En uskalla ottaa asiaa puheeksi(parisuhde)

[pettynyt..]

Asun vielä lapsuudenkodissa vanhempien kanssa ja olemme parikymppinen pari, kaukosuhteessa ollut 4 vuotta nyt. Ainakin yli vuosi on mennyt siten että hän ei tule enää minun luokseni koska syy olisi siinä kun olen purkannu pahaa oloani häneen vanhemmistani, siis valittanu mitä äitini on tehnyt ja sillaatis. Kun minulla on ollut riitoja äitini kanssa, erimielisyyksiä. Ja myöskin muista perheenjäsenistä olen puhunut heidän selän takana poikaystävälle koska poikaystävä on ollut tavallaa miltei ainoa henkilö kenelle niistä asioista olisin voinut puhua. Niin tämä on syy minkä takia hän ei tulisi enää meille, olen kysynyt. Mutta en ole tarkalleen kysynyt että mikä siinä sitten mättää. En enää valita perheestäni poikaystävälle kuin hyvin harvoin enää koska en halua mustamaalata ja jos poikaystävä ei halua sitä negatiivisuuden määrää ottaa vastaan. Mutta olen tajunnut itsekseni pohdiskellessa että syy on aika varmasti siinä ettei hän muuten vaan jaksa tulla tänne saakka. Itse taas nykyisin joudun matkustaa sinne kahdella eri bussilla + hänen vanhempiensa autokyydillä jos haluamme nähdä, yleensä myös maksan itse aina matkakulutkin kun en kehtaa pyytää rahaa häneltä.

Tuntuu että hän pitää minua höhlänä salaa kun en tajua että todellisuudessa hän laiskuutensa ajoi hänet väittämään että syy on siinä että purkauduin vanhemmistani hänelle..

Miten voisin ottaa asian esille, eikö ole törkeää väittää tällaista hänelle? Tuntui muutenkin silloin kun nähtiin että hänestä se oli vaivalloista tulla meille, joten nyt hän sitten sai hyvän tekosyyn jäädä kotiin ja minä saan matkustella viikonloppusin sinne..

 

[aikuinen nainen]

No ihan ekana: muuta pois kotoa. Mikä saa aikuisen naisen jäämään kotiin, jos on paha olla??
Nimimerkillä 17 v kotoa muuttanut ja ihan hyvis väleis. Entä sitten jos olis ollu välit huonot? Mistä näit avuttomia sikiää?

 

["hmm"]

tosiaan muuta pois kotoa, ala kasvattamaan minuuttasi, on jo varmasti aika irtaantua vanhemmistasi ja lapsuudestasi, ennen sitä et ole valmis aikuiseen suhteeseen.
Ja sitten, poikaystäväsi tuskin on valehdellut sinulle. Ja, jos kaukosuhde häiritsee sinua, matkat plus kulut, eroa.

 

["pettynyt"]

pystyn kyllä matkustamaan ja maksamaan matkakuluja, se vaan jos mulle valehdellaan niin häiritsee tässä. Halusin kommennteja vain liittyen tähän mistä puhuin eli voinko ottaa asian puheeksi vai en? Tuntuu kyllä että hän loukkaantuis asiasta mutta samalla hämmentyisi ku tietäisin asiasta. Tuntuu vaa niin ärsyttävältä kun on semmonen fiilis että mua huijataan. Mukavasti poikaystävä pääsee pälkähästä kun käyttää tekosyynä minun juoruamisiani..

 

[fifiia]

Minä kannatan avoimuutta suhteessa eli asioiden kertomista niin kuin ne kokee. Poikaystävälläsi on täysi oikeus loukaantua ja olla erimieltä asioista. Avoimuudella voi olla seurauksensa eli esim. se että suhde loppuu konaan. Kumpi sinulle on tärkeämpää avoimuus vai se että sinä voit olla yhdessä poikaystäväsi kanssa?

 

["hmm"]

ei kyl mie yhä edelleen oon sitä mieltä että poikaystäväsi Ei ole valehdellut sulle.
Mutta totta kai, parisuhteeseen kuuluu avoimuus, siis se että asiasta kuin asiasta voidaan puhua, eli ota puheeksi.

