En uskalla mennä enää mieheni kotimaahan eikä hän tule tänne

[ahdistavatilanne]

Tässä taustoja edellisessä aloittamassani ketjussa:

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2162683-apua-saako-lapseni-jaada-suomeen/

Olen raskaana ja muutin Suomeen kun en uskaltanut olla tuolla enää,
mies oli luvannut tulla tänne meidän luo. Nyt kuitenkin selvisi ettei ole
edes aikeissa tulla eikä välitä mistään mitä sanon, jankuttaa vaan
että ostaa siellä auton nyt kun meille tulee vauva.

Olen sanonut vaikka kuinka monesti etten tosiaankaan ole tulossa,
miksei suostu kuuntelemaan eikä uskomaan minua. Laittoi viestin
että olen täällä vaan käymässä kun niin sovittiin ja etten astu edes
ovesta ulos ilman hänen lupaansa ja uhkasi ärsyttämästä enempää.

Luojan kiitos tulin Suomeen ajoissa, siellä olisin nyt tosi pahassa
pulassa. Mutta ahdistaa ja itkettää kun hän ei suostu ymmärtämään,
sinne en voi enää palata itseni ja lapseni turvallisuuden vuoksi eikä
hän suostu myöskään tulemaan tänne joten olen nyt sitten yksin
ja pelkään mitä keksii kun todellakin huomaa etten ole tulossa
takaisin. Ahdistaa ja itkettää

 

[Ahvenia vai kuhaa]

.. ahvenia tulee vielä jonkin verran, kuhaa huonommin.

Vai miltä se meri siellä teillä näyttää? Kannattaisi jo uskoa viherhörhöjä, että Itämeri on saastunut.
Persuilla se on se perse saastunut.

 

["huhhuh"]

Huh, no ihan oikean ratkaisun olet tehnyt kun Suomeen tulit. Vai et ovesta ulos muka astu. Siinähän yrittää pomottaa sitten. Ahdistaa varmasti, mutta oikein olet tehnyt. Voimia!

 

["lilja"]

Miehesi toivoo varmaan sydämen pohjasta, että sinä ja syntymätön lapsi menette takaisin Turkkiin ja elätte siellä onnellisesti yhdessä ja miehen sukulaiset käyvät kylässä ja vietätte yhdessä sosiaalista elämää ja nautitte perheyhteydestä kuten siinä kulttuurissa on tapana. Miehellesi on varmaan liian tuskallista ajatella sitä vaihtoehtoa, että te ette palaa takaisin Turkkiin ja ainoa ratkaisu yhdessäololle on miehen ero rakkaista sukulaisistaan ja muutto työttömäksi kalseaan Suomeen, jossa ei osata edes olla sukulaisten kanssa vaan kyhjötetään oman perheen kanssa kotona. Siitäpä syystä miehesi varmaan kieltäytyy ymmärtämästä tuota vaihtoehtoa. Sinulla on nyt tilanne, johon ei kerta kaikkiaan ole olemassa hyvää ratkaisua, se sinun on hyväksyttävä ja yritettävä paikata tilanne jollakin tavalla (jos haluat kasvattaa lapsen täällä, niin sitten jäätte tietysti tänne). Minä en voi sille mitään, mutta minusta sinun olisi pitänyt ymmärtää minkälaisia vaikeuksia voi tulla ulkomaalaisen kanssa seurustelusta ja varsinkin raskaaksi tulosta tuossa tilanteessa, joten sikäli sinun on vaan opittava elämään sen tuskan kanssa. Yritä löytää vaikka joku nettiyhteisö tms. jossa on ihmisiä, joilla on kokemusta samanlaisista tilanteista ja jotka osaavat oikeasti kannustaa ja sanoa jotakin viisasta.

 

[Neilee harmaana]

Mä sanoisin myös sen ekan ketjun äsken luettuani, että älä missään tapauksessa mene takaisin miehesi luo! Hieman myös pelottaa ajatus siitä, mitä jos mies todella tulisikin Suomeen, voit olla aika varma, että lapsi lähtee sitten Turkkiin. Kamala suku miehelläsi ja hirveä valta heillä mieheesi. Miten mies on voinut antaa kohdella sua huonosti

Nyt pää pystyyn ja ala nauttia raskaudesta! Jos miehesi sanoi sinulle että ilman hänen lupaa et edes ovesta ulos astu ja älä ärsytä enempää, niin miettisin avioeroa. Mitä teet tuollaisella miehellä, joka sanoo vaimolleen noin?

