En uskalla enää hankkia kolmatta lasta koska pelkään että se on

["helmisimpukka"]

se joka saa mun kehon lopullisesti rupsahtamaan.. ikää mulla on jo 27v. eka lapsen sain 18v ja seuraavan 23v. Ja kyllä jo tuo toinen raskaus jätti kovemmat jäljet muhun kun mitä eka. Jotenkin mä haluaisin että mun vartalo pysyis edes jotenkin katseen kestävänä... Jotenkin mä voisin nyt ehkä tehdä sen kolmannen.. mut en todellakaan 3-5v kuluttua niinku mies tuumailee... en mä tiedä mikä pointti tässäkin aloituksessa oli mutta kiitoksia kun sain tänne kirjoittaa

 

["vieras"]

Jo 27v. OMG!!!

 

["ViErAs"]

Voivoi, huolet ne on sullakin. =)

Otsikon luettuani, oletin, että pelkäät lapsen vuoksi.
Vaan kroppasi takia pelkäätkin, ehkä se kolmas kannattaa jättää suosiolla tekemättä!!

 

["mamma"]

Mää olen jo yli 40v neljän muksun äitee eikä mua enää haittaa mun ropan rupsahtelut heh ...yritetään syödä terveellisesti ja liikutaan paljon eikä herkutella joka päivä...mitä siittä jos tissit on vähä venähtäneet tai mahanahka vähä roikkuu...mutta tämä asenne tulee iän myötä jos tulee...

 

[ap.]

Juuh hirveä ihminen olenkin kun en halua että tätä tyhjää vatsanahkaa kertyy yhtään enempää.. se on epämukavaa kun se roikkuu tuossa ja on vaikea löytää hyviä housuja... joka imetyksen jälkeen rintojeni eriparisuus on vaan kasvanut... eli kolmannen imetyksen jälkeen mulla olis luultavasti oikea rinta 3 kuppikokoa isompi kun vasen, nice... puhumattakaan repeämistä.. tuntuu että väliliha sen kun kutistunut vaan... viime imetys kävi kovalle mun kehon päälle.. kärsin edelleenkin estrogeeni vajeesta...

 

["Minna"]

Ei se raskaus niitä kiloja tuo, vaan huonot ruokailutottumukset. Toki itse raskausvaiheessa ei tartte (eikä kannata lapsen terveyden kannalta!) alkaa kiihkoilla sen syömisen kanssa, mutta sitten synnytyksen jälkeen vaan teet ruokarempan ja kuntoilet, niin ei se kroppa mitään pilalle mene.

Tahdosta se vaan on kiinni.

 

["äiti76"]

Mulla on takana 2 hankalahkoa raskautta (ja yksi km), ja ulkonäköasiat oli kyllä tosi kaukana mielestä. Mutta ei se ikä niin paljon vaa'assa paina. Mä sain kuopuksen kun olin 36 v. Hän oli niin kova juomaan rintamaitoa, että laihduin reilussa puolessa vuodessa hivenen pulskasta painoindeksiin 19. Keho on timmimpi kuin koskaan, enkä ole tehnyt asian eteen muuta kuin imettänyt ja ulkoillut/liikkunut lasten kanssa. Mutta täytyy sanoa, että olisin kyllä ottanut mieluummin rupsahtaneen ja pulskemman kropan kuin viime vuosien koettelemukset. Mäkin olen välillä miettinyt kolmatta raskautta, mutta en taida enää haluta aikaisempien raskauskomplikaatioiden aiheuttaman stressin takia. Kaikkea hyvää sulle, päädyt sitten yrittämään kolmatta lasta nyt tai myöhemmin. Sulla on vielä aika, ja jos kaksi edellistä raskautta meni hyvin, näyttää asiat valoisilta

 

[ap.]

Ei mulla painon kanssa ongelmaa ole. Normaalipainoinen olen nyt ja olen kaikki raskauskilot alle puolessa vuodessa tiputtanut ilman mitään sen kummempaa touhua, imetys ne on vienyt mennessään.

