En vaan pääse eroon narsistista :(

["iina"]

Löytyiskö kohtalotovereita?

Olen pari vuotta sitten seurustellut narsistin kanssa reilun vuoden verran. Hän jätti minut, kun en sulattanut oikkujaan nielemättä, olin erosta tosi järkyttynyt, kun olin kuitenkin antanut anteeksi hänen tempauksiaan (katoamisia, yötä poissa kotoa jne).

Edelleen haikailen tyypin perään. Hän on ihan toivoton tapaus, metsästää nuoria tyttöjä, elää jossain omassa mielikuvitusmaailmassaan. Ihan sika, tiedän, olisi tuhlannut mun rahat ja mun elämän, täysin epäluotettava.

Mutta kun meillä oli myös niin hauskaa! Elän itse aika voimakkaasti tunteella, olen herkästi innostuva, spontaani ja iloinen. Meillä oli niin hauskoja viikonloppuja, ihania hetkiä arjessa, seikkailuja ja jotenkin niin erityistä...

Eron jälkeen tapasin nykyisen mieheni, joka on ihana ja luotettava. Mentiin naimisiin ja meillä on lapsi. Olen tosi onnellinen kaikesta, oikeasti. Tämä on jopa liian hyvää ollakseen totta.

Mutta silti kaihoilen välillä sen narsistin perään. Kun elimme niin tunteella, meillä oli aina hauskaa, kun avasimme ulko-oven, aina saimme seikkailun aikaiseksi. Meillä oli yhtä villi mielikuvitus molemmilla, yllytimme toisiamme, IKINÄ ei ollut tylsää. Jännitystä sai aikaiseksi vaikka rakentamalla seikkailuradan kotiin. TIEDÄN että meidän suhteesta ei olisi tullut mitään, hän olisi pettänyt ja jättänyt, tullut takaisin ja mokannut samat jutut uudestaan ja uudestaan. Hänellä on teini-ikäinen lapsi, jota tapaa joka toinen vkloppu, ja suhtautuu tähän tosi typerästi (on itsekäs, ei kiinnostunut, asettaa lapsen silti jalustalle korostaakseen itseään, pitkä stoori).

Olen onnellinen, mieheni ja lapseni on ihana, meillä on tosi kivaa ja turvallista ja turvattu, säntillinen tulevaisuus. Ja silti haikailen sen typerän tyypin perään! Miksi!?! Argh! Haluaisin sen ihmisen jo pois mielestä!

 

["vieras"]

Mä en ole seurustellut narsistin kanssa, mutta haikailen itsekin joiden juttujen (ja yhden ihmisen) perään, vaikka tiedän, ettei niissä sinänsä ollut mitään järkeä. Varsinkaan, jos vertaa tähän nykyiseen elämääni miehen ja lasten kanssa. Mutta kaipaan sitä että tunsi niin paljon voimakkaammin, ja tunsi todella elävänsä, vaikka sitä paskaakin sekaan mahtui.

 

["vieras"]

Mä myös haikailen exän perään, vaikka eli kaiken aikaa omaa elämäänsä meidän yhdessäolon aikana. Muista naisista en tiedä mutta oli koko ajan poissa, tietokoneella ja töissä, nukuttiinkin eri huoneissa. Kaiken sai kuulostamaan mun syyltä. Silti yhä pari vuotta erosta haikailen, vaikka tiedän että se on typerää

 

[nooh]

No johtuisko siitä, että aika nopeasti toimit, jos vielä pari vuotta sitten olit tuon tyypin kanssa, ja nyt olet jo naimisissa toisen kanssa ja teillä on lapsi?
Onko tämä tyyppi muuten oikeasti narsisti, vai keksitkö hänelle tämän diagnoosin, koska se kuulostaa paremmalta kuin pelkkä sika?

 

["aloittaja"]

No en tiedä onko narsisti, ei ole saanut oikeaa diagnoosia joten ei kai ole, mutta sika kun sika. Ja ihan sekopää. Seisoi peilin edessä ja hoki "vittu mä näytän hyvältä. Mä näytän kyllä tosi hyvältä!" jne. Ja kaikkea muuta ihan älytöntä. Katoilut, tönimiset, kutsui täysin tuntemattomia räkäjuoppoja "meille" (mun luo, ei asuttu yhdessä)... Joo, lähti jo ihan lapasesta, enkä osaa edes kuvitella, mitä olisi ollut jos olisi oltu yhdessä pitempään. Ja sai kaiken kuulostamaan mun syyltä

Ja joo, sen jälkeen olen toiminut nopeasti, ehkä sitten johtuu siitä. Mutta kun oli kuitenkin suht lyhyt suhde niin ajattelin ettei tarttis vuositolkulla aikaa toipumiseen!!

 

["Sirkkeli"]

Kuvittele se sama meno tuon siun lapsen kanssa miehesi tilalle, niin suattaapi auttaa.

 

[aloittaja.]

Olen kuvitellutkin häntä lapseni isäksi, kun hänellä tosiaan on jo teini-ikäinen lapsi eikä tälle ole mikään kummoinen isä. Aika kurja oikeastaan. Enkä häntä ikinä haluaisi omani isäksi. Ja on tosiaan minua useamman vuoden vanhempi, ja käy n*ssimassa teinityttöjä, edelleen. Yäk. Vain paria vuotta omaa tytärtään vanhempia.

Mutta joku siinä on, sellainen nuoruuden ja onnellisuuden kaipuu, tunne että elää täyttä elämää! Käyn edelleen välillä stalkkaamassa fb-profiiliaan.

