EN TIENNYT ETTÄ OLISI SAATTANUT OLLA MuN JA MIEHENI VIIMEINEN VRK!!

[surusilmä]

hän lähti ja on ilmeisesti harkinnut itsensä tappamista(voi saatana,helvetti taas),käsittämätöntä niinku lupasi että ei tee mitään itselleen ja että haluaaa elää! mä oon ihan hajalla. mitä te tässä ilanteesssa tekisitte? jättäisittekö vai ette. musta tuntuuu että hajtan täysin itseni hänen kanssaaan, en voi enään ollenkaan luottaaa sen lupauksiiin en ikinä. enkä siihen että rakastaaa.
koko ajan sais pelätä mitä tuo tullessaan uusi päivä. mutta taas en osaisi elää ilman häntäkään,ja lapseni on niin kiintyneiteet häneeen,miten tuolle alle 4v:llekin selittäisi miten ? jos hänet jättäisin ja jos taas en niin miten jaksan enkä tiedä miten jaksaisin näinkäään.

huoh. ja jos joku tulee porvoota huutelee niin tulkooot vaíkka kattooo,tai menkööt kun mies on vanhempiensa luona ollut yön.

 

[PlaaPlaaPlaa]

:hug: Ikävä tilanne. Mut mä ajattelisin niin, että onko lasten kanssakaan hyvä elää tuollaisessa tilanteessa kun yksi perheenjäsen on jatkuvasti tasapainoton eikä hanki hoitoa itselleen. Vai onko mies ajatellut mennä ammattiauttajan juttusille selvitteleen ajatuksiaan ja pohtimaan itsetuhoisia aikeitaan?

 

[isoäiti mölykylästä]

no miehes pitäis saada hakemaan apua itselleen. ei noin voi jatkua. tuskin itse pystyisin miestäni jättämään tuossa tilassa. paitsi sitten jos hän ei suostu hakemaan hoitoa.

 

[surusilmä]

kiitos halauksesta. joo ukkohan on tosiaan aloittanut hoitonsa jo ennenku tapasi mut. enkä olisi ikinä ikinä uskonut tälläistä ennenku asiat tli oikeesti ilmi,en edes tiennyt pitkäään aikaaan että sillä on tollasia ongelmia!. ja sit käsitin alkuun kun asia tuli ilmi että asiat on suurinpiirtein hallinnassa. mut ei ne terapiat ja lääkkeet mitään ole näköjään auttanut. en vain voi luottaaa yhtään mihinkään muuuhunkaan mitä se lupaaa ja sanooo! niin miten näin voi elää? ja jaksaaa itse?

ja on niin kovin sanonut että on nyt onnellisempi kuin koskaan aiemmmin ja 1itsemurha yritys ja nyt siihen päälle saman kk sisäään toinen jonka sen vanhemmat on estänyt,että on vaan puheeksi jäänyt. en mä halua enkä jaksa eläää jatkuvassa pelossa ja epäluottamuksen vallitessa. mut en oikein osaisi sittenkään jos hänet jättäisin,sit en osaisi elää itsenikään kanssa. mut tuntuuu että täää suhde loppuuu kuitenkin koska toi epäluottamuas aiheuttaa koko ajan typeriä pieniä pahanolon tunteita puolin ja toisin kun en voi vaan luottaa mihinkään lupaukseen!

ja lapsillekkaan ei ole hyvä mutta ei se tietty lasten aikana kotona mitään teekkäään/yritäkkäään. ainoa mikä tässä on siis lasten kannalta todella huonoa on se että mun pitäisi pysyä itse kasassa ja olla normaali heidän aikanaaan mut justiinbsa tällä hetkellä on niin pahaolla ku ei tiedä mitä tekisi. onneksi lapset on biologisella isälläään nyt niin on aikaaa kassailla itseään. mut arki se koettaaa sitten parin päivämn päästä.

 

[surusilmä (kaipaa ulkopuolisten mietteitä)]

miski se koettaa tappaa itseään jos haluaa elää? mä en vaan niin ymmärrä tätä.

 

[Eestlanna Savanna]

Minkä takia?Mitä hänellä ,teillä on tapahtunut? Kyllä apua on aina saatavilla,mutta pitäis tehdä niin ettei hänelle vaan tulee lisää traumoja :hug:

 

[surusilmä]

no kun jos luit tekstin kokonaan niin sillä on jo lääkitys ja terapia. ja elämänsä rakkaus sen sanojen mukaan mutta silti se on nyt 1kk sisäään kaksi kertaa koettanut tappaa itsensä(on nyt avohoidossa ja joutuisi suljetulle ja varmaan joutuukin tätä menoa tai hautaaan)! :`( .

mä olen niin vihainen ja niin surullinen tekisi mieli vain itse-> :headwall:

 

[NIIN]

ja lapsillekkaan ei ole hyvä mutta ei se tietty lasten aikana kotona mitään teekkäään/yritäkkäään. ainoa mikä tässä on siis lasten kannalta todella huonoa on se että mun pitäisi pysyä itse kasassa ja olla normaali heidän aikanaaan mut justiinbsa tällä hetkellä on niin pahaolla ku ei tiedä mitä tekisi. onneksi lapset on biologisella isälläään nyt niin on aikaaa kassailla itseään. mut arki se koettaaa sitten parin päivämn päästä.

