En uskalla hakea töitä

[vierailija]

Jotenkin vaan koko ajatus tuntuu ahdistavalta ja erittäin epämiellyttävältä. Siis en minä työntekoa välttele ja todellakin haluaisin uuden työpaikan, mutta se työn hakeminen vaan tuntuu niin vaikealta.

En vaan ole hyvä "myymään" osaamistani, enkä ole se upealta ihmiseltä vaikuttava ekstrovertti supliikkityyppi, joka saa kenet tahansa pitämään itsestään. Minulla on rikkinäinen työhistoria , enkä myöskään ole hoikka ja kaunis

Ja lähinnä tuntuu siltä, että ettei sillä aikaisemmalla kokemuksella edes ole väliä, vaan sillä, että jos vaan olet tarpeeksi karismaattinen tyyppi ja saat työnantajan pitämään itsestäsi henkilökohtaisella tasolla, niin sinuthan palkataan, vaikka et osaisi yhtään mitään. Ja jos et ole se "hyvä tyyppi", niin turha kysellä töiden perään.

Ja minä en ole se "hyvä tyyppi". Enkä sovi ilmeisesti mihinkään työympäristöön.

 

[vierailija]

En uskalla mennä kakalle

Jotenkin vaan koko ajatus tuntuu ahdistavalta ja erittäin epämiellyttävältä. Siis en minä kakkaamista välttele ja todellakin haluaisin päästää pierun, mutta se työntäminen vaan tuntuu niin vaikealta.

En vaan ole hyvä "puskemaan" kakkaa, enkä ole se upealta ihmiseltä tuoksuva ekstrovertti piereskelijä tyyppi, joka saa kenet tahansa pitämään itsestään. Minulla on rikkinäinen ryppyreikä , enkä myöskään ole hoikka ja kaunis

Ja lähinnä tuntuu siltä, että ettei sillä aikaisemmalla kokemuksella edes ole väliä, vaan sillä, että jos vaan olet tarpeeksi tuoksahtava tyyppi ja saat työnantajasikin pitämään hajustasi henkilökohtaisella tasolla, niin sinuthan palkitaan, vaikka et haisisi yhtään miltään. Ja jos et ole se "hyvä tyyppi", niin turha kysellä vessapaperin perään.

Ja minä en ole se "hyvä tyyppi". Enkä sovi ilmeisesti yhteenkään vessaan.

 

[vierailija]

Kröhöm, ei varmaan kukaan palkkaa sua jos omaat ton asenteen. Asenne korjaus, mieti, mitkä on sun vahvuudet ja mitä osaat erityisen hyvin ja tuo ne esiin haastattelussa, harjottele peilin edessä haastatelu tilannetta. Toki, ulkonäölläkin on vaikutusta, eli siistit, normaalit vaatteet ja hymyä huuleen. Yleensä oon aina päässy sinne paikkaan töihin, mihin olen hakenu, että aikaisempaa työkokmusta on katsottu, harrastuksia kyselty, hiemanperheestäni ja pyydetty kertomaan itsestä ja kysytty vaan, että miksi juuri mut pitäisi palkata kyseiseen hommaan. Oon kyl aika huumorintajunen, oon melko kova puhumaan ja yleensäkkin hymyilen paljon, että noista piirteistä on varmaan ollu hieman apua noissa tilanteissa. Mut on mua joskus haastateltu yhestä paikasta jossa tää haastattelija itse jännitt,i todella paljon alkuun. Pyysi jopa anteeks, että jännitys näkyy päälle päin ja ite vaan hymyilin ja sanoin, että mua jännittää kans, että ei mitään hätää. Haastattelu menikin hyvin lopulta, kun haastattelija sai hieman koottu itsensä. Et ole ap ainoa, joka noissa jännittää/kokee nuo tilnteet epämiellyttäviks, mutta noita taitoja voi harjoitella ja se on myös, että oma asenne ratkasee paljon. Onnea työnhakuun ja haastatteluihin.

 

[vierailija]

Vanha kansa sen tiesi: "se ken ei töitä tee, ei myöskään syömänkään pidä".

 

[vierailija]

Vanha kansa sen tiesi: "se ken ei töitä tee, ei myöskään syömänkään pidä".

Se oli ennen se. Ennen vanhaan uskottiin myös paljon muuhun erikoiseen...

 

[vierailija]

Sillä nyt ei normaalisti ole oikein minkään sortin väliä oletko hoikka ja kaunis vai et. Tietysti ääritapaukset poislukien sekä mm. ehkä jotkut myynti- ja edustushommat.

Ja ap:lle lohdutukseksi: jos olet tarpeeksi pitkään työttömänä (lue: vuoden–pari) ja koko ajan työkkärin kirjoilla, niin lopulta työkkäri hommaa sinulle ns. työllistämispaikan. Eli sinulle tulee työhönosoitus tyypillisesti johonkin kunnan puljuun, mikä paikka on ns. sinua varten pedattu eli ei muita hakijoita.