haluan kuolla, mutta en voi jättää mummiani

aleksandraaws

Uusi jäsen
08.01.2018
21
0
1
25
hei, olen teini ikäinen tyttö. Mä haluan kuolla. joo mulla on ongelmia perheessä mut se ei oo se ainoa syy miksi. oon jo melkee 10 vuotta asunu ongelmissa joten olen tottunut, mutta nyt on vaa se et mua ahdistaa mitä maailmassa tapahtuu... mä en haluu käydä koulua ja mennä töihin ,rakkaus, perhe ja lopuksi kuolema. Mua ei sellanen kiinnosta OLLENKAAN!!! Mä haluan jotain muuta , mutta ei ole. Elämä on vaa tällästä, että mennää samaa ympyrää kaikki. Ja mun luonne on todella heikko, että en voi sanoo mitään suoraan esim. mitä mieltä olen. Jos mä en tykkää jostain niin mä en voi sanoo, mun pitää valmistautuu pari tuntii et voisin sanoo yhen sanan. Ja se on todella hankalaa... mut se on pikku juttu mut silti se vaikentaa elämää. Mä en rakasta mun äitiä ja isää... sillä iskä on ollut tyranni mun äitiä kohtaan kun olin pieni ja mä pelkään sellasia ihmisiä ja mun äiti on mielisairas ja se on lyönyt mua, ei osaa kuunnella ja ei oo ikinä kunnolla lohduttanu jne. niin se rakkaus on vähä jääny pois , mutta olen kiitollinen! mutta mummi on taas poikkeus, hän opetti minulle kaiken. Ja sen takia en pysty kuolla koska petän mummin muuten. Mä olen käynyt psykiatrilla koska olen yrittänyt itsemuraa jo kerran ja älkää edes suositelko sitä minulle sillä se ei vain auta. Olen jo 7 vuotiaana huutanut opelle, että haluan kuolla. Syytä opelle en ole koskaan sitten kertonut. Mä näin kerran sellaisen unen missä minut tapettin ja mikä tuntui todella todelliselta ja näin itseni haamuna , mutta mä tunsin olevani vapaana ja olin iloinen siinä, mutta siti heräsin onnellisena sen takia että en ole kuollut.Mut myähemmin aloin miettii että mä olin oikeesti iiloine siitä että olin kuollu.. Mä en oikeesti pelkää kuolemaa ja nyt te luulette että "joo, ihan varmana et pelkää" mutta oon tosissani. Ja mua ahdistaa maailmassa väkivalta. Ja en mä en pysty tehä asialle mitään ja se on se isoin syy mun elämässä ja se että me kierretään samaa ympyrää. Mä en tiedä mitä tehdä. Mulla on vielä syitä mutta otin tärkeimmät esille mitkä tuli nyt mieleen. Yrittäkää ymmärtää tekstistä jotain
 
Mielestäni kuolema ei ratkaise mitään. Se on luovuttajien valinta. Voit itse tehdä maailmasta hieman paremman paikan, vaikka jakamalla kokemuksiasi muille samankaltaisissa tilanteissa oleville ihmisille. Mene rohkeasti kouluun ja juttelemaan koulupsykologille.
 
Tilanteesi kuulostaa vakavalta. Sinun kannattaisi hakea apua, soittaa vaikka kriisipuhelimeen tai mennä nettiin keskustelemaan johonkin kriisipalveluun. Itsemurha on todella surullinen ja kamala asia sinun läheisille. Varsinkin isoäitisi, kuten kerrot, joutuisi varmasti tolaltaan jos sinulle jotain tapahtuisi. Varmasti myös perheesi, vaikka teillä on nyt vaikea tilanne. Asutko yhä siis perheesi kanssa?

Mitä ajattelet kuoleman jälkeen tapahtuvan? Jatkuuko elämä jossain muotoa vai loppuuko kaikki? Saatat ajatella, että puhun ihan höpöjä, mutta minä uskon siihen mitä raamattu puhuu näistä asioista. Uskon myös, että kaiken luonut Jumala on luonut myös sinut ja rakastaa sinua. Hänellä on suunnitelma myös sinun elämällesi täällä maan päällä, ja ennen kaikkea tuoda sinut yhteyteen Hänen kanssaan. Sillä sitä varten Hän meidät loi. Myös sinut Hän teki juuri sellaiseksi kuin sinä olet, eikä kukaan toinen voinsinua korvata.