Onko kivaa tuhota lastensa elämä jonkun seinähullun takia. Mietipä asia niinpäin että exäsi asuu jonkun seinähullun itsemurhakandidaatin kanssa ja lapsesi ovat siinä seassa. Mutta siinähän olisi hyvä asia se, että lapset pääsevät välillä sinun luoksesi kasailemaan itseään...

OLET SAIRAS ITSEKIN.

 

[surusilmä]

kuuleppa tämä sinun nimittämä seinähullu käyttäytyy muuten ihan normaalisti,ei siitä päälle päin edes huomaisi(niinkuin en huomannutkaan ennenkuin tulin tietoiseksi asiasta),ja on kaikille muille todella todella kiltti(paitsi itselleen). minä se sihauttelen ärräpäitä pikkujutuistakin. enkä ole sairas koetan vain katsoa asioita joka kantilta. miten täm' nyt muuta kautta vaikuttaa kuin että äiti ei ole normaali iloinen itsensä ja on väsynyt kun ei uni tuu? joo tietty siten että teen miten vaan niin hajoitan itseni tässä,ja se vaikuttaa lapsiin. ei mies käyttädy lasten aikana mitenkään oudosti, tuntuu että nää tulee aina niinä vkol. ku ollaan kahdestaan vaik ei edes olis mitään riitaa tms. mutta lähtee se elmästämme jättämällä tai kuolemalla niin miten hitossa se pitäsi jaksaa. ja mten sen selittäää lapsille jotka on kovin kiintyneitä mieheen, "isi"rakastaa mutta lähtee nytten eikä palaaa. joo ei niin.

 

[Onnsku]

:hug:

 

[vieraana]

Miehesi tarvitsee varmasti apua, ja näyttää nyt siltä ettei tuo avohoito toimi. Ymmärrän kyllä, ettet halua häntä nyt hyljätä, mutta hoitoon hänet on saatava, eikä siinä nyt ymmärtämiset ja hyssyttelyt auta. Hän tuskin itse pystyy intensiivihoitoon hakeutumaan tuossa tilassa. Ystäväni isä oli maanisdepressiivinen, ja ystäväni edelleen muistelee lapsuuttansa katkeruudella, ja nimenomaan sen ahdistavan ilmapiirin takia. Tottakai lapset pieninä rakastavat vanhempiaan, vaikka vanhemmat olisivat millaisia tahansa - vasta myöhemmin tapahtuu herääminen siihen, oliko kaikki ihan oikeutettua. Jos miehesi on noin masentunut, niin eikö mieleesi tule, että jotain saattaisi tapahtua myös muulle perheellesi - onhan näitä tässä viime vuosina ollut, ja tuskin niitäkään tapahtumia kukaan on pystynyt etukäteen aavistamaan. Itse varmaan pistäisin miehelle nyt faktoja eteen ilman mitään verukkeita: perhe ei jaksa pelätä itsemurhakandidaatin seuraavia yrityksiä, joten hoitoon on mentävä. Paluu sitten kotiin kun olo on parempi. Kyse ei ole hylkäämisestä, vaan siitä että mies on saatava parempaan kuntoon paitsi itsensä, myös perheen jaksamisen kannalta. Lapsille voit selittää, että isä on sairas, ja siksi hoidossa. Helpompaa varmasti niin, kuin että isä teki itsemurhan.

 

[Kowalski]

Miehesi on sairas, ja osaan vain kuvitella miten raskasta on elää tuollaisen ihmisen kanssa :/ .
Mutta tuota menoa miehesi sairastuttaa myös sinut ja lapset.
Joskus on vaan osattava päästää irti.
:hug:

 

[Nyynä]

Miehesi on sairas, ja osaan vain kuvitella miten raskasta on elää tuollaisen ihmisen kanssa :/ .
Mutta tuota menoa miehesi sairastuttaa myös sinut ja lapset.
Joskus on vaan osattava päästää irti.
:hug:

peesi.

miehesi on niin syvällä suossa ettet sie voi häntä sieltä yksin nostaa, eikä oo tarkotuskaan.

sanot miehelle että nyt on parempi että piätte vähän aikaa taukoa, ettet jaksa etkä kykene elämään uhkailujen paineessa. luottamuskin menny. tuo itsemurhilla uhkailu on sinua kohtaan tosi väärin, usein semmonen ihminen ei ees halua tappaa itteensä, kuhan vaan uhkailee että saa piettyä toisen liekassa ja varpaillaan. tuskin semmosta elämää haluat?

ja yks huomio vielä: sie et pysty estään miehes itsemurhaa jos hän sen oikeasti päättää tehä :hug:

 

[Kreecher]

miski se koettaa tappaa itseään jos haluaa elää? mä en vaan niin ymmärrä tätä.

