en tiennytkään että joku äiti voi huutaaja karjua näin paljon 5v lapselleen :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Vieras
Siis minä *nolous* mä oon karjunu ihan täyttää huutoo tolle 5 veelle ja puhunu todella rumasti, kironnu, uhannu antaa pois ja kehunu pienempää siskoaan sen kuullen. Luoja et mul on paha olla nyt mä voisin vaikka tehä mitä itelleni!!!!!

5v kiukutellu koko päivän millon mistäkin ja olen kärsivällisesti kuunnellu välillä vähän ääntä korottanu ja ihan rauhallisesti antant jäähyä sunmuuta, mut nyt katkes ja luoja että katkeskin, mä vaan karjuin etten ois käyny käsiski ja 5v vaan sanoo et älä äiti paisko, kunpaiskoin keittiön kaapin ovi asun muuta huudonkeskellä :(

Miten mä voinkin olla näin huono äiti, olen ennenkin karjunu mut en koskaan näin ja näin rumasti ja todella tylysti laitoin 5 veen nukkumaankinja lopuksi vielä äyskin sille, mun lapsi varmaan vihaa mua sydämmensäpohjasta,mä niinhaluisin mennä sen luo ja pyytää anteeksi ja halata ja rutistaa ja paijat, mut en tiedä voinko kun tuskissani rupeen kuitenkin itkee kun mun sydämeen sattuu nyt NIIIIN paljon ja jos nyt meen sinne,saako 5 vee kuvan et aina voi kiukutella ja vaik äitillä palaa hermo, mitäs sit se kuitenkinloppujuen lopuksi tulee lässyttää....

Huoh, mitä mä teen että saan tän tuskan sydämestä pois :´(
 
rauhotut ja menet selittämään lapselle tilanteen,kerrot ettet jaksa ja pyydät anteeksi. lapsesi ei opi tuosta että näin voi toimia jos kuitenkin annat hänelle asiallisesti siitä rangaistuksen esimerkiksi että on lopun iltaa huoneessaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja *:
Ja nyt itsekkäästi ajattelet miten saat tuskan OMASTA SYDÄMESTÄSI POIS.... eiköhän se pieni 5v ole heikoimmalla kuitenkin.

Surullista.

Tuska mun sydämessä johtuu just siitä että tiedän kuinka paha olla 5 veellä on että mitä itsekästä siinä on?

 
kyllä mun mielestä voit mennä pyytää anteeks. Omaa käytöstä sä anteeks pyydät, etkä mitenkää anna kuvaa et voi jatkossa käyttäytyä huonosti. mä ainakin pyydän lapsilta anteeks kun käyttäytyny sopimattomasti heitä kohtaan, odotan samaa myös heiltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyppis:
rauhotut ja menet selittämään lapselle tilanteen,kerrot ettet jaksa ja pyydät anteeksi. lapsesi ei opi tuosta että näin voi toimia jos kuitenkin annat hänelle asiallisesti siitä rangaistuksen esimerkiksi että on lopun iltaa huoneessaan.


muttaonko lapsen hyvä nähdä mun itkukohtausta vai pitäskö nyt eka rauhottua?
Ehkä tää ratkeemien johtu siitäkin osin et tääesikko onkiukunnu ja sit meijän kolmas vauvelimme 9kk kiukkuuaa hampaitaan, et oikeinkiukku aollu päivässä....
 
ja olen kyllä aina huutojani pyytänyt anteeksi, en tietenkään jäähyjä pyydä anteeksi, mutta jos koen että olen ollut asiaton niinsillon ja nyt kyllä olen ollut enemmän kuin asiaton, olen ollut hirviö!!!!!!
 
Halaat ja kerrot hänen olevan sulle ihan mielettömän rakas ja inhoat huutaa hänelle ja sulla on todella paha mieli. Sitten asiallisesti selität, ettet vaan jaksanut sitä huutoa kiukuttelua mitä oli ja toivot sen olevan viimeinen kerta (ei varmaankaan kyllä valitettavasti ollut... noin realistisesti aatellen). Voit vielä sanoa, että äidinkin tarvitsee opetella itsensä hillitsemistä kuten hänenkin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap mä:
ja olen kyllä aina huutojani pyytänyt anteeksi, en tietenkään jäähyjä pyydä anteeksi, mutta jos koen että olen ollut asiaton niinsillon ja nyt kyllä olen ollut enemmän kuin asiaton, olen ollut hirviö!!!!!!

Niin olet. Ihan kamala.

Lapsesi muistaa tuon ehkä lopun elämää. Ja se on ihan oikein sulle.

 
Alkuperäinen kirjoittaja *:
Alkuperäinen kirjoittaja ap mä:
ja olen kyllä aina huutojani pyytänyt anteeksi, en tietenkään jäähyjä pyydä anteeksi, mutta jos koen että olen ollut asiaton niinsillon ja nyt kyllä olen ollut enemmän kuin asiaton, olen ollut hirviö!!!!!!

Niin olet. Ihan kamala.

Lapsesi muistaa tuon ehkä lopun elämää. Ja se on ihan oikein sulle.


voi olla että muistaa, mutta muistaa kyllä myös samalla sen kuinka pahoillani olin, etkä voi mitenkään satuttaa noilla kirjotuksillasi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap mä:
Alkuperäinen kirjoittaja *:
Alkuperäinen kirjoittaja ap mä:
ja olen kyllä aina huutojani pyytänyt anteeksi, en tietenkään jäähyjä pyydä anteeksi, mutta jos koen että olen ollut asiaton niinsillon ja nyt kyllä olen ollut enemmän kuin asiaton, olen ollut hirviö!!!!!!