 

[Huspati Huta]

Anteeksi, mutta minulle ei valjennut kyllä mitä ap oikein halusi kysyä tai mihin halusi mielipidettä. Miksei ihmeessä ottaisi puheeksi suhdetta hiertäviä asioita? Ja mistä lähtee tunne, että toinen valehtelisi?

 

["pettynyt"]

Ja mistä lähtee tunne, että toinen valehtelisi? - siitä että hän on aiemmin silloin kun vielä kävi luonani osoiti sellasia ilmauksia että tylsää matkustella jne ei oo mikää matkustelun ystävä ja tietysti siinä vaivaa pitää nähdä. Mukavaa vaan kun se vaiva on siirtyny nyt täysin minulle, saa alvariinsa sinne matkustella kun poikaystävä on vapautunu vastuusta mukamas sen takia että juorusin..muutenkin on semmone tyyppi että ei helpolla anna anteeksi ja ilmesesti nyt kokee ettei hän ikinä tarvii tulla minun luo enää..arvaa ärsyttääkö tämä?

 

[Huspati Huta]

Millainen ilmapiiri teillä siellä kotona on, kun poikaystäväsi käy teillä? Onko vaivautunut, riitojen jälkeen? Ei minuakaan huvittaisi mennä toisen aikuisen vanhempien kotiin, jos siellä kyräillään ja saa kuulla tapahtumista, joihin ei ole itse ollenkaan osallinen.

 

[fifiia]

[QUOTE="pettynyt";24006584]Ja mistä lähtee tunne, että toinen valehtelisi? - siitä että hän on aiemmin silloin kun vielä kävi luonani osoiti sellasia ilmauksia että tylsää matkustella jne ei oo mikää matkustelun ystävä ja tietysti siinä vaivaa pitää nähdä. Mukavaa vaan kun se vaiva on siirtyny nyt täysin minulle, saa alvariinsa sinne matkustella kun poikaystävä on vapautunu vastuusta mukamas sen takia että juorusin..muutenkin on semmone tyyppi että ei helpolla anna anteeksi ja ilmesesti nyt kokee ettei hän ikinä tarvii tulla minun luo enää..arvaa ärsyttääkö tämä?[/QUOTE]

Voitko sinä vaatia ketään matkustamaan teille, jos hän ei siitä pidä ...oli syy mikä hyvänsä?
Valehteluna en tuota tilannetta näe, vaikka varmasti asiat esiin keskustelussa nostaisin. Syy voi olla myös se että hänestä matkustaminen on hankalaa eikä vaivan arvoista sen takia että hän kuitenkin joutuu kuuntelemaan vain valitusta.

 

[pettynt]

en ole koskaa riidelly vanhempien tai kenenkään kanssa poikaystävn nähden. Vanhemmat ovat mukavia poikaystävälle ja kohteliaita..Riitelen vanhempien kanssa vain kun poikaystävä on omana kotonaan..Eikä ilmapiiri ole minun mielestä millään tavoin ollut kiusaantunut paitsi ehkä silloin vähäsen jos isäni vähän kinastelee äitini kanssa autokyydissä ja hän on mukana mut ei sen kummempaa..

Fifilia, olemme kaukosuhteessa joten koen että olisi reilua jos moelmmat kävisi toistensa luona niin tilanne ei olisi niin yksipuolinen. Tottakai jos sitten reissailu on toiselle täysin vsatenmielistä niin ei voi mitään mutta toivotavasti saatais asia jotenkin tasapainoon jollain muulla tavoin sitten..nyt se on lähinnä juuri sitä etät minä matkustan sinne ja maksan matkakin ja koen tulleeni huijatuksi pitäisikö minun sitten muuttaa käytöstäni tässä..

 

["vieras"]

Ensinnäkin, muuta ihmeessä pois kotoa. Minkä ihmeen takia joku täysi-ikäinen asuu vielä kotona jos siellä on paha olla, jopa siinä määrin että tuon purkaminen käy oman parisuhteen päälle. En mäkään tykkäisi viettää aikaa poikaystävän luona jos tämä asuisi kotonaan minkä ilmapiiri olisi tulehtunut ja olisin kuullut perheenjäsenistä vain jatkuvaa valitusta.