Nyt kun luen tätä mitä kirjoitin niin on kyllä tosi oksettava tyyppi :O

 

["haikailija"]

tiedän erään himosonnin, jolla on lapsia 3:lle eri naiselle. eikä hän näyttäisi paljoakaan välittävän niistä - ainakaan vanhemmista lapsistaan. nuorimpia lapsiaan hän käyttää jonakin egobuustinaan, muttei niistäkään todellisuudessa paljoa välitä. tää mies huitoo nykyään menemään sinkkuna, avoimesti tapailee useita naisia (teini-ikäisiä ja n. parikymppisiä, itse mies jo kolmissakymmenissä). petti myös näitä hänen lastensa äitejä tuon tuosta. sika mikä sika, mutta niin koukuttava ja jännittävä - mutta toisaalta taas hyvin avulias ja huolehtivainenkin..

 

["vieras"]

Kaikki kusipäät ei oo narsisteja.

 

[ssss]

[QUOTE="vieras";27111537]Kaikki kusipäät ei oo narsisteja.[/QUOTE]

Narsisti on nykyajan trendisana. Kaikki vähääkään itsekkäät paskiaiset on auttamatta narsisteja. Todellisuudessa narsisteja on hyvin vähän väestöstä. Häviävän pieni määrä. On lottovoitto saada tällainen omaksi miehekseen. Toki mahdollista.

Sen sijaan narsistisia piirteitä voi löytyä useammilta mikä ei tee kuitenkaan ihmisestä narsistia. Kannattaa pitää tämä mielessä ennen kuin harrastaa keittiöpsykologiaa ja tuomitsee muitta mutkitta narsistiksi ihmisen.

 

["Susu"]

[QUOTE="iina";27110111]Löytyiskö kohtalotovereita?

Olen pari vuotta sitten seurustellut narsistin kanssa reilun vuoden verran. Hän jätti minut, kun en sulattanut oikkujaan nielemättä, olin erosta tosi järkyttynyt, kun olin kuitenkin antanut anteeksi hänen tempauksiaan (katoamisia, yötä poissa kotoa jne).

Edelleen haikailen tyypin perään. Hän on ihan toivoton tapaus, metsästää nuoria tyttöjä, elää jossain omassa mielikuvitusmaailmassaan. Ihan sika, tiedän, olisi tuhlannut mun rahat ja mun elämän, täysin epäluotettava.

Mutta kun meillä oli myös niin hauskaa! Elän itse aika voimakkaasti tunteella, olen herkästi innostuva, spontaani ja iloinen. Meillä oli niin hauskoja viikonloppuja, ihania hetkiä arjessa, seikkailuja ja jotenkin niin erityistä...

Eron jälkeen tapasin nykyisen mieheni, joka on ihana ja luotettava. Mentiin naimisiin ja meillä on lapsi. Olen tosi onnellinen kaikesta, oikeasti. Tämä on jopa liian hyvää ollakseen totta.

Mutta silti kaihoilen välillä sen narsistin perään. Kun elimme niin tunteella, meillä oli aina hauskaa, kun avasimme ulko-oven, aina saimme seikkailun aikaiseksi. Meillä oli yhtä villi mielikuvitus molemmilla, yllytimme toisiamme, IKINÄ ei ollut tylsää. Jännitystä sai aikaiseksi vaikka rakentamalla seikkailuradan kotiin. TIEDÄN että meidän suhteesta ei olisi tullut mitään, hän olisi pettänyt ja jättänyt, tullut takaisin ja mokannut samat jutut uudestaan ja uudestaan. Hänellä on teini-ikäinen lapsi, jota tapaa joka toinen vkloppu, ja suhtautuu tähän tosi typerästi (on itsekäs, ei kiinnostunut, asettaa lapsen silti jalustalle korostaakseen itseään, pitkä stoori).

Olen onnellinen, mieheni ja lapseni on ihana, meillä on tosi kivaa ja turvallista ja turvattu, säntillinen tulevaisuus. Ja silti haikailen sen typerän tyypin perään! Miksi!?! Argh! Haluaisin sen ihmisen jo pois mielestä![/QUOTE]

Ihan kun puhuisit mun exästä. Melkein tekis mieli kysyy nimee. mut onhan noita joka lähtöön...

 

[SuzieQ.]

Ei se haikailu pahasta ole, kun se pysyy vain haikailuna. 99% elämästä on kuitenkin arkea, ja on tärkeää että arki sujuu, toiseen voi luottaa ja tuntee olonsa suhteessa hyväksi, levolliseksi ja turvalliseksi.

 

[syti]

Saahan sitä haikailla hyvien hetkien perään, kunhan siitä ei tule tapa ja pakkomielle.... MIetipä kuinka hyvin on asiat nyt, verrattuna siihen entiseen, vaikkei nyt yhtä jännää olekaan! Perheellisellä ei tartte sitä jännitystä niin kamalasti enää olla. Jotain kipinää toki olis suotavaa.... Teit oikean valinnan.

 

[vuoristoradalla]

No johtuisko siitä, että aika nopeasti toimit, jos vielä pari vuotta sitten olit tuon tyypin kanssa, ja nyt olet jo naimisissa toisen kanssa ja teillä on lapsi?
Onko tämä tyyppi muuten oikeasti narsisti, vai keksitkö hänelle tämän diagnoosin, koska se kuulostaa paremmalta kuin pelkkä sika?

Tätä mietin myös. Kaikki on nykyään narsisteja, jopa ne normi kusipäät.