Niin olet. Ihan kamala.

Lapsesi muistaa tuon ehkä lopun elämää. Ja se on ihan oikein sulle.


voi olla että muistaa, mutta muistaa kyllä myös samalla sen kuinka pahoillani olin, etkä voi mitenkään satuttaa noilla kirjotuksillasi.

Realisti mä vaan olen. Mitä vielä siinä istut, mene nyt sen lapsen luo.

Mä olisin jo...
 
5 vuotias lapsi ei ole tyhmä. Hän ymmärtää, kun pyydät anteeksi ja näytät todella, että kadut sanojasi. Miksi lapsi ei saisi nähdä sinun itkevän (hysteeriseksi ei tämän asian takia tarvitse kuitenkaan ruveta), kun kerrot, että teit väärin häntä kohtaan? Mitä pahaa tunteiden näyttämisessä on? Et ole ainoa jolla pinna palaa. Kysy myös lapselta miltä hänestä tuntui ja miltä tuntuu nyt, kun juttelette asiasta ja olet pyytänyt anteeksi. Halaa lastasi, kerro miten paljon rakastat ja näytä, ettet todellakaan tarkoittanut mitä sanoit.
 
Noin on käynyt mulle monta kertaa, ja kyllä siinä sydän meinaa lapsen puolesta särkyä. Olen kuitenkin mennyt pyytämään anteeksi ja selittänyt että äitiltäkin menee joskus hermot. Lohduttavaa että meitä "hirviöitä" on enemmänkin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja :):
kyllä mun mielestä voit mennä pyytää anteeks. Omaa käytöstä sä anteeks pyydät, etkä mitenkää anna kuvaa et voi jatkossa käyttäytyä huonosti. mä ainakin pyydän lapsilta anteeks kun käyttäytyny sopimattomasti heitä kohtaan, odotan samaa myös heiltä.

Näin juuri.
Ja me äiditkin ollaan vain ihmisiä
:hug:
 
nyt on asia selvitetty ja 5vee oli kuin mitään ei olis ollutkaan, mutta syliin otin, selitinkuinka pahoillani olen ja että en olis saanut noin huutaa ja sanoa jne.
Ja toki lapsi saa nähdä itkua jaon nähnytkin ei siinä mitään väärää ole, mutta nyt mulla meinas mennä (ja menikin, yksinollessa) ihan hysteeriseksi se itku,olen niin tunteella eläjä, mutta helpotti huomata että lapsi ei ollut itkuisena sängyssä vaan leikki joa nukkuvaa kun meninsinne jasit rupes nauraa hihittää kun kutsuin lempeästi nimellä.
Mutta kyllä silti onvielä pahamieli, mutta kuitenkintoisaalta hyvä mieli että sain kerrottuu kaiken lapselleni ja pyydettyy anteeksi ja kerrottuani että rakasta häntä ?

Kiitos teille kaikille kannustavista sanoista :)
 
Vaatii monesti rohkeutta meiltä aikuisilta pyytää lapselta anteeksi. Teit aivan oikein ja todella mahtavaa että pohdit sanojasi jälkikäteen. Meidän vain pitäisi muistaa, että anteeksipyyntö tarkoittaa sitä, ettei toista samaa asiaa, mutta harva pystyy pitämään tuon lupauksen.

Meillä kanssa juuri tänään on pompittu tuon 5v uhman kanssa ja hermot meni itselläkin, aivan totaalisesti. Purin hammasta ja käskin lapsen rauhoittumaan. Pyysin anteeksi ja selitin miksi multa meni hermot ja purin hammasta (teen tämän vain silloin, kun olen todella vihainen). Mutta tuskinpa pystyn itse pitämään sanani kun seuraavan kerran taistellaan uhmaa vastaan...
 
Miten se onkin tuo 5- vuotiaan elo tommosta? Hankalaa. Meidän junnu on aivan mahdoton. Nyt ollut oikein hurjakin jakso, lähes joka päivä tulee känähdettyä ja pahasti sanottua, puolin jos toisinkin. Ja kyllä - hermot menee. Tuntuu, että kaikki asiat ja tilanteet ovat nykyään pojan kans tahkoamista ja vääntämistä. Ihan kuin kotona olis jo esimurrosikäinen...Kyllä meilläkin poika meni nukkuun ovia paiskoen ja itekin väsyneenä kimahin, tosin just äsken toivotettiin sävyisämmin hyvät yöt ja halattiin rakastan- supistuksien kera.. Sinänsä lohduttavaa, ettei ole yksin vaan on teitä muitakin tovereita... Hermoillaan ja rakastetaan!
 
Mulla käyny oman 5-vuotiaan kanssa samaa. Usein jo tapellessa jo tullut itku ja nyt lapseni jo kiukutellessaan sanoo, että mene vaan itkeen vessaan. Mä olen pitänyt siitä kiinni että vaikka kuinka hermot menis niin kun on rauhoituttu niin pyydetään anteeks ja halitaan ja jutellaan asia halki. Pahalla mielellä ei saa mennä nukkuun.
 

Yhteistyössä