Eihän se kuntoilu pahaa koskaan tee muttei se ylimääräistä nahkaa poista....

Ja mitä useampi lapsi sen vähemmän mahiksia päästä kuntoilemaan...

 

["vieras"]

No älä hanki, mikähän nyt oli ongelma?

 

["äiti76"]

no se on toki totta, että useamman lapsen kanssa ei kuntoilemaan niin helposti lähdetä. Se on toki kiinni tukiverkostakin, esim miehestä, ja meillä lastenhoito ja siihen liittyvä vastuu on jäänyt kyllä valtaosaksi mulle. Se taitaa olla yksi lisäsyy siihen, etten halua kolmatta lasta
Mulla on kanssa ylimääräistä nahkaa, etenkin rinnoissa ja vatsassa, mikä johtuu suht. kovasta laihtumisesta. Ainakaan tällä hetkellä se ei kuitenkaan haittaa.

 

["vieras"]

No sitten et uskalla. Mutta ikää tuohon on turha vetää mukaan, itsellä kroppa ihan samassa kuosissa nyt kuin 10 vuotta sitten, vaikka olen 2v sitten lapsen saanut. Mutta mulla onkin hyvin venyvä ja palautuva iho, eli ei raskausarpia, ei mahapussia tms. Täysin kudostyypista riippuvainen juttu siis

 

[ap.]

No mulla on tämmöinen paska kudostyyppi. iho todella ohut ja vaalea.. ja kaikenlisäks meidän suvun naisilla on taipumusta suonikohjuihin ja luutasuoniin...

jotenkin vaan on sellainen olo että haluais lapsen en vois kuvitella että nytkö tää oli tässä mä en saa koskaan enää hoitaa vauvaa, imettää jne..

joten kuten voisin ajatella raskautta nyt mutta en enää 3-5v kuluttua....

 

["äiti76"]

mieti mm. seuraavia asioita: onko parisuhde hyvä, osallistuuko mies lasten hoitamiseen ja haluaako hän kolmannen lapsen, olisiko taloudellinen tilanne kohtalainen kolmannekin lapsen kanssa , onko sinun ollut helppo vai vaikea tulla raskaaksi (itselläni ei ollut helppoa, ja voi olla ettei kolmatta lasta tule enää kuitenkaan kun ikää jo 36 v). Jos kaikki vaikuttaa hyvältä, ei kudostyyppisi varmaan ole tärkein seikka, ja voit hyvinkin mennä ja hankkia kolmanne lapsen

 

[Hankalakinkai]

Ei sais nauraa mutta kävi kumminkin naurattaan toi tissien eriparisuus. Ja ihan sen takia, että mulla on täsmälleen sama vaiva! Niin ovat eriparia nykyään, että harkitsen leikkaustakin. Onneks ei ole varaa moiseen.. Ja samoin roikkuu mahanahka tuossa eikä näytä olevan menossa minnekään. Siinä on karmeat arvetkin kun jo toisesta lapsesta maha vähän räjähti tohon. Mulla siis neljä raskautta takana ja ikää 28. Ainoo mitä voin sulle sanoa on, että sä rupsahdat joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Ei kukaan enää kaheksankymppisenä mikään timmi ole. Eikä sun kroppa välttämättä uuden raskauden myötä enää niin paljoa muutu. Mullakin kaikki pahimmat ongelmat tuli kakkosen aikana jo.

 

[ap.]

Parisuhde vois toki olla parempi, jäi parisuhteen huoltaminen hieman katkolle ison talo remontin aikana mutta paranemaan päin jo on... Talous mielestäni hyvä. Toisaalta meillä on "omat rahat" joten miehen taloudesta mä en oikeastaan tiedä mitään, oletan sen olevan ok koska ei ole ainakaan tullut mitään ilmi että olis ongelmaa. mutta oma talouteni siis kestäisi hienosti vielä kolmannenkin lapsen. ihan kiitettävästi osallistuu mies lasten hoitoon. raskaaksi tulemisen kanssa ei ole ollut ongelmaa... toisaalta mies ei tunnu innostuvan ajatuksesta että hankittais lapsi nyt..