Tahtoisin vielä sanoa, että itse olen kokenut oman veljen itsemurhan, ja se tuo varjon koko loppuelämään. Se saa minut itkemään joka kerta kun sitä ajattelen, vaikka siitä on viisi vuotta aikaa. Toivottavasti siis löytäisit jonkin keinon helpottamaan pahaa oloasi ja saisit jatkaa elämää täällä läheistesi kanssa. Vaikka tämä maailma on sellainen kuin on.. mutta vielä on mahdollista löytää iloisia asioita elämästä. Sinunkin.

Jaksamista sinulle <3
Rukoilen puolestasi
 
Koita löytää jotain uutta ja mistä välität esim sun mummi kerro sille. Mun kaveri koitti itsemurhaa koska sen isä tappoi itsensä ja mä olen tukenut häntä. Oisko sulla ketään ystävää joka vois tukea sua sun mummin lisäksi.
 
Tilanteesi kuulostaa vakavalta. Sinun kannattaisi hakea apua, soittaa vaikka kriisipuhelimeen tai mennä nettiin keskustelemaan johonkin kriisipalveluun. Itsemurha on todella surullinen ja kamala asia sinun läheisille. Varsinkin isoäitisi, kuten kerrot, joutuisi varmasti tolaltaan jos sinulle jotain tapahtuisi. Varmasti myös perheesi, vaikka teillä on nyt vaikea tilanne. Asutko yhä siis perheesi kanssa?

Mitä ajattelet kuoleman jälkeen tapahtuvan? Jatkuuko elämä jossain muotoa vai loppuuko kaikki? Saatat ajatella, että puhun ihan höpöjä, mutta minä uskon siihen mitä raamattu puhuu näistä asioista. Uskon myös, että kaiken luonut Jumala on luonut myös sinut ja rakastaa sinua. Hänellä on suunnitelma myös sinun elämällesi täällä maan päällä, ja ennen kaikkea tuoda sinut yhteyteen Hänen kanssaan. Sillä sitä varten Hän meidät loi. Myös sinut Hän teki juuri sellaiseksi kuin sinä olet, eikä kukaan toinen voinsinua korvata.

Tahtoisin vielä sanoa, että itse olen kokenut oman veljen itsemurhan, ja se tuo varjon koko loppuelämään. Se saa minut itkemään joka kerta kun sitä ajattelen, vaikka siitä on viisi vuotta aikaa. Toivottavasti siis löytäisit jonkin keinon helpottamaan pahaa oloasi ja saisit jatkaa elämää täällä läheistesi kanssa. Vaikka tämä maailma on sellainen kuin on.. mutta vielä on mahdollista löytää iloisia asioita elämästä. Sinunkin.

Jaksamista sinulle <3
Rukoilen puolestasi
kiitos, että luit tämän ja lohdutat minua!! Itsemurha on todella vakava asia ja tiedän sen itsekin. Haluaisin uskoa, että kuoleman jälkeen olisi jotain, mutta jos ei ole mitään niin tuskinpa mä kärsisin mitenkään sillä en tule tuntemaan mitään. Olen todella pahoillani,että jouduit kokemaan sellaista!!!!! . Ja asun äitin kanssa mutta ongelma on vielä siinä ,että meillä ei ole rahaa ruokaan niin joudun aina säästää omaa rahaa, että voisin hankkia itselleni ruokaa... Olen siis lastensuojelussa myöskin, mutta en voi kertoa sillä en halua mennä asumaan iskälle ja joo vanhemmat on eronnu ku olin vauva. Ja et sanonut mitään höpöjä sillä itsekin uskon monelaisiin juttuihin)
 
Kerro mummille miten paha olo sulla on. Näytä tuo teksti jos et halua puhua.

Mummi auttaa sinua 100 % varmasti!!!

Puhu heti huomenna mummille!!!! Ole kiltti.
mummini asuu toisessa maassa... tuntuu pahalta, että en ole kertonut kaikkia asioita, mutta olen kans käynyt psykologilla ja ei muuttanut mitään.. minulla alkaa olla vähissä vaihtoehdot.
 
Koita löytää jotain uutta ja mistä välität esim sun mummi kerro sille. Mun kaveri koitti itsemurhaa koska sen isä tappoi itsensä ja mä olen tukenut häntä. Oisko sulla ketään ystävää joka vois tukea sua sun mummin lisäksi.
VOI EIIIII ja tottakai on, mutta mun kaveritkaan ei osa lohduttaa mua... ja oon niin iloinen, että täällä on ihmisiä ketkä yrittää auttaa. Mua jopa itkettää kun on ihania ihmisiä olemassa!
 