Sä ja lapsi pärjäätte kyllä, olen itse odottanut lasta kaksi kertaa yksin, joten tiedän, että se on hetki jolloin kaipaa toista vierelle vaikka hommaan olisi jopa yksin ryhtynyt. On se raskaus vaan niin iso mullistus. Onko sulla ystäviä, sukulaisia? Koeta alkaa valmistella teille täällä elämää, en usko, että sun mies tulee ikinä ymmärtämään miksi et mene sinne takaisin.
Minkäikäisiä olette, missä tapasitte? (Kiinnostaa kuulla taustoja.)

 

["lilja"]

Mä sanoisin myös sen ekan ketjun äsken luettuani, että älä missään tapauksessa mene takaisin miehesi luo! Hieman myös pelottaa ajatus siitä, mitä jos mies todella tulisikin Suomeen, voit olla aika varma, että lapsi lähtee sitten Turkkiin. Kamala suku miehelläsi ja hirveä valta heillä mieheesi. Miten mies on voinut antaa kohdella sua huonosti

Minä olen lukenut vain sen ketjun, johon ap tässä ketjussa viittasi, eikä minusta sen perusteella voi sanoa, että ap:n mies olisi kohdellut häntä huonosti. Maan tapa Turkissa on varmaan se, että sukulaiset tulevat pitkiksi ajoiksi toistensa luo ja ovat kuin kotonaan. Samoin oman lapsuudenperheen jäsenillä voidaan katsoa olevan läheisemmät välit ja enemmän sanomista toistensa elämään, kuin sukuun naidulla. Mies joutuu tuossa tosi vaikeaan asemaan, kun kyse on kuitenkin hänen siskostaan. Mies ei varmaan ymmärrä miltä tilanne ulkomaalaisesta vaimosta tuntuu ja mitkä asiat hän kokee loukkaaviksi.

 

[Neilee harmaana]

[QUOTE="lilja";26837474]Minä olen lukenut vain sen ketjun, johon ap tässä ketjussa viittasi, eikä minusta sen perusteella voi sanoa, että ap:n mies olisi kohdellut häntä huonosti. Maan tapa Turkissa on varmaan se, että sukulaiset tulevat pitkiksi ajoiksi toistensa luo ja ovat kuin kotonaan. Samoin oman lapsuudenperheen jäsenillä voidaan katsoa olevan läheisemmät välit ja enemmän sanomista toistensa elämään, kuin sukuun naidulla. Mies joutuu tuossa tosi vaikeaan asemaan, kun kyse on kuitenkin hänen siskostaan. Mies ei varmaan ymmärrä miltä tilanne ulkomaalaisesta vaimosta tuntuu ja mitkä asiat hän kokee loukkaaviksi.[/QUOTE]

Ymmärrän ja oon aika pitkälle samaa mieltä. Mut pakko korjata, että en sanonut, että mies on kohdellut huonosti, mutta sallinut että hänen sukulaiset kohtelee, toisaalta se on kyllä sama asia. Tää ei silti aapeeta auta.

Käsitin kyllä myös, että ap on puhunut miehelleen jatkuvasti miltä hänestä tuntuu ja jossei mies sitä siitä huolimatta ymmärrä tai ota huomioon ei sellaisessa suhteessa kannata olla.

Olisi kiva tietää kauan ovat olleet yhdessä/naimisissa.

 

["vieras"]

Älä missään nimessä anna lastenvalvojan selvittää lapsen isyyttä. Muuten tulee onglelmia, mies vie lapsen ulkomaille tms. Sanot lastenvalvojalle, että et halua lapsen isyyttä selvitettävän.

 

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";26839211]Älä missään nimessä anna lastenvalvojan selvittää lapsen isyyttä. Muuten tulee onglelmia, mies vie lapsen ulkomaille tms. Sanot lastenvalvojalle, että et halua lapsen isyyttä selvitettävän.[/QUOTE]
He ovat naimisissa, ei isyyttä silloin selvitetä.

 

[ahdistavatilanne]

Nyt on aivan turhaa alkaa romantisoimaan jotain turkkilaisten perheyhteyttä ja että sitä pitäisi loputtomiin ymmärtää. Alusta asti siskot ovat haukkuneet ja kiusanneet, varastaneet minulta oleskeluluvan ja henkilöllisyyspaperit sekä tuhonneet satojen eurojen arvosta tavaroitani, uhkailleet ja lähetelleet minusta nimettömiä kirjeitä sukulaisilleni. Olisin mennyt poliisille mutten uskaltanutkaan kun mies uhkasi avioerolla. Lähdin silloin Suomeen turvaan enkä saanut tulla takaisin puoleen vuoteen ja itsekin pelkäsin palata. Menin sitten lopulta takaisin ja toivoin että kaikki olisi hyvin.