Poikaystäväsi yksin tietää miksi ei halua luoksesi tulla. Jos syy on sitten vain laiskuus niin voisi olla aika myöntää ettei suhde toimi. Jos ihan laiskuuttaan ei viitsi kumppaninsa luo mennä niin ei se halu viettää aikaa yhdessä ole kummoinen.

 

["vieras"]

Toistan vielä sen avainkysymyksen: Miksi et muuta pois kotoa?

 

[Huspati Huta]

Ap, onko poikaystäväsi kanssasi saman ikäinen? Voin ymmärtää että hyvän matkaa kaksikymppinen ei enää sillä tapaa viihdy seurustelukumppanin vanhempien kotona. Teini-iässä se vielä menee, kun sitä tavallaan kasvaa perheeseen mukaan. Jos vaihtoehto on olla omassa kodissaan ja saada sinne tyttöystävä käymään, sen voi kuvitella voittavan. Mutta mitä tulee noihin kuluihin, siihen en osaa ottaa kantaa.

 

[anteeks vaan]

Anteeks vaan mutta ei tuollasta etäseurustelua jossa molemmat asuu vanhempiensa luona vuositolkulla, voi kovin vakavasti otettavaksi parisuhteeksi sanoa. Jos poikaystävä ei halua tavata sinua niin miksi roikut hänessä kiinni? Jatka elämääsi ja etsi mies joka sykähdyttää sinua niin että tahdot nähdä häntä muutenkin kuin silloin tällöin etänä.

 

["pettynyt"]

Myönnän kyllä etä meillä on ollut parisuhteessa omat ongelmat ja on ollut aikoja jolloin ollaan melkein erottu. Vieläkin tilanne tuntuu olevan epävakaa ..

Muuton pitkittäminen on oikeastaan sen takia koska asun vähän syrjemäällä seudulla ja omakotitalossa jossa on tilaa ja kaikki lapset ovat jo aikuisia. Vanhin muuttanu pois niin täällä on tilaa ja vanhemmatki antavat ymmärtää että mitään kiirettä poismuuttoon ei ole, olen vapaakasvatuksen tulos jos se ollenkaa mihin suuntaan vaikuttaa, no ainaki siten että vanhemmat ei ole tiukkoja ja etenkin äiti tuntuu olevan kauhuissaa jos muutan pois kotoa ja se minusta tuntuu vähän pahalta koska toivoisin että hän kannustaisi minua siihen... asia on vähän monimutkainen mutta aion kyllä muuttaa tänä vuonna tai ensivuonna omaan asuntoon koska hävettäisi asua täällä enää liian pitkään! poikaystävä asuu myös lapsuudenkodissa vielä..

 

["pettynyt"]

huspati hupa, olemme samanikäisiä.

Koen jo nyt että olette auttaneet minua keskustelussani antamaan uusia näkökulmia asiaan..Kiitos siitä. No vielä saa laittaa kommentteja jos on jotain.

 

[fifiia]

Minä nostaisin asian keskustelussa esille; kertoisin toiveen että en haluaisi aina olla se joka matkustaa, kysyisin miksi poikaystävä ei halua matkustaa teille, onko jotakin tehtävissä että tilanne muuttuisi, onko poikaystävästä ylipäätään vastenmielistä jatkaa suhdetta. Mutta keskustelisin ilman toisen syyttelyä, en syyttäisi valehtelusta ja pyrkisin ymmärtämään asioita myös toisen näkökulmasta.
Joskus aikaisemminkin ole suositellut palstalla kirjaa: Kåver Anna; Nilsonne Åsa; TOIMIVA YHTEYS: myötätunto ja hväksyminen ihmissuhteissa

 

["eee"]

Taidatte molemmat olla aika epäitsenäisiä ja lapsellisia vielä, kun parikymppisinäkin asutte molemmat vanhempien nurkissa. Sitä paitsi neljän vuoden suhde on sen verran pitkä, että luulisi, että kumppanin kanssa uskaltaisi jo puhua aremmistakin asioista! Aika lapselliselta teidän suhteenne vaikuttaa.

