuhteen eteen tehnyt, ovat melko merkityksettömiä jos ei välillä pysähdytä vain nauttimaan ja kuuntelemaan toista. Parisuhteenne on mielestäni mennyt ainakin sinun osaltasi suorittamiseksi, joten ei ihme jos tunnepuolessa ilmenee ongelmia.

 

[vierasu]

[QUOTE="...";29879462]No täytyy sanoa, että ei riitä. Oletko robotti joka toimittaa annettua ohjelmaa vai ihminen? Mites läheisyys? Oletko ollut myös miehellesi läsnä, huomioinut hänen tunteitaan ja päästänyt hänet tunnetasolla lähellesi? Nuo mainitsemasi asiat, joita olet parisuhteen eteen tehnyt, ovat melko merkityksettömiä jos ei välillä pysähdytä vain nauttimaan ja kuuntelemaan toista. Parisuhteenne on mielestäni mennyt ainakin sinun osaltasi suorittamiseksi, joten ei ihme jos tunnepuolessa ilmenee ongelmia.[/QUOTE]

Aika hyvin sanottu. Parisuhde ja seksi on mennyt suorittamiseksi. Missä on ilo ja nautinto? Onnellisuus? Oletko kenties muutenkin vaativa suorittajaluonne?

Ehkä tärkeämpää kuin hakea vikoja ja pettymyksiä miehestäsi olisi nyt katsoa peiliin. Auttaisiko oman asenteen muuttaminen? Uuden näkökulman ottaminen elämään ja parisuhteeseen. Jos ihan vaan relaisit ja opettelisit olemaan suorittamatta elämää. Ja siis ihan hyvällä sanon tämän sinulle.

 

[hallittu kaaos]

Minulla ainakin auttanut tuohon nautinnon saamiseen se, että olen tietoisesti alkanut rakastamaan itseäni. Olemalla tyytyväinen siihen millainen olen (ihminen ja monella asteikolla ulkonäöllisestikin ihan jees ) ja toisaalta olen alkanut vähän miettimään niitäkin asioita joita voin muuttaa mieleisemmäksi (olen rennosti pyrkinyt kiinnittämään vähän huomiota syömisiin ja liikkunut aiempaa enemmän, jotta pääsisin lähemmäs niitä mittoja jolloin olin itsevarmempi, mutta ilman mitään älyttömiä paineita). Myös (jopa säännöllinen) itsetyydytys auttaa omaan kehoon uudelleen tutustumisessa (kokeehan se muutoksia raskauksien ja synnytysten myötä) ja siitäkin on ollut iso apu. Vaikeinta on ollut pään tyhjentäminen kauppalistoista ja muista arjen asioista sillä hetkellä kun pitäisi vain nauttia, mutta pikkuhiljaa sekin on alkanut onnistua

 

[:) :)]

Minulla ainakin auttanut tuohon nautinnon saamiseen se, että olen tietoisesti alkanut rakastamaan itseäni. Olemalla tyytyväinen siihen millainen olen (ihminen ja monella asteikolla ulkonäöllisestikin ihan jees ) ja toisaalta olen alkanut vähän miettimään niitäkin asioita joita voin muuttaa mieleisemmäksi (olen rennosti pyrkinyt kiinnittämään vähän huomiota syömisiin ja liikkunut aiempaa enemmän, jotta pääsisin lähemmäs niitä mittoja jolloin olin itsevarmempi, mutta ilman mitään älyttömiä paineita). Myös (jopa säännöllinen) itsetyydytys auttaa omaan kehoon uudelleen tutustumisessa (kokeehan se muutoksia raskauksien ja synnytysten myötä) ja siitäkin on ollut iso apu. Vaikeinta on ollut pään tyhjentäminen kauppalistoista ja muista arjen asioista sillä hetkellä kun pitäisi vain nauttia, mutta pikkuhiljaa sekin on alkanut onnistua

Allekirjoitan tämän!
Minä onnistuin kehittämään meille kriisin pelkästään sillä etten ollut lapsien jälkeen tyytyväinen vartalooni ja siitä tulikin aikamoinen oravanpyörä. Aloin tavoitteellisesti harrastaa liikuntaa ja kun tuloksia on syntynyt olen itsevarmempi. Seksiin löysin potkua säännöllisestä itsetyydyksestä,kerran kuussa mies ottaa lapset mukaan että saan pari päivää tehdä mitä haluan ja että on mahdollisuus tutkia ja tutustua itseensä. Olen myös alkanut lukea kirjoja joilla voisin ymmärtää itseäni paremmin, tällä hetkellä on menossa Kimmo Takasen Tunne lukkosi-kirja,lämpimästi suosittelen!