Tuo sukulaisten vierailu ei sinänsä ole ongelma vaikka minusta yritetäänkin tehdä joitain epäsosisaalista, ongelma on tuo kohtelu jota olen joutunut kestämään ja jota ei kenenkään tarvitse hyväksyä. Kyllä minulla on täällä Suomessakin sukulaisia ja läheisiä sellaisia, joko asutaan yhdessä tai vieraillaan päivittäin tai viikoittain.

Myöhemmin samankaltainen tilanne toistui, huutoa ja uhkailua ja olin käytännössä koko päivän melkein pakkotyössä keittiössä, kohtelivat huonommin kuin eläintä. Itkin miehelleni tästä mutta ei voinut mitään, ja todellakaan en ole tehnyt siellä mitään väärin enkä koskaan edes sanonut heille mitään pahasti. Monet ovat sanoneet minulle että olen helppo kiusattava. Tilanne meni taas niin pahaksi että karkasin kotoa ja menin asumaan hotelliin kunnes he olivat lähteneet, sitten eivät vuoteen edes puhuneet miehelleni enää.

Yritin kaikkeni että välit paranisivat ja onnistuinkin siinä jonkin verran nöyristelemällä ja ahkerasti palvelemalla, kun saivat kuulla että olen raskaana niin siihen loppui minulle puhuminen. Olemme pohtineet että he ovat tarkoituksella halunneet päästä minusta jos jollakin tekosyyllä eroon ja nyt se olisi huomattavasti vaikeampaa. En voi tässä kertoa yksitiyskohtaisesti kaikkea mutta minua on kohdeltu todella törkeästi, alistamista, henkistä väkivaltaa ja kerran ovat käyneet käsiksi. Olen joutunut monesti lähtemään kotoani joko pelon vuoksi tai siksi etten jaksanut enää.

Joten jos jonkun mielestä tuo on ok ja normaalia turkkilaisten käytöstä, kun onhan se perhe nyt niin tärkeä että heillä on oikeus tehdä henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja pakottaa kotiorjaksi lähes kellon ympäri, niin olen kyllä sanaton. Tiedän kyllä monia muita pareja joilla ei ole siellä ollut tuollaista eikä noin paha tilanne silloinkaan kun on ollut ikäviä sukulaisia. Silloin ovat kyllä useimmiten tulleet Suomeen. Sukulaiseni ja ystäväni ovat olleet aivan kauhuissaan eivätkä missään nimessä halua että palaan Turkkiin enää.

Mies on tuon kaiken nähnyt ja tietää, jos ei pysty tekemään siellä sellaisia normaaleja olosuhteita joissa minä ja lapsi voitaisiin asua väkivallalta turvassa niin sitten todellakin jäämme tänne Suomeen. Koen että tämä on nyt pakkotilanne. En tiedä miten hänen kanssaan jatkuu, tuleeko tänne edes käymään jos haluaa meitä nähdä vai haenko avioeroa. Jos jonkun narsistisiskon mielipiteet menevät vaimon ja lapsen kanssa olemisen edelle niin tehköön tuon järjettömän valinnan, eipä sille sitten voi mitään. Ystäväni sanovat että kuunneltuaan näitä tapahtumia jotka ovat toistuneet toisensa jälkeen, vaikka olen aina yrittänyt ymmärtää ja puolustella miestäni niin heidän mielestään hän on käyttäytynyt minua kohtaan todella törkeästi. Tässäkin tapauksessa lupasi aivan varmasti tulla Suomeen, jopa itse ehdotti asiaa ja oli kiinnostunut, ja nyt on kuin siitä ei olisi koskaan puhuttukaan. On vaikeaa olla ihmisen kanssa johon ei voi ollenkaan luottaa ja joka valehtelee kerta toisensa jälkeen päin naamaa. Naimisissa ollaan nyt oltu yli kolme vuotta josta suurimman osan olen asunut siellä ja koko ajan elänyt pelossa siitä mitä saattaa taas tapahtua. Lastani en kadu hetkeäkään, se on paras asia mitä koko elämässäni on tapahtunut ja tulee tunne etten kärsinyt tuota kaikkea turhaan.