 

[Sone*]

Kannattaa se tehdä sit nyt, koska luultavasti siun kroppa, lihakset, ja iho palautuu kuitenkin tässä vaiheessa nopeempaan. Ja kerkeet viel treenailla ittes ihan simpsakkaan kuntoon ennen kolmeakymppiä

Mie mietin toisen lapsen kohdalla noita juttuja että palautuukohan sitä enää ikinä raskauden jälkeen jne, toki sitä nahkaa jäi mutta sen kanssa on oppinut elämään ja olemaan tyytyväinen omaan kehoon.

Nyt odotan kolmatta ja tiedän jo valmiiksi että synnytyksen jälkeen taas hiukset irtoaa, nahka roikkuu ym, mutta kyllä se sitten tasoittuu. Ei jaksa murehtia!

 

[Keskosäiti]

Mä oon saman ikäinen kun sinä ja pelkään kolmannen saamista myös! Mutta vähän eri syistä, enkä voi kyllä muuta sanoa kuin että pienet on sulla murheet. Mä taas en varmaan kestäisi sitä kuukausia kestävää sairaalassa asumista ja pelkoa, varsinkin kun kotona odottaisi kaksi pientä. Antaisin mitä vaan, jos saisin "hankkia" sen kolmannen noilla
samoilla murheilla kuin sinä!

 

[toinen pelkuri]

Minä pelkään myös, enkä koe, että se olisi edes mitenkään hirveän kamalan itsekästä.
Sain esikoiseni juuri täytettyäni 18, toisen 20v ja kolmannen 24v.
Kolmannessa raskaudessa masennuin ja pelkäsin vatsani repeämistä.
Olen aina ollut hyvin hoikka, rinnaton nainen. Koin jotenkin ,että jos vatsani arpeutuu pahasti, kokisin jonkinnäköisen identiteettikriisin, se kun on ollut kehoni ainut siedettävä kohta.
(ja kyllä minulla on äärimmäisen huono itsetunto).
Kolmannessa raskaudessa vatsani ei kuitenkaan revennyt yhtään (ensimmäisestä ja toisesta arpia tuli vähän, mutta ovat aika huomaamattomia).
Kolmatta lastani en saanut pitää, ja nyt pelkään neljättä raskautta. Olen varma, että ne raskausarvet tulee, äidilläni on juuri sellaiset pitkät ja paksut raskausarvet, eikä vatsa palautunut neljännen lapsen jälkeen.
Mutta toive vielä on saada lapsi, toivotun kolmannen lapsen menehdyttyä.
Tyhmää tälläistä pelätä, mutta pelkäämpä kuitenkin.

 

["Huoh"]

Minä pelkään myös, enkä koe, että se olisi edes mitenkään hirveän kamalan itsekästä.
Sain esikoiseni juuri täytettyäni 18, toisen 20v ja kolmannen 24v.
Kolmannessa raskaudessa masennuin ja pelkäsin vatsani repeämistä.
Olen aina ollut hyvin hoikka, rinnaton nainen. Koin jotenkin ,että jos vatsani arpeutuu pahasti, kokisin jonkinnäköisen identiteettikriisin, se kun on ollut kehoni ainut siedettävä kohta.
(ja kyllä minulla on äärimmäisen huono itsetunto).
Kolmannessa raskaudessa vatsani ei kuitenkaan revennyt yhtään (ensimmäisestä ja toisesta arpia tuli vähän, mutta ovat aika huomaamattomia).
Kolmatta lastani en saanut pitää, ja nyt pelkään neljättä raskautta. Olen varma, että ne raskausarvet tulee, äidilläni on juuri sellaiset pitkät ja paksut raskausarvet, eikä vatsa palautunut neljännen lapsen jälkeen.
Mutta toive vielä on saada lapsi, toivotun kolmannen lapsen menehdyttyä.
Tyhmää tälläistä pelätä, mutta pelkäämpä kuitenkin.

Miksi sä koet oikeuden lisääntyä?