 

[Pinki]

Vastauksia lukematta...

1. Muuta pois kotoa
2. Kasva aikuiseksi
3. Puhu poikaystävällesi

Eihän tuommoinen toimi niin mitenkään päin pidempään.

 

["pettynyt"]

eee , kiitos tuosta kommentista kai asian niinkin voi sitten mieltää..tuntuu tälläkin hetkellä että me ei keskustella tarpeeksi suhteemme tilasta, esim en edes tiedä mitä hän tuntee tällä hetkellä minua kohtaan ja mitä hän haluaa minusta. Se on jäänyt pimentoon. Olen yrittänyt saada hänet keskustelmaan vakavasti mutta hän kokee sen kiusalliseksi! Tilanne on siis hankala..
Tuokin kun sanot että epäitsenäisyys..se on varmaan totta. En ole siskoni kaltainen joka muutti jo 18 vuotiaana pois.. Kotona ollut liian hyvät oltavat, pitäis saada potku perseelle (minun siis. ) mutta kun kukaa ei aja pois tai mitään, ei edes ehdota muuttoa. Minä kaii sitten joudun sen itte tekemään kun mitta täyttyy..

 

[Pinki]

Ehkäpä pieni puistatus niskavilloista tekisikin Sinulle hyvää.

Oikeasti, asut himassa vielä, koska siellä hyvä olla jne? Parikymppinen nainen?? No onhan se tietty helppoa, kun kaikki kannetaan nokan alle, eikä tarvitse itse vaivautua.

Joo tylysti sanottu, mut ei voi ymmärtää ja ei mun tarviikkaan.

 

["pettynyt"]

Tssä teille esimerkki miten äitini suhtauutu mahdolliseen muuttooni koulun myötä(aloitan elokuussa)..Hän on kysellyt useesen otteeseen mihin kouluun olen menossa (lähempään vai kauempaan) Ja tuntuu olevan huolissaan siitä.. jos menisin kauempaan se tarkoittaisi että ehdottomasti joutuisin muuttamaan. Mutta jos menen lähempään niin minun ei tarvitsisi muuttaa koska se oli n30 min bussimatkan päässä! Koska olen nyt sanonut että taidan valita tuon lähimmän (kosk ase nyt vaikuttaa vain järkevämmältä vaihtoehdolta minusta erinäisistä syistä) hän vaikuttaa erittäin huojentuneelta ja onnelliselta. Vaiktutaa siis aika selkeästi siltä että hän haluaisi pitä minut täällä mahdollisiman kauan kuin voi..mutta minusta olen ollut jo täällä yliaikaakin ja alan tuntea jo painetta muuttaa pois..se on siis harkinnassa että muuttaisin jokatpaauiksessa vaikka ei olisi tarvetta..

 

["pettynyt"]

Pinki yepa.. ei tarvii ymmärtää ei kaikki ymmärräkään. Olen kuullut joidenkin jopa kannustavan minua asumaan pitempään koska mitä järkeä asua yksinäänkään ja maksaa asumisesta huoh. mielipieitä on siis erilaisia..

Äitini on myös kova passsaaman joten se ei auta asiaa..tiedän ainakin että jos saan joskus lapsia niin minun talossani eiharrasteta vapaa kasvatusta vaan talossa on säännöt lapsille ja sillä sipuli Nonnii..nyt kuulosta siltä että taas onnistun syyllistämään perhettä! jee jee..

 

["pettynyt"]

Minusta sanomiseni alkavat lähinnä kuulostamaan siltä että sysään vastuun muille. tai jotain vastaavaa? Mutta olen niin helposti muita myötäilevä ihminenkin niin se hankaloittaa asioita.. Välitän mitä muut ajattelavat minusta..mutta eiköhän joka tapauksessa valtaväestön mielipide voita ja muutan pois sitten tänävuonna tai ensivuonna, eiköhän se ole myös parhaaksi minulle että perheelleni..hekin saavat joskus oman elämän ja minä myös..