Ilmeisesti kaipaa nyt tosi kipeästi huomiota ja käyttää siksi näin radikaalia keinoa. Todella paljon voimia ja jaksamista ap:lle!

 

[Onpa ikävä tilanne]

Miehelläsi ei taida olla sopiva lääkitys, kun tulee noin vaikeita oloja kuitenkin eli jos menisi tai saisi siis lähetteen sairaalahoitoon, niin siellä voisivat vaihtaa lääkitystä. Onkohan diagnoosi maanisdepressiivisyys vai mikä.. On varmasti teille muille perheenjäsenille TODELLA rasittavaa asua/elää yhdessä noin masentuneen ihmisen kanssa. Itsekin kärsin masennuksesta, mutta lääkitykseni on auttanut kyllä hyvin. Toivotan vaan voimia sinulle ja pidä huolta lapsistasi, heillä on koko elämä edessä vielä, vaikka eroaisitkin miehestäsi. Kunpa hän saisi sopivaa apua itselleen, rohkaise käymään ekaksi vaikka terveyskeskuksessa tai mene itsekin sinne mukaan puhumaan tilanteesta.

 

[narsku]

itse en enää koskaan ryhdy suhteeseen itsetuhoisen ihmisen kanssa.
Kerran sellaisen kanssa olen seurustellut, ja se oli yhtä helvettiä koko aika..
Jatkuvasti sai olla huolissaan ja nöyränä, ettei vain sanoisi jotain, mikä saa toisen uhkailemaan itsemurhalla.
Ja sitten ne katoamistemput! voi että!
Miehestä ei kuulu mitään, puhelin mykkänä jne.

Enää toiste en elämääni pilaa tuollaisen ihmisen kanssa!
Kerran täällä vaan eletään, niin ei ole minun tehtäväni huolehtia aikuisesta ihmisestä ja varoa jatkuvasti sanomisiani, ettei toinen vain aloita uhkailua ja syyllistämistä.

 

[Mieki]

oon sitä mieltä, että avohoidosta sairaalahoitoon pitäisi miehesi mennä. Siellä katsovat kunnolla ja seuraavat, onko sitä lääkitystä aihetta muuttaa (tod.näk. on). Lähetteen saaminen ei luulisi olevan vaikeaa jos kuukauden sisällä on ollut jo kaksi yritystä.

Sinulle ja lapsillesi kovasti voimia! :hug:

 

[surusilmä]

ei se sillä uhkaile ollenkaan vaan on ns.lähtenyt pois ja seläntakana minun tietämättäni yrittänyt!!!

 

[surusilmä]

ja ekan kerran jälkeen lupasi ettei enään koskaan tee niin(joutu sairaala hoitooon tuolloin mut koki sen vaan ahdistavaksi) mitään lääkkeitä ne ei ole sille vaihtanut vaan koko ajan ollut samat!

 

[Kowalski]

ja ekan kerran jälkeen lupasi ettei enään koskaan tee niin(joutu sairaala hoitooon tuolloin mut koki sen vaan ahdistavaksi) mitään lääkkeitä ne ei ole sille vaihtanut vaan koko ajan ollut samat!

Hän on sairas, ei hänen lupauksiinsa voi lainkaan luottaa :/ .
Eikä hän tarkoituksella valehtele tms, se vaan kuuluu taudinkuvaan.
Kokemusta on läheisen ihmisen sairastumisesta.

 

[voi että...]

Voi mikä tilanne. Tietysti miestäkin haluaisi tukea, mutta tuntuu kuitenkin, että hänen epävakaan käytöksensä seuraaminen tekee lapsillesi hallaa, etenkin kun he pitävät hänestä. Sinun paikallasi ehkä tekisin kovan päätöksen jättää hänet, jotta hän hoitaisi itsensä kuntoon omasta halustaan ja itsensä takia. Niin sinä kuin lapsesi kuin miehesi vanhemmat eivät saa olla mitään ikuisia kainalokeppejä tai tekosyitä, vaan parantumisen pitäisi lähteä miehestä itsestään... Muuten se ei kestä. Voimia teille.