A
Ampparix1
Vieras
Olen tosiasiat nyt hyväksynyt. Päivä kerrallaan selvenee että elämä tämän miehen kanssa ei ole mahdollista. Joitakin esimerkkejä:
- en saa syödä pizzaa. Eli en saa mennä pizzeriaan vaikka ihan silloin kun on nälkä. Pizza on "paskaruokaa" niin myös hampurilaiset. Minun olisi pitänyt laittaa hänelle lämmin ruoka joka päivä tasan kello neljä. Hän ei kuulemma osaa syödä yksin, ja oli minun syy kun voi huonosti kun ei syönyt. No, järjestin jonkin kerran työvuoroni niin että menin HÄNEN asunnolleen laittamaan aterian. Eihän tämä riittänyt. Seuraavaksi hän huusi että ruoka pitää olla joka päivä myös kello 12 päivällä.
- hänellä oli mahdollisuus lähteä ulkomaille äskettäin. No, olin uudessa työpaikassa koeajalla, joten minulle se ei onnistuisi. Keskustelua käytiin sillä tasolla että ehdotin piruuttani että jos hän minut elättää sitten niin otan lopputilin ja mennään matkalle. Monta kertaa tämä lopputilin otto oli aiheena eikä se hänen mielestään ollut huono idea. Muistutin että aikaisemmin kun olin työtön- olin ns. pohjasakkaa. Sittenhän tilanne olisi entinen. No, tietenkään en lähtenyt työstä.
- Suhde jatkui vuoden verran vain sillä perusteella että minä kävin hänen luonaan. Hän kävi kaksi kertaa koko aikana minun kotonani. Minulla on kolme aikuista lasta joista hän yhden tapasi. Ei kiinnostanut tutustua minun elämääni minun kotonani.
- Olin alusta pitäen kertonut että kokemusten perusteella en pidä aseista. No, viimeaikoina hän niitä hankki muutaman ja harrasteli ampumista. Asuu omakotitalossa, vie ulos maalitaulun ja avaa olkkarin ikkunan. Siitä sitten ruokapöydän äärestä ampuu muutamassa kaljassa maaliin.
Kun aseinhostani aina sanoin asiallisesti johti se viimeksi tähän: tulin myöhään työvuorosta hänen luoksensa. Hänellä oli uusi ase ja sitä testaili olohuoneessa. Sitten hän vaatimalla vaati minua antamaan sanani, onko piippu suora. Sanoin etten asiasta mitään tajua eli turhaa kysyy.
Siinä sitten oli pakko tuijottaa haulikon piippua ja koittaa ymmärtää onko siinä vikaa. Kun poistuin huoneesta, hän sai raivarin etten viitsi paneutua hänen harrastukseensa eli en välitä hänestä...
- yhtään ystävää hänellä ei ole. Kaikki elämän sisältö aamusta iltaan pitäisi saada naiselta. Normaali ihminen käy työssä ja harrastaa ystävien kanssa jotain. Hän yrittäjänä on ilman noita ihmissuhteita ja odottaa että kun menin luokseen, olisin täyttänyt hänen joka toiveensa.
Hän mm. olisi halunnut hiihtää. No, minä siitä en pidä. Hän ei sitten voinut sitä yksin tehdä vaan valitti että oli minun syy kun jätti hiihtämättä. Minun olisi hänen mielikseen pitänyt tehdä asiaa josta en pidä.
- en saa syödä pizzaa. Eli en saa mennä pizzeriaan vaikka ihan silloin kun on nälkä. Pizza on "paskaruokaa" niin myös hampurilaiset. Minun olisi pitänyt laittaa hänelle lämmin ruoka joka päivä tasan kello neljä. Hän ei kuulemma osaa syödä yksin, ja oli minun syy kun voi huonosti kun ei syönyt. No, järjestin jonkin kerran työvuoroni niin että menin HÄNEN asunnolleen laittamaan aterian. Eihän tämä riittänyt. Seuraavaksi hän huusi että ruoka pitää olla joka päivä myös kello 12 päivällä.
- hänellä oli mahdollisuus lähteä ulkomaille äskettäin. No, olin uudessa työpaikassa koeajalla, joten minulle se ei onnistuisi. Keskustelua käytiin sillä tasolla että ehdotin piruuttani että jos hän minut elättää sitten niin otan lopputilin ja mennään matkalle. Monta kertaa tämä lopputilin otto oli aiheena eikä se hänen mielestään ollut huono idea. Muistutin että aikaisemmin kun olin työtön- olin ns. pohjasakkaa. Sittenhän tilanne olisi entinen. No, tietenkään en lähtenyt työstä.
- Suhde jatkui vuoden verran vain sillä perusteella että minä kävin hänen luonaan. Hän kävi kaksi kertaa koko aikana minun kotonani. Minulla on kolme aikuista lasta joista hän yhden tapasi. Ei kiinnostanut tutustua minun elämääni minun kotonani.
- Olin alusta pitäen kertonut että kokemusten perusteella en pidä aseista. No, viimeaikoina hän niitä hankki muutaman ja harrasteli ampumista. Asuu omakotitalossa, vie ulos maalitaulun ja avaa olkkarin ikkunan. Siitä sitten ruokapöydän äärestä ampuu muutamassa kaljassa maaliin.
Kun aseinhostani aina sanoin asiallisesti johti se viimeksi tähän: tulin myöhään työvuorosta hänen luoksensa. Hänellä oli uusi ase ja sitä testaili olohuoneessa. Sitten hän vaatimalla vaati minua antamaan sanani, onko piippu suora. Sanoin etten asiasta mitään tajua eli turhaa kysyy.
Siinä sitten oli pakko tuijottaa haulikon piippua ja koittaa ymmärtää onko siinä vikaa. Kun poistuin huoneesta, hän sai raivarin etten viitsi paneutua hänen harrastukseensa eli en välitä hänestä...
- yhtään ystävää hänellä ei ole. Kaikki elämän sisältö aamusta iltaan pitäisi saada naiselta. Normaali ihminen käy työssä ja harrastaa ystävien kanssa jotain. Hän yrittäjänä on ilman noita ihmissuhteita ja odottaa että kun menin luokseen, olisin täyttänyt hänen joka toiveensa.
Hän mm. olisi halunnut hiihtää. No, minä siitä en pidä. Hän ei sitten voinut sitä yksin tehdä vaan valitti että oli minun syy kun jätti hiihtämättä. Minun olisi hänen mielikseen pitänyt tehdä asiaa josta en pidä.