Kiitos paljon rohkaisevista kommenteista, eiköhän se tästä päivä kerrallaan...

 

[Keittiönoita]

Kurja tilanne Kannattaa kuitenkin muistaa, että maissa, missä perhe tarkoittaa muutakin kuin puolisoa ja alaikäisiä lapsia, muutto vieraaseen maahan tarkoittaa perheensä hylkäämistä. Kärjistäen asiaa voisi verrata siihen, että Suomessa suomalainen nainen jättää alaikäiset lapsensa uuden rakkauden vuoksi. Siihen perheen hylkäämiseen liittyy hyvin herkästi häpeä ja syyllistäminen. Ihmisen pitää olla aika vahva kyetäkseen kantamaan - erityisesti omien läheistensä taholta - sen syyllistämisen. Jotkut sen kestää, jotkut eivät. Toki asiaan vaikuttaa sekin, miten hyvin se hylätty perhe asian ottaa ja kuinka paljon loppujen lopuksi syyllistävät.

Suomeen tulokaan ei ole niin yksinkertaista kuin me suomalaiset sen ajattelemme olevan. Pitää luopua työpaikasta sekä toimeentulostaan ja heittäytyä puolisonsa tulojen varaan siihen asti, kunnes Suomesta saa töitä. Ja tänä päivänä tuntuu, että lähes jokaiseen hommaan vaaditaan kielitaito. Joillekin on vaikeaa hyväksyä sitä, että joutuu olemaan vaimonsa elätettävänä. Tietyissä kulttuureissa kun sellainen on enemmän tai vähemmän häpeällistä, koska eihän sellainen ole mikään mies, joka ei perhettään pysty elättämään.

Mun mielestä sun ei nyt kannatakaan palata Turkkiin, mutta käykää miehesi kanssa vaikka Skypen kautta keskustelua (ja useita) siitä, miten tästä eteenpäin tehdään. Jokin molempia tyydyttävä kompromissi teidän täytyy löytää tai sitten laittaa lusikat jakoon. Molempien täytyy antaa periksi, mutta mitkä ovat ne teille oleelliset asiat, joissa toisen täytyy tulla ainakin vastaan.

Mä olen anoppi meksikolaiselle ja vaikka siellä uskonto ei tuokaan kahden kulttuurin parisuhteeseen mitään merkittävää ristiriitaa, niin monia kulttuureiden välisiä eroja nuorenparin on täytynyt ottaa huomioon ja sopia asioista niin, että molemmat voivat ne sopimukset hyväksyä.

 

["äiti"]

Vieläkö kerkiät abortin tekemään se olisi paras ratkaisu.

 

["vieras"]

Tässä taustoja edellisessä aloittamassani ketjussa:

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2162683-apua-saako-lapseni-jaada-suomeen/

Olen raskaana ja muutin Suomeen kun en uskaltanut olla tuolla enää,
mies oli luvannut tulla tänne meidän luo. Nyt kuitenkin selvisi ettei ole
edes aikeissa tulla eikä välitä mistään mitä sanon, jankuttaa vaan
että ostaa siellä auton nyt kun meille tulee vauva.

Olen sanonut vaikka kuinka monesti etten tosiaankaan ole tulossa,
miksei suostu kuuntelemaan eikä uskomaan minua. Laittoi viestin
että olen täällä vaan käymässä kun niin sovittiin ja etten astu edes
ovesta ulos ilman hänen lupaansa ja uhkasi ärsyttämästä enempää.

Luojan kiitos tulin Suomeen ajoissa, siellä olisin nyt tosi pahassa
pulassa. Mutta ahdistaa ja itkettää kun hän ei suostu ymmärtämään,
sinne en voi enää palata itseni ja lapseni turvallisuuden vuoksi eikä
hän suostu myöskään tulemaan tänne joten olen nyt sitten yksin
ja pelkään mitä keksii kun todellakin huomaa etten ole tulossa
takaisin. Ahdistaa ja itkettää

Olisit kiitollinen, että tulit järkiisi ja pääsit eroon tuollaisesta miehestä. Turha itkeä tuollaisen perään, ei kukaan järkevä nainen edes haluaisi tuollaista "omistan naiseni" kontrollifriikkiä.