VOI EIIIII ja tottakai on, mutta mun kaveritkaan ei osa lohduttaa mua... ja oon niin iloinen, että täällä on ihmisiä ketkä yrittää auttaa. Mua jopa itkettää kun on ihania ihmisiä olemassa!
Hanki tyhjä kirja ja piirrä se täyteen, tekstiä selittämään kuvia ym. Tee vaikka sellainen, minkä voit näyttää omille lapsillesi kun niiden aika on:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/lumoavaa-mansikkahaltijatar-9789522304162
Ei tarvi olla satua, mutta periaatteessa sen t e k e m i n e n auttaa työstämään sitä asiaa, pois mielestä.
 
hei, olen teini ikäinen tyttö. Mä haluan kuolla. joo mulla on ongelmia perheessä mut se ei oo se ainoa syy miksi. oon jo melkee 10 vuotta asunu ongelmissa joten olen tottunut, mutta nyt on vaa se et mua ahdistaa mitä maailmassa tapahtuu... mä en haluu käydä koulua ja mennä töihin ,rakkaus, perhe ja lopuksi kuolema. Mua ei sellanen kiinnosta OLLENKAAN!!! Mä haluan jotain muuta , mutta ei ole. Elämä on vaa tällästä, että mennää samaa ympyrää kaikki. Ja mun luonne on todella heikko, että en voi sanoo mitään suoraan esim. mitä mieltä olen. Jos mä en tykkää jostain niin mä en voi sanoo, mun pitää valmistautuu pari tuntii et voisin sanoo yhen sanan. Ja se on todella hankalaa... mut se on pikku juttu mut silti se vaikentaa elämää. Mä en rakasta mun äitiä ja isää... sillä iskä on ollut tyranni mun äitiä kohtaan kun olin pieni ja mä pelkään sellasia ihmisiä ja mun äiti on mielisairas ja se on lyönyt mua, ei osaa kuunnella ja ei oo ikinä kunnolla lohduttanu jne. niin se rakkaus on vähä jääny pois , mutta olen kiitollinen! mutta mummi on taas poikkeus, hän opetti minulle kaiken. Ja sen takia en pysty kuolla koska petän mummin muuten. Mä olen käynyt psykiatrilla koska olen yrittänyt itsemuraa jo kerran ja älkää edes suositelko sitä minulle sillä se ei vain auta. Olen jo 7 vuotiaana huutanut opelle, että haluan kuolla. Syytä opelle en ole koskaan sitten kertonut. Mä näin kerran sellaisen unen missä minut tapettin ja mikä tuntui todella todelliselta ja näin itseni haamuna , mutta mä tunsin olevani vapaana ja olin iloinen siinä, mutta siti heräsin onnellisena sen takia että en ole kuollut.Mut myähemmin aloin miettii että mä olin oikeesti iiloine siitä että olin kuollu.. Mä en oikeesti pelkää kuolemaa ja nyt te luulette että "joo, ihan varmana et pelkää" mutta oon tosissani. Ja mua ahdistaa maailmassa väkivalta. Ja en mä en pysty tehä asialle mitään ja se on se isoin syy mun elämässä ja se että me kierretään samaa ympyrää. Mä en tiedä mitä tehdä. Mulla on vielä syitä mutta otin tärkeimmät esille mitkä tuli nyt mieleen. Yrittäkää ymmärtää tekstistä jotain
 
hei, olen teini ikäinen tyttö. Mä haluan kuolla. joo mulla on ongelmia perheessä mut se ei oo se ainoa syy miksi. oon jo melkee 10 vuotta asunu ongelmissa joten olen tottunut, mutta nyt on vaa se et mua ahdistaa mitä maailmassa tapahtuu... mä en haluu käydä koulua ja mennä töihin ,rakkaus, perhe ja lopuksi kuolema. Mua ei sellanen kiinnosta OLLENKAAN!!! Mä haluan jotain muuta , mutta ei ole. Elämä on vaa tällästä, että mennää samaa ympyrää kaikki. Ja mun luonne on todella heikko, että en voi sanoo mitään suoraan esim. mitä mieltä olen. Jos mä en tykkää jostain niin mä en voi sanoo, mun pitää valmistautuu pari tuntii et voisin sanoo yhen sanan. Ja se on todella hankalaa... mut se on pikku juttu mut silti se vaikentaa elämää. Mä en rakasta mun äitiä ja isää... sillä iskä on ollut tyranni mun äitiä kohtaan kun olin pieni ja mä pelkään sellasia ihmisiä ja mun äiti on mielisairas ja se on lyönyt mua, ei osaa kuunnella ja ei oo ikinä kunnolla lohduttanu jne. niin se rakkaus on vähä jääny pois , mutta olen kiitollinen! mutta mummi on taas poikkeus, hän opetti minulle kaiken. Ja sen takia en pysty kuolla koska petän mummin muuten. Mä olen käynyt psykiatrilla koska olen yrittänyt itsemuraa jo kerran ja älkää edes suositelko sitä minulle sillä se ei vain auta. Olen jo 7 vuotiaana huutanut opelle, että haluan kuolla. Syytä opelle en ole koskaan sitten kertonut. Mä näin kerran sellaisen unen missä minut tapettin ja mikä tuntui todella todelliselta ja näin itseni haamuna , mutta mä tunsin olevani vapaana ja olin iloinen siinä, mutta siti heräsin onnellisena sen takia että en ole kuollut.Mut myähemmin aloin miettii että mä olin oikeesti iiloine siitä että olin kuollu.. Mä en oikeesti pelkää kuolemaa ja nyt te luulette että "joo, ihan varmana et pelkää" mutta oon tosissani. Ja mua ahdistaa maailmassa väkivalta. Ja en mä en pysty tehä asialle mitään ja se on se isoin syy mun elämässä ja se että me kierretään samaa ympyrää. Mä en tiedä mitä tehdä. Mulla on vielä syitä mutta otin tärkeimmät esille mitkä tuli nyt mieleen. Yrittäkää ymmärtää tekstistä jotain
Kamalaa D: Kannattaa soittaa kriissipuhelimeen, jutella psykiatrin kanssa, tai vaikka soittaa mummillesi. Älä tapa itseäsi. Kaikille tulee sinua ikävä.
 
