E
"Elisabet"
Vieras
joissain asioissa näköjään olen. Äidilläni on melkein aina ollut itseään nuorempi mies. Isoin ikäero 25 vuotta, tällä hetkellä hänellä on mies, joka on melkein parikyt vuotta nuorempi. Isäni on äitiäni 12 vuotta nuorempi, kyllä!
Minua on häirinnyt, että minusta kiinnostuvat ovat itseäni reilusti nuorempia miehiä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä nuoremmat kiinnostuvat. Tältä ainakin tuntuu. Haluaisin kyllä oman ikäisen miehen kaikista mieluiten, mutta en ole tavannut, taitaa olla melkein kaikki varattuja.
Vähän aikaa sitten tapasin itseäni kymmenen vuotta nuoremman miehen. Hän oli selvinpäin ja minä hieman humalassa ja kyllä kiinnitin huomiota häneen, koska oli niin hyvännäköinen. Mutta heti tajusin siinä tilanteessa, että on liian nuori, enkä siksi edes ajatellut, että meidän välillä voisi olla jotain.
Myöhemmin hän kuitenkin tuli luokseni juttelemaan ja sitten pyysi "treffeille". Vaihdettiin numeroita ja hän otti minuun yhteyttä. Vasta myöhemmin tuli esille minkä ikäisiä olemme. Hän luuli minua nuoremmaksi ja minä häntä hieman vanhemmaksi.
Mutta tässä sitä ollaan, itse olen päälle kolmekymppinen ja hän päälle kaksikymppinen. Mietin nyt oliko tämä väistämätöntä, että jossain vaiheessa tulen olemaan kuin äitini. Vaikka miten monta vuotta annoin pakkeja nuoremmille miehille niin minullakin on joku ominaisuus, että viehätyn nuoremmista miehistä? Kuulostaa melkein jopa ällöttävälle, mutta tässä tilanteessani en edes halua ajatella järjellä. Olen ollut jo kauan sinkkuna kun en vaan tapaa vanhempaa tai omanikäistä miestä joka kiinnostaisi.
Minua on häirinnyt, että minusta kiinnostuvat ovat itseäni reilusti nuorempia miehiä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä nuoremmat kiinnostuvat. Tältä ainakin tuntuu. Haluaisin kyllä oman ikäisen miehen kaikista mieluiten, mutta en ole tavannut, taitaa olla melkein kaikki varattuja.
Vähän aikaa sitten tapasin itseäni kymmenen vuotta nuoremman miehen. Hän oli selvinpäin ja minä hieman humalassa ja kyllä kiinnitin huomiota häneen, koska oli niin hyvännäköinen. Mutta heti tajusin siinä tilanteessa, että on liian nuori, enkä siksi edes ajatellut, että meidän välillä voisi olla jotain.
Myöhemmin hän kuitenkin tuli luokseni juttelemaan ja sitten pyysi "treffeille". Vaihdettiin numeroita ja hän otti minuun yhteyttä. Vasta myöhemmin tuli esille minkä ikäisiä olemme. Hän luuli minua nuoremmaksi ja minä häntä hieman vanhemmaksi.
Mutta tässä sitä ollaan, itse olen päälle kolmekymppinen ja hän päälle kaksikymppinen. Mietin nyt oliko tämä väistämätöntä, että jossain vaiheessa tulen olemaan kuin äitini. Vaikka miten monta vuotta annoin pakkeja nuoremmille miehille niin minullakin on joku ominaisuus, että viehätyn nuoremmista miehistä? Kuulostaa melkein jopa ällöttävälle, mutta tässä tilanteessani en edes halua ajatella järjellä. Olen ollut jo kauan sinkkuna kun en vaan tapaa vanhempaa tai omanikäistä miestä joka kiinnostaisi.