 

[Keittiönoita]

Niin ja ihan ensimmäisenä sun kannattaa miettiä, haluatko edes avioliittoa ja perhe-elämää, joka ei tule olemaan juuri sellainen kuin toivoisit. Jos et, niin silloin on järkevintä laittaa eropaperit vetämään. Sama juttu, jos mies ei ole valmis antamaan piirunkaan vertaa periksi missään sulle tärkeässä asiassa. Vasta sitten, jos molemmilla on tahtoa löytää ne kompromissit, kannattaa yrittää niitä etsiä.

 

["vieras"]

Hyvä Jumala, aikamoista kohtelua olet kyllä joutunut kestämään.

Sanot, että sinua kohdeltiin huonommin kuin eläintä. Millä tavalla, jos saan kysyä?

Minä tunnen itse muutamia turkkilaisia, ja mielestäni tuo ei ole mitenkään tyypillistä turkkilaista käytöstä. Ehkä ne miehen ja naisen roolit on vahvemmat, ja esim. talon emännältä odotetaan asioita eri tavalla kuin Suomessa (? tai sitten on kenties ihan yksilöllistä, miten nämä asiat ajattelee, Anatolia varmaankin osaisi turkkilaisen vaimona kertoa enemmän siitä, mikä on tavanomaista ja mikä ei) mutta kyllä mun käsittääkseni turkkilaiseen kulttuuriinkin kuuluu ihan tavallinen inhimillisyys, kuten muihinkin kulttuureihin. Paikkakunnittaiset erot tavoissa yms., ovat taas sitten toinen juttu.

 

[pfft]

Tässä taustoja edellisessä aloittamassani ketjussa:

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2162683-apua-saako-lapseni-jaada-suomeen/

Laittoi viestin että olen täällä vaan käymässä kun niin sovittiin ja etten astu edes
ovesta ulos ilman hänen lupaansa ja uhkasi ärsyttämästä enempää.

Luojan kiitos tulin Suomeen ajoissa, siellä olisin nyt tosi pahassa
pulassa. Mutta ahdistaa ja itkettää kun hän ei suostu ymmärtämään,
sinne en voi enää palata itseni ja lapseni turvallisuuden vuoksi eikä
hän suostu myöskään tulemaan tänne joten olen nyt sitten yksin
ja pelkään mitä keksii kun todellakin huomaa etten ole tulossa
takaisin. Ahdistaa ja itkettää

No hohhoijaa. Minä en tuollaisen miehen ymmärrystä kaipaisi, enkä surkuttelisi sitä ettei mies suostu tulemaan luoksesi. Miksi edes haluaisit hänen muuttavan Suomeen, jos "pelkäät mitä hän keksii"?

 

[ahdistavatilanne]

Kiitos järkevistä ja asiallisista neuvoista, sanoin miehelleni että tästälähin kaikesta puhutaan asiallisesti ja rauhallisesti jotta saadaan asioita selvitettyä. Vaikka sitten asuttaisiinkin eri maissa jos emme millään pääse muuhun ratkaisuun.

Suomeen muutossa ei olisi hänellä edes kyse siitä että ikuisesti, itse ehdotti alunperin että voisi päästä parin vuoden virkavapaalle ja että voisimme silloin tulla tänne. Olimme jopa sopineet että tulen tänne asioita järjestelemään.

Nyt kun tilanne on tämä niin jään tietysti nyt tänne ja tästedes hänen täytyy todellakin ryhdistäytyä ja alkaa pelata sopua jos haluaa meitä nähdä. Jo se että pystyisimme keskustelemaan rauhallisesti ja pitämään normaalisti yhteyttä on tässä tilanteessa hyvin helpottavaa, oli ratkaisu sitten lopulta mikä tahansa.

 

[ffsv]

Hae avioeroa.

 

[ahdistavatilanne]

Vaikka tilanne on nyt tämä niin minun kannaltani se on kuitenkin entiseen verrattuna todella hyvä, me tyhmät naiset kun jäädään usein huonoon tilanteeseen riippumaan ja valitettavasti siitä ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään.

Raskauden myötä sain voimaa ja rohkeutta tulla ja asettua asumaan Suomeen, kotiini ei tule kukaan häiriköimään ja olen sukulaisten sekä ystävien tukemana. Vaikka muutos aina pelottaa ja ahdistaa niin tämä on joka tapauksessa iso muutos parempaan Ja toivon että kaikki muutkin vastaavissa vaikeissa tilanteissa uskaltaisivat vaikka se tuntuukin aluksi ylivoimaiselta, kukaan ei todellakaan tule puolustamaan ellei ala puolustaa itse itseään. Ja nyt sitten uskalsin kun oma ja lapsen hyvinvointi menee kaiken muun edelle.