On tosi asia, että elämä on yhtä ja samaa, hakkaa paikallaan ja joka päivä teet ne samat rutiinit, jotka tylsistyttää, tekee ihmisestä lobotomisen, puuduttaa täysin ja elämä valuu hukkaan. Oravanpyörä ja se vaan pyörii ja sä siinä mukana. Mä oon 15-vuotiaasta saakka toivonu, että kuolen ja yhä edelleen toivon. En ole koskaan ollut masentunut tai mitään muutakaan. Kuolemaa en pelkää ja odotan todella, että kuolen ja sillon saan rauhan ja sen, mitä olen liki ikäni odottanu ja toivonu. Mä tiedän, että on muitakin jotka toivoo samaa, eikä heillä ole masennusta tai mitään muutakaan. Olen 32-vuotias. Itsemurhaa en tee ja jos tekisin niin sen pitäis olla mahdollisimman kivuton ja nopee. Nää elämän halaajat, eli elämä on huumetta ja elämä on nami namia ja muut elämä on ihanaa vitun hifistelijät ei vaan käsitä, että meitä jotka on vaan aina toivonu kuolevansa liki ikänsä on jonkin verran ja ilman mt-ongelmia, masennusta ja muita mielenterveys juttuja. Eli, ihan normaali, perus ihminen, mutta en vaan olis ikinä halunnu etes syntyä ja toivon enemmän kuin mitään, että kuolisin pois mahdollisimman pian, kuolinvuoteella oon sit aidosti onnellinen, kun tiedän, että todellakin on loppumassa mun taru.
 
"en voi sanoo mitään suoraan esim. mitä mieltä olen. Jos mä en tykkää jostain niin mä en voi sanoo, mun pitää valmistautuu pari tuntii et voisin sanoo yhen sanan. Ja se on todella hankalaa... mut se on pikku juttu mut silti se vaikentaa elämää. Mä en rakasta mun äitiä ja isää... sillä iskä on ollut tyranni mun äitiä kohtaan kun olin pieni ja mä pelkään sellasia ihmisiä ja mun äiti on mielisairas ja se on lyönyt mua, ei osaa kuunnella ja ei oo ikinä kunnolla lohduttanu jne. niin se rakkaus on vähä jääny pois , mutta olen kiitollinen! mutta mummi on taas poikkeus, hän opetti minulle kaiken."
Sun pitäisi päästä aloittamaan oma elämä, eikä jatkaa yhtään perinnettä, mitä vanhempasi ovat "opettaneet". Mummin sanat voisit kirjoittaa talteen, kun ei niitä kukaan muukaan tee. Itse kirjoitan mieheni mummon sanoja tänne usein, sillä kuuntelin niitä viimeiset puoli vuotta tiiviisti, ennen kuin hänen muisti meni kokonaan. Hän ei koskaan kirjoittanut mitään, kun ei nähnyt hyvin. Talutettiin parhaimmillaan kainaloista kantaen junasta toiseen: on sitä usein naurettu myöhemmin, kuinka täpärällä oli koko junanvaihto:LOL::ROFLMAO:
 

Similar threads

V
Viestiä
61
Luettu
5K
Aihe vapaa
vierailija
V
T
Viestiä
32
Luettu
12K
Aihe vapaa
Haluan pois
H
M
Viestiä
7
Luettu
1K
Aihe vapaa
"Snautseri"
S

Yhteistyössä