En uskalla kertoa miehelle tuntemuksistani

[kiitos]

Olen jo pitkään miettinyt, että eroan työpaikastani ja palaan kotiäidiksi. Meillä on kaksi lasta, nuorempi vasta vähän reilun 1 v. Yöt ovat rikkonaisia ja työni on fyysisesti raskas (mulla on myös huono kunto, mikä vaikuttaa), enkä koe enää nauttivani työstäni samalla tavalla kuin ennen kuopusta.
Plus kun tuo kuopus oireilee.

Minulla ei oikeasti ole varaa jäädä kotiin, en saa edes kunnollista kotihoidon tukea.

Ero työstä voi johtaa jopa avioeroon.

Tunnen olevani niin lopussa, että myös kuolema-ajatukset alkaa tulla päähän.

 

[minä]

Pystyisitkö vähentämään työntekoa ja tekemään lyhyempää työviikkoa.Lapset saisivat lyhyemmän hoitoviikon ja sinä aikaa lasten kanssa.Ota lisäksi yhteyttä lääkäriin ja hae apua noihin tuntemuksiin jos oletkin vaikka masentunut.

 

[miii]

Kerro omalääkärillesi tai neuvolassa tarvitse ammattiapua ja neuvontaa. Voimia sinulle.

 

[Miuski]

Eihän sun ole pakko irtisanoutua vaan sullahan on täysi oikeus kotihoidon tukeen. Olisiko sellainen ratkaisu, että jäisit hoitovapaalle työstäsi, mutta hankkisit jotain ilta- tai viikonlopputyötä itsellesi? Saisit olla kotona, mutta olisi myös työtä, josta tulisi tuloja ja "omaa tekemistä". Kannattaa puhua miehellesi niin, että pyydät häntä kuuntelemaan ja kerrot rauhallisesti tunteistasi. Sano, ettet halua, että teille tulee tämän takia ero vaan että toivot teidän yhdessä pääsevän ratkaisuun, jonka kanssa nyt vuoden tai kaksi voisitte elää. Tsemppiä!!!

 

[tissipapu]

Tuskin miehesi myöskään haluaisi sinun miettivän mitään kuolema-ajatuksia. Kyllä varmasti kannattaisi keskustella ja joka tapauksessa jotakin on tehtävä, ennen kuin oikeasti